Olin harjoitteluvaihdossa Nairobissa julkisessa Kiambu Level 5-sairaalassa yleiskirurgian osastolla. Sairaalalla osallistuin 3.-5. vuosikurssin opiskelijoiden opetukseen, joka koostui vuodeosaston kiertämisestä, potilaiden haastattelusta ja ohjaavien lääkäreiden luennoista. Pääsin myös näkemään leikkaussalin toimintaa ja avustamaan eri alojen kirurgeja leikkauksissa. Työaika vaihteli päivittäin. Matkustimme aamulla sairaalalle yliopiston järjestämällä bussikyydillä, joka lähti yliopistolta klo 7- 7.30. Jonain päivinä palasimme yliopistolle bussikyydillä klo 12 aikoihin, toisina päivinä jäimme
seuraamaan leikkauksia myös iltapäiväksi. Lounasruokailu oli noin euron hintainen linsseistä ja riisistä koostuva annos yliopistolla, johon olin tyytyväinen.

Työskentely sairaalalla oli hyvin vapaata. Vaihtareilla ei ollut kunnollista ohjausta, toisaalta olemalla aktiivinen pääsi näkemään ja tekemään paljon. Opintojen sisältö ei poikennut suuresti siitä, mihin olen tottunut Suomessa, mutta sairaalaolosuhteet poikkesivat sitäkin enemmän. Sairaalan käytävät olivat ulkona ja sairaalaympäristössä esiintyi usein kanoja, kissoja sekä koiria. Kissoja esiintyi myös sairaalan sisällä vuodeosastolla, yhtenä päivänä näin kissan kävelevän leikkaussalista. Käsidesiä ei ollut saatavilla, joten kannoimme omia käsidesipulloja matkassamme. Vessat olivat likaiset, joten yritin usein pidättää ja käydä vasta päivän jälkeen.

Vaihtareihin suhtauduttiin hyvin avoimesti ja positiivisesti sekä opiskelijoiden että lääkäreiden toimesta. Lääkärit ja opiskelijat puhuivat sujuvaa englantia. Potilaat suosivat toisinaan swahilia, mutta ymmärsivät usein myös englantia. Koska en itse osannut swahilia, haastattelin potilaita yleensä paikallisen opiskelijan seurassa. Anamneesin tekoon käytettiin runsaasti aikaa ja Suomesta poiketen siihen kuului myös potilaan parisuhdestatus, uskonto ja oikea/vasenkätisyys. Sairaalassa oli käytössä paperinen potilastietojärjestelmää ja potilaiden sairaushistoria oli usein kertomansa varassa.

Sairauksien esiintyvyydessä oli myös eroja Suomeen verrattuna. Syövät olivat pitkälle kehittyneitä ja leikkaussalin potilaat olivat joskus hyvinkin heikossa kunnossa leikkaushetkellä. Julkisessa sairaanhoidossa potilaat maksavat omat leikkaustarvikkeensa, joten potilasta ei usein leikata ennen kuin maksu on suoritettu, aiheuttaen tautitilojen etenemistä maksua odotellessa. Itse leikkaukset noudattivat suht samaa kaavaa kuin mitä olen nähnyt Suomessa, mutta leikkausolosuhteissa oli paljon eroja. Leikkaussalissa oli paljon ihmisiä (kerrallaan jopa 30 ihmistä) eikä leikkaussalissa noudatettu leikkaushygienian periaatteita yhtä tarkasti.

Keniassa julkinen terveydenhuolto on selkeästi heikompi kuin yksityinen sektori. Ihmiset hankkiutuvat yksityiselle sektorille hoitoon, jos heillä vain on varaa siihen. Myös julkisessa sairaanhoidossa potilaat maksavat vuodepaikastaan ja hoidosta. Lääkärien kertoman mukaan julkisen terveydenhuollon varoja vähentää myös korruptio hallintotasolla. 

Asuin opiskelija-asuntolassa toisella puolella tietä yliopistosta. Jaoin huoneen toisen vaihtarin kanssa, asuntolassa jaoimme kylpyhuoneen, suihkut ja keittiön muiden opiskelijoiden kanssa. Pidin opiskelija-asuntolassa asumisesta ja koin sen edesauttavan tutustumista muihin yliopiston opiskelijoihin sekä muihin vaihtareihin. Hengasimme usein iltaisin yläkerran yhteisissä tiloissa, jossa järjestimme myös NFDP:n. Muuten sosiaalista ohjelmaa ei paikallisella tasolla ollut järjestetty. Kansallisella tasolla tarjottiin kalliita safaripaketteja, joihin en osallistunut. 

Bussissa, kaupassa ja useimmissa katukojuissa maksuvälineenä toimii paikallinen ”Mobilepay” eli mpesa, johon tarvitsee paikallisen puhelinnumeron. Systeemi on järkevä ja turvallisempi kuin vaihtoehtoisesti käteisen mukana kantaminen. Suosittelen hankkimaan paikan päällä SIM-kortin (halvempi kuin e-SIM) ja lataamaan käteinen raha mpesa-tilille. Tinkimiskulttuuri on Keniassa hyvin ajankohtainen. Kaikki hinnat ovat neuvoteltavissa eikä ensimmäinen hinta ole koskaan pysyvä, joten varaudu siis tinkimään kaikesta!

Käsite ajasta on Keniassa huomattavasti joustavampi kuin Suomessa. Sanalliset sopimukset tapaamisista eivät usein pidä, ja 1-2h myöhässä oleminen sovitusta ajasta on tyypillistä. Kassajonoista julkiseen liikenteeseen asiat liikkuvat hitaammin, myöhässä oleminen on tavallaan normi, eikä kiireen tunnetta ole samalla tavalla kuin Suomessa.

Matkustin Nairobiin Lähi-Idän kautta ja lennot kustansivat minulle noin 1100€. Koska olin ollut vuotta aiemmin vaihdossa, en saanut tähän vaihtoon apurahaa. Julkinen liikenne kaupungissa koostuu minivan-tyyppisistä busseista (matatu), jotka pysähtyvät tiellä ilman tarkkaa määränpäätä tai lippuhintaa. Kuskilta kysytään, pysähtyykö bussi haluamallasi paikalla ja paljonko hän pyytää kyydistä. Tämä on halvin, mutta ajoittain aikaa vievä vaihtoehto liikkumiselle. Uber-hinnat olivat hyvin kohtuullisia, jonka vuoksi kuljin usein moto-ubereilla. 

Yleisesti vaihtokohteena Kenia oli aivan huippu. Eläinten kirjo on käsittämätön, safarilla tunsin olevani Leijonakuningas-elokuvan sisällä. Paikalliset ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita ulkomaalaisista ja tulin oppineeksi paljon maan kulttuurista sekä terveydenhuollosta. Nairobin ja Mombasan keskustassa yksin liikkuen koin tulleeni häirityksi, mutta yleisellä tasolla en kokenut Keniaa vaaralliseksi paikaksi sooloreissata naisena. En kuitenkaan suosittelisi kalliiden korujen tai arvotavaroiden mukana kantamista turhaan tai ulkona liikkumista yksin hämärän jälkeen. Keniaan lähteville suosittelen avointa mieltä ja kärsivällisyyttä! 

Harjoittelusta sain kuusi opintopistettä, 4 viikon amanuenssuurin verran.