Espanja
Córdoba, Espanja
2. vuosikurssin opiskelijaheinäkuu 2024
Olin heinäkuun tutkimusvaihdossa Córdobassa, Espanjassa. Minun piti alun perin olla
endokriinisiin syöpiin keskittyvässä tutkimusryhmässä, mutta he ilmoittivat noin viikko
ennen vaihtoa, että minut oli siirretty biokemian tutkimusryhmään. Minulle sattui erittäin
hyvä tuuri, koska tutkimusryhmän johtaja (joka oli myös tuutorini) oli erittäin mukava ja
vastaanottava. Biokemian tutkimusryhmässä tehtiin multippeliskleroositutkimusta, jossa
sain olla mukana avustamassa noin puolitoista viikkoa. Työ oli käytännössä pipetoimista ja
verisoljen erottelua. Toisen viikon lopussa tuutorini sanoi, että voin mennä syöpälabraan
oppimaan lisää heidän työstään. Aiheena tämä kiinnosti minua enemmän ja sain nähdä ja
tehdä siellä paljon. Avustin heitä mm. Western bloteissa ja seurasin soluviljelyä.
Kolmannen viikon lopussa tuutorini oli järjestänyt minulle tilaisuuden mennä seuraamaan
leikkausta. Kyseessä oli haimasyövän Whipple –leikkaus, joka oli yksi vaikeimmista
leikkauksista. Yllätyksekseni pääsin myös avustamaan leikkauksessa mm. pitelemällä haavaa
auki, imemällä nestettä ja avustamalla haavan sulkemisessa. Leikkaus kesti yhteensä kuusi
tuntia, mutta oli erittäin hieno kokemus. Myös kirurgi oli halukas selittämään anatomiaa
englanniksi. Vietin myös toisen päivän kirurgian osastolla seuraamassa umpilisäkkeen
poistoleikkausta ja tyräleikkausta. Pääsin myös seuraamaan kirurgian vastaanottoja
osastolla. Tämän jälkeen olin muutaman päivän reumatautien osastolla seuraamassa
selkärankareumapotilaiden vastaanottoja. Se oli mielestäni erittäin mielenkiintoista ja
lääkäri oli innokas selittämään potilaan tapausta minulle englanniksi. Olin myös kliinisen
biokemian osastolla, jossa minulle selitettiin mitä osastolla käytännössä tapahtuu ja sain
seurata heidän toimintaansa.
Vaihtoni aikana sain siis nähdä erittäin monipuolisesti labran ja sairaalan toimintaa.
Työpäivät olivat minulla käytännössä aina klo.9-14 ja sain hyväksytettyä vaihdon
valinnaisopintoihin (3op). Yleisesti ihmiset olivat sekä sairaalassa, että labrassa hyvin
vastaanottavaisia ja suurin osa puhui myös englantia. Itse osasin vaan espanjan alkeet, joten
en pystynyt kunnolliseen kommunikointiin sillä kielellä. Etenkin sairaalassa oli myös joitain ihmisiä, jotka eivät puhuneet lainkaan englantia, mutta en kokenut sitä isoksi ongelmaksi,
sillä he usein ohjasivat minut ihmiselle, joka osasi.
Itselläni ei ollut paljoa kokemusta sairaalamaailmasta etukäteen, sillä vaihtoon mennessä
olin suorittanut vasta toisen vuoden opinnot. Ilmapiiri oli kuitenkin hyvin rento lääkäreiden
ja muun henkilökunnan kesken. Vaikutti myös siltä, että hoitokäytännöt ja säännöt eivät olleet yhtä tarkkoja kuin Suomessa. Ihmiset vaikuttivat kuitenkin iloisilta tehdessään töitä,
joka oli mukava huomata. Suomen labrasta minulla olikin enemmän kokemusta ja koen, että
labrassa työskentely oli hyvin samanlaista Espanjassa. Koin, että ihmiset opettivat minua
mielellään.
Asuin kerrostalossa neljän makuuhuoneen asunnossa, kolmen muun vaihtarin kanssa.
Kaikilla oli omat huoneet ja asunto oli noin 15min kävelymatkan päässä sairaalasta.
Huoneistossa ei kuitenkaan ollut ilmastointia, joka oli isoin ongelma asunnon kanssa, sillä
Córdobassa oli parhaimmillaan 44°C ulkona. Lisäksi asunto oli vanhanaikainen ja sieltä
loppui kaasu viimeisellä viikolla. Tämä tarkoitti, että meillä ei ollut enää lämmintä vettä ja
kokkaaminen ei onnistunut. Kuullemma tämä oli ensimmäinen vuosi, kun he eivät saaneet
järjestettyä asuntoa yliopiston kautta ja sen takia hyvän asunnon löytäminen oli
ongelmallista. Toiset viisi vaihtaria olivat paremmassa asunnossa ilmastoinnin kera.
Sairaalassa oli ruokala, mutta söimme lähes aina asunnolla. Usein söimme lounasta klo. 14-
15 aikaan ja illallista vasta klo. 21. Myöhäiset ruokailuajat olivat ehkä minulle suurin
kulttuurishokki. Etenkin Córdobassa oli hyvin tavallista pitää siesta lounaan jälkeen eli
käytännössä ottaa päiväunet tai levätä. Siellä oli niin kuuma päivällä, että ihmiset eivät
halunneet olla ulkona ja kaupatkin menivät kiinni. Kuitenkin auringon laskiessa klo. 19-20
aikaan kaupunki taas heräsi eloon.
Vastuuhenkilöiden puolesta meille oli järjestetty yksi illallinen, mutta muuten järjestimme
itse sosiaalista ohjelmaa vaihtareiden kesken. Matkustimme joka viikonloppu muihin
kaupunkeihin. Kävimme yhdessä Sevillassa, Granadassa ja Malagassa. Lisäksi osallistuin
kansallisten järjestämään sosiaaliseen ohjelmaan Madridissa. Tämän lisäksi Granadaan
järjestettiin yhteistä ohjelmaa, mutta en päässyt mukaan, koska hakijoita oli niin paljon.
Suosittelen osallistumaan kansalliseen ohjelmaan, sillä siellä pääsi tutustumaan moniin
ihmisiin myös muista kaupungeista.
Sain halvimmalla lennot, kun lensin ensin Malagaan ja menin sieltä bussilla Córdobaan.
Lennot maksoivat noin. 350e ja bussi vain 7e. Olisin myös voinut mennä junalla, mutta se
olisi maksanut noin 30e. Sain yliopistolta 400e apurahan vaihtoa varten. Yleisesti Espanjan
sisällä olisi edullisinta matkustaa ALSA- busseilla. Lisäksi oli tarjolla nopeita sekä hitaampia
junia. Nopeimmat junat olivat kuitenkin suhteellisen kalliita, jos ei ollut paikallinen
opiskelija.
Kaiken kaikkiaan, vaihto oli erittäin antoisa kokemus ja parasta olivat ihmiset, jonka kanssa sen pääsi jakamaan. Heinäkuussa ei ollut ketään suomalaista Espanjassa minun lisäksi,
mutta pääsin tutustumaan lukuisiin ihmisiin muista maista ja oppimaan heidän
kokemuksistaan sairaalassa ja opinnoissa. Córdoba oli kaupunkina erittäin kaunis ja siellä on
paljon tekemistä ja nähtävää. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon kesän lämpötila, jos ei
kestä kuumuutta. Lämpöön kuitenkin tottui myös ajan myötä.
Espanja
Valladolid, Espanja
6. vuosikurssin opiskelijatoukokuu 2023
Olin Hospital Clinico Universitario
Vaikka olinkin kirurgialla, kielimuuri oli haaste; osaan espanjasta vain alkeet, ja täällä kaikki kommunikointi käydään sairaalassa espanjaksi. Itselleni kävi kuitenkin hyvä tuuri, koska ohjaavat lääkärini puhuivat hyvää englantia, ja olivat erittäin avuliaita kertoessaan potilaiden taustat, sairaudet ja hoidon yksityiskohdat minulle englanniksi. Oma aktiivisuus ja kiinnostuneisuus kannatti, sillä aina sopivan paikan tullen kyselin anestesiologeilta ja muiltakin lääkäreiltä heidän työnkuvaansa liittyviä asioita, ja he mielellään kertoivat työstään. Sain muun muassa laittaa i-gelin potilaalle anestesian yhteydessä. Kun tutustui muihin kollegoihin hyvin, oli meillä leikkaussalissa erittäin rento ilmapiiri, joten vitsailimme ja vaihdoimme kuulumisia kesken leikkausten eikä kysymyksien esittämistä täytynyt arastella. Vaihdon loppupuolella muut lääkärit toivottivat tervetulleeksi kyseiseen sairaalaan erikoistumaan, jos verisuonikirurgia kiinnostaa.
Sairaalan käytännöt eivät suuresti eronneet Suomen tavoista. Suurin kulttuurisokki ja haaste oli ihmisten ruokailuajankohdat: suurin osa ei syö aamupalaa, ja päivän ensimmäinen ruoka syödään usein vasta työajan päätyttyä noin kello 15–16. Itse kuitenkin ratkaisin ongelman syömällä runsaan aamupalan, syömällä keskipäivällä evästä kahvilassa ja päivän jälkeen sairaalalla kunnon aterian. Myös asia, johon suosittelen varautumaan, on kielitaidon kehittäminen. Lääkäreitä lukuun ottamatta hyvin harva osaa englantia, ja suurin osa kommunikoinnista on käytävä espanjaksi, opettele siis espanjaa niin hyvin kuin mahdollista. Tietysti google translaattori on hyvä apukäsi.
Asuin asuntolassa aivan sairaalan vieressä. Täällä minulla oli oma huone, jossa on sänky, työpöytä, vessa ja suihku. Ainoa negatiivinen asia asumuksessa on keittiön ja jääkaapin puute. Kerroksessa on vain mikroaaltouuni ja pyykinpesukone. Suurin plussa asuntolassa oli pienehkö ilmainen kuntosali, joten treenipaikkaa ei muualta tarvinnut etsiskellä. Ruokarahaa saimme yhteensä 90 € kuukautta varten, koska sairaalalla ei ilmaista ruokaa ollut tarjolla. Sairaalan ruoka maksoi 5,50 € ja lääketieteen laitoksella 6,25 €, joten 90 € kustansi yhden ruuan työpäivä kohden.
Sairaalalla olin keskimäärin klo 9–14, välillä vähemmän ja välillä enemmän riippuen leikkausten aikatauluista. Vapaa-aikaa oli siisriittävästi, ja viikonloput olivat reissailua varten. Järjestettyä toimintaa vapaa-ajalle meillä ei ollut lainkaan, mutta keksimme vaihto-opiskelijoiden kesken tekemistä. Meitä vaihto-opiskelijoita oli neljä, ja välillä seurassamme oli yksi paikallinen opiskelija ja hänen kavereitaan. Ensimmäisenä
Suosittelemaan hakemaan siis sellaiseen vaihtokohteeseen sellaisena ajankohtana, jossa on muitakin vaihtareita siltä varalta, että paikallisten opiskelijoiden toimesta ei ole vapaa-ajan ohjelmaa järjestettynä. Valladolidiin ei Suomesta löydy järkeviä suoria lentoja, joten kannattaa lennot ostaa Madridiin ja matkustaa Madrid-Valladolid -väli
Reissun kokonaiskustannukseksi tuli arviolta 1500 €. Hain Kelalta korotettua opintotukea ulkomaan opiskelujen vuoksi, ja kuukautta kohden opintotukea sai 200 € tavallista enemmän. Vaihdon jälkeen pitäisi saada Kuopiossa 4 op kurssin suoritettua sekä toisen englannin kurssin hyväksiluettua (2 op?) kirjoitettuaan oppimistehtävän vaihdosta.
Kannustaan lähtemään vaihtoon avoimin mielin ja tutustumaan myös paikallisiin opiskelijoihin, jos siihen on mahdollisuus. Tutustuin muun muassa paikalliseen juuri valmistuvaan lääkisläiseen, jonka aikeena on muuttaa Ruotsiin työskentelemään. Häneltä kuulin paljon paikallisesta työkulttuurista ja muista alaan liittyvistä asioista. Myös sairaalassa eri aloihin erikoistuvilta lääkäreiltä sekä sairaalassa olleilta lääkisopiskelijoilta oppi paljon paikallisesta opiskelukulttuurista.
Vaihto kokonaisuudessaan oli erinomainen kokemus, ja olen erittäin tyytyväinen että tälle reissulle tuli lähdettyä. Koen elämänkatsomukseni kasvaneen tämän kuukauden aikana, ja englannintaitokin sujuvoitui mukavasti. Hakekaa vaihtoon!
Madrid, Espanja
6. vuosikurssin opiskelijakesäkuu 2023
Klinikka
Olin Rey Juan Carlos Hospitalissa, joka on yksi Madridin käsittääkseni neljästä yliopistosairaalasta. Olin yleiskirurgialla, ihotaudeilla ja knk:lla. Käytännössä seurasin polia/leikkauksia, kuten amanuenssi, joitakin
pieniä asioita pääsi tekemään, kuten niittaamaan leikkaushaavan kiinni. Työaika päivässä oli yleensä klo 8- 14:30, riippuen polipäivien pituudesta ja siitä, oliko pitkiä leikkauksia. Halutessaan leikkauksia olisi saanut seurata koko illankin.
Työskentely vastasi koko lailla odotuksiani. Työskentely oli meko samanlaista kuin Suomesssakin. Minuun suhtauduttiin klinikoilla vaihtelevasti. Osa lääkäreistä oli varsin mukavia ja puhuivat minulle englantia, mutta oli myös päiviä, jolloin minulle ei juuri puhuttu ja muut puhuivat espanjaa, jota en juuri ymmärtänyt.
Osasin espanjasta alkeet, mutta niillä ei pärjännyt kovin pitkälle. Sairaala, henkilökunta ja potilaat puhuivat pääosin yllättävän huonosti englantia. Suurilta osin heillä ei aina ollut halua puhua englantia, vaikka sitä olisivat osanneetkin.
Sairaala ja terveys kohdemaassa
Olin ihotaudeilla, ja ainakin minulle syntyi sellainen käsitys, että aurinkoaltistukseen liittyviä sairauksia erityisesti oli enemmän kuin Suomessa. Muutoin en huomannut eroja sairauksien esiintyvyydestä. Hoitokäytännöissä oli joitakin pieniä eroja, mutta pääosin ne olivat melko samanlaisia. Yksi merkittävä ero Suomen ja Espanjan välillä oli se, että terveydenhuollon käynnit siellä olivat ymmärtääkseni maksuttomia,
myös perumattomien, käyttämättä jääneiden käyntien osalta, minkä vuoksi potilaita jäi melko paljon tulematta vastaanotoille. Espanjalainen kulttuuri näkyi mielestäni erityisesti potilaan ja lääkärin välisessä kommunikaatiossa, joka oli Suomeen verrattuna mielestäni paikoin varsin kiivasta ja intensiivistä, kuten espanjalaisten keskustelut yleensäkin.
Lääketieteen opinnot kohdemaassa
Lääketieteen opinnot Espanjassa olivat melko samanlaiset kuin Suomessakin, 6 vuotta. Suomessa lääkärin töihin pääsi aiemmin kuin Espanjassa. Erikoistumissysteemi on työläämpi ja Espanjassa tehdään yksi koe, jonka perusteella erikoistumispaikat jaetaan, ja tätä koetta valmistuneet lääkärit tarvittaessa uusivat vuosittain useampaankin kertaan.
Sosiaaliset olot
Madridin keskustassa, lähellä Plaza de Espanaa 12 vaihtaritytön kimppakämpässä. Jaoin huoneen sveitsiläisen lääkisvaihtarin kanssa. 12 tytön kanssa yhteisiä olivat wc, suihkut ja keittiö. Asumuksessa pärjäsi, mutta asunnon laatu ei ollut sitä, mihin Suomessa oli tottunut. 30-40 asteen helteillä siellä ei ollut ilmastointia. Äänieristys oli huono ja kämppikset melko usein järjestivät juhlia keittiössä. Ruokailuihin
saimme lipukkeet, joilla sai päivittäin lounaan yliopiston kahvilasta (n. 3km sairaalalta). Lounas oli runsas ja melko ok, aika lailla Suomen yliopistoruokia vastaava. Sosiaalista ohjelmaa oli riittämiin, paikalliset vaihtovirkailijat tekivät tosi hyvää työtä ja vaihtarit viihtyivät. Kävimme retkellä läheisessä luostarissa ja lisäksi monina iltoina oli yhteisiä illallisia tai piknikeja. Tekemistä oli tarpeeksi ja paikalliset kollegat olivat
hyvin lämpimiä ja ystävällisiä espanjalaiseen tyyliin.
Matkustaminen
Madridiin pääsee helposti ja melko halvalla suoralla lennolla Helsingistä. Itse lomailin ennen ja jälkeen vaihdon, ja lensin menolannon Valenciaan ja paluulennon Alicantesta. Välimatkat menin junalla. Espanjan junayhteydet ovat hyvät ja etenkin Madridiin/Madridista pääsee nopeasti lähes mihin tahansa päin Espanjaa. Lennot maksoivat minulle yhteensä . 300e. En hakenut tai saanut vaihtoa varten stipendiä tai
apurahaa.
Vaihdon hyväksyminen opintoihin
Valmistuin pian vaihdon jälkeen, joten en hakenut vaihtoa osaksi opintojani.