Olin Kreikassa, Larissan kaupungissa, yliopistollisen sairaalan (Larissa General University Hospital) keuhkotautien osastolla vaihdossa.

Vaihtoni aikana pääsin mm. seuraamaan poliklinikkaa, osastolla työskentelyä ja erilaisia operaatioita. Operaatioista pääsin seuraamaan bronkoskopioita ja pleurapunktioita. Päivinä, jolloin ei ollut paljon tekemistä, opiskelin itsenäisesti keuhkotautien kirjasta, jonka erikoistuva lääkäri oli lainannut minulle vaihtoni ajaksi. Kävimme myös keuhkotautien professorin kanssa läpi keuhkotautien teoriaa. Teoriaoppiin liittyi esimerkiksi hengitysfysiologia, happo-emästasapainon häiriöt, yms. Osallistuin erikoistuvien lääkäreiden kanssa heidän koulutustilaisuuksiin, joissa käsiteltiin esimerkiksi potilastapauksia tai teoriaa kuten uniapneaa.

Sairaalassa ohjelmaani kuului Larissan yliopistollisen sairaalan keuhkotautiosaston toiminnan seuraaminen ja erikoisalasta oppiminen.
– Pääsin opettelemaan keuhkojen auskultoimista keuhkotautien professorin tai erikoistuvan lääkärin seurannassa. Keskustelimme löydöksistä ja niiden aiheuttavista tekijöistä jokaisen potilaan tutkimisen jälkeen.
– Keuhkotautien professori piti minulle henkilökohtaisia luentoja: elektrolyyttitasapaino häiriöt, spirometrian tulkinta, hengitysfysiologia. Luentojen jälkeen professori tenttasi oppimaani esittämällä kysymyksiä.
– Seurasin erikoistuville lääkäreille tarkoitettuja seminaareja ja luentoja 2 kertaa viikossa. Niissä keskusteltiin joko potilastapauksista tai keuhkotauteihin littyvistä teemoista: uniapnea, tupakointi.
– Olin seuraamassa myös poliklinikkaa ja osaston toimintaa. Poliklinikalla tapasimme erityisesti tuberkuloosi-, astma-, COPD -, keuhkosyöpä- ja dyspnea potilaita. Opin näiden potilastyyppien hoidosta paljon. Osastolla oli paljon COPD ja astman pahenemisvaiheen potilaita. Opin heidän akuuttivaiheen hoidoista.
– Opiskelin myös omatoimisesti keuhkotautien oppikirjasta jonka erikoistuva lääkäri nimitti minulle. Minulta kyseltiin kyseisen kirjan sisällöstä myös.
– Seurasin erikoislääkäriä eri osastoille keuhkotautien statusta varten, joka oli tarvittu esimerkiksi leikkaukseen mennessä.
– Seurasin bronkoskopioita n. 2 kertaa viikossa. Opin hengitysteiden anatomiaa, bronkoskopia indikaatioita ja eri bronkoskopia menetelmiä. Näin esim. biopsioiden ottoja (PET-TT avusteisesti ja ilman), sytologisten harjausnäytteiden ottoja sekä hengitysteiden liman huuhteluita. Erikoislääkäri selosti minulle tapahtumat kun toinen lääkäri suoritti toimenpiteet.
– Pääsin seuraamaan myös spirometriaa ja pleurapunktioita

Päivän pituus vaihteli neljästä kahdeksaan tuntiin. Poliklinikka loppui yleensä 12 aikaan ja sen jälkeen pääsin joko seuraamaan osastotyöskentelyä, bronkoskopioita tai opiskelemaan itsenäisesti. Työskentely vastasi odotuksiani. Olin hieman järkyttynyt resurssien puutteesta ja hygienian tasosta. Klinikalla oli esimerkiksi alkeelliset verenotto välineet ja hanskoja ei riittänyt kaikkiin toimenpiteisiin ja maskeja jouduttiin käyttämään uudelleen. Työskentely Kreikassa erosi paljon Suomesta. Olosuhteet olivat siis hyvin paljon alkeellisimmat kuin Suomessa. Kaikkialla tulvi fyysisiä potilaspapereita ja röntgenkuvia, koska suurin osa tiedosta ei välittynyt tietokoneen kautta. Toisaalta, lääkärit olivat hyvin tietäväisiä, koska heillä ei ollut käytössä samanlaisia tietokantoja kuin Suomessa. Lääkäreiltä kysyttäessä kysymyksen, he tiesivät täydellisen vastauksen joka kerta.

Minuun suhtauduttiin hyvin vastaanottavaisesti klinikalla. Kysymyksiini vastattiin aina laajasti ja koin, että minua pyrittiin auttamaan ymmärtämään. Ihmiset olivat myös hyvin vieraanvaraisia ja ystävällisiä. 

Puhun englantia äidinkielen tasolla, joten kielitaitoni se ei koitunut ongelmaksi arkipäiväisessä keskustelussa. Joskus lääketieteellisten termien muistaminen englanniksi oli haastavaa. Potilaat puhuivat kreikkaa, ja lääkärit eivät aina kerenneet kääntää heidän sanomaansa minulle. Siinä oli ainoa huomaamani kielimuuri. Kaikki kuitenkin osasivat puhua englantia taitavasti joten kommunikoinnin kanssa ei ollut muuten ongelmaa. Myös yleisesti Kreikassa kaikki puhuivat englantia hyvin.

Sairaala ja terveys kohdemaassa
Eroja huomasin sairauksien esiintyvyydessä Kreikan väestöryhmissä verratuna Suomeen – Tuberkuloosia oli enemmän. Erityisesti naapurimaista tulleilla maahanmuuttajilla oli tuberkuloosia paljon (Romania)
– Tupakointi oli hyvin vallitseva tekijä minun vaihtoani. Todella suuri osa Kreikan väestöstä polttaa, joten keuhkotaudeilla seurattiinkin siitä aiheutuvia oireita ja tauteja. Opin siis hyvin tupakoijan vuosittaisseurannasta
– Hoitokäytännöt olivat suuresti samanlaisia, mutta kuten aiemmin olenkin jo maininnut, resurssien puutteet näkyivät suuresti hoidossa. Hanskoja säästeltiin ja ei käytetty esimerkiksi astrupin otossa.
– Myös pleuradreenin asennuksessa oli samankaltaisuuksia Suomeen verrattuna, mutta hygienia oli alkeellista:
– Pleuradreenin asennuksessa käytetään normaaleja tehdaspuhtaita hanskoja Kreikassa, eikä steriilejä kirurgisia hanskoja kuten Suomessa
– Kukaan ei ole avustamassa lääkäriä toimepiteen aikana, joten lääkäri joutuu rikkomaan steriilin työskentelyalueen ja kosketella hanskoilla muita työvälineitä, levittäen verta ultraäänikoneeseen ja muihin tavaroihin, jos tämä tarvitsee jotain. Lääkäri ei vaihda hanskoja toimenpiteen aikana. Jos lääkäri on koskenut punktioalueelle ultraäänikoneella, hän desinfioi punkitoalueen ja jatkaa dreenin asentamista. Jos neula tulee ulos ihosta, lääkäri ei voi vaihtaa neulaa, vaan hänen tulee jatkaa, koska neuloja ei ole tarpeeksi pois heitettäväksi.

Mielestäni merkittävin eroavaisuus Kreikan ja Suomen terveydenhuollon välillä oli resurssit. Oli hyvin selkeää, että lääkäreillä ei ole tarvittavia resursseja hoitaa potilaita hyvin. Kuitenkin lääkärit olivat erittäin päteviä tietojensa ja taitojensa puolesta. Lääkärit tekivät myös hyvin pitkiä päiviä ilman vapaapäiviä ja usein nukkuivat sairaalalla. Oli tavallista, että lääkärit tekivät töitä 24h, ja aloittivat heti uudelleen seuraavana aamuna. Eli he työskentelivät aamu kahdeksaan asti, ja aloittivat uuden vuoron silloin aamu kahdeksalta taas. Heitä se ei tosiaan haitannut, heidän mukaan he olivat tottuneet siihen.

Kreikan sosiaalinen kulttuuri eroaa hyvin paljon Suomesta: potilaan ja lääkärin vuorovaikutus oli huomattavasti rennompaa. Oli tavallista, että huoneeseen tuli kesken vastaanottoa sairaalan työntekijöitä tekemään jotain, ja potilaat eivät reagoineet tähän. Lääkäri saattoi myös vastata puhelimeen, ja puhua vartin putkeen kesken vastaanoton, ja potilaat eivät reagoineet tähänkään. Kreikkalaiset olivat myös tietenkin sosiaalisempia kuin suomalaiset, niin lääkärit jäivät helposti kiinni keskusteluun käytävillä kollegan tai vaikka potilaankin kanssa.

Lääketieteen opiskelu Kreikassa
Kreikassa lääketiedettä pääsee opiskelemaan lääketieteellisten alojen yhteishaussa. Yhteishakuun sisältyy lääketieteellisten alojen koe, josta täytyy saada noin 18/20 pistettä, jotta pääsee opiskelemaan juuri lääketiedettä. Kun kouluun pääsee niin siellä ei ole enään paineita, että sinut potkittaisiin ulos ohjelmasta. Siinä mielessä aika samanlainen ohjelma kuin Suomessa, että vaikea päästä sisään ja vaikea tippua ulos. Kreikassa lääkiksessä on tenttikausia, eli vuoden päätteeksi tentataan kaikista aineista, mitä on käyty läpi. Läpipääsy prosentit olivat 30-50% jos muistini ei petä. Erikoistuminen on hyvin kilpailtua, niin usein saattoi joutua odottamaan 5 vuotta erikoistumispaikkaa, pahimmillaan 10 vuotta. Sen tähden moni valitsee ottaa vastaan paikan pienemmästä kaupungista, jos paikka vapautuu. Jotkut jopa muuttavat pois Kreikasta erikoistumisvaiheessa.

Sosiaaliset olot: Missä ja miten asuit?
Lähdin Kreikkaan ajatuksella, että asuisin opiskelija asuntolassa. Tämä oli kuitenkin hyvin kaukana sairaalasta ja hieman “ränsistynyt”, joten päätimme toisen vaihtarin kanssa vuokrata airbnb:n Larissan keskustasta. Se oli todella hyvä diili meille, viikko sellaisessa oli n. 125€.

Ruokaa saimme hakea kolmesti päivässä joko opiskelija asuntolan ruokalasta tai sairaalan vieressä olevan kampuksen opiskelijaravintoloista. Opiskelijaravintolan ruoka oli erinomaista: saimme lounaalla leivän, hedelmän, vapaavalintaisen pääruuan neljästä vaihtoehdosta, salaatin ja jälkiruoan. Kaikki maistui hyvältä ja valintoja oli aina paljon. En itse syönyt opiskelija asuntolan luona, mutta kuulin, että ruoka ei ollut yhtä hyvää. Vaihtoehtona oli myös syödä aamupala ja illallinen koulun tarjoamana, mutta päädyin itse syömään kaupungilla, koska ruoka oli halpaa (n. 6-14€).

Sosiaalista ohjelmaa oli niukasti tarjolla, koska kesäkuussa Kreikan opiskelijoilla on tenttejä lukukauden päätökseksi. Muiden vaihtareiden kanssa suunnittelimme päiväretkiä ja yhteistä tekemistä.

Miten matkustit ja mitä se tuli sinulle maksamaan?:
Matkustin Larissaan junalla Thessalonikista ja se maksoin n.15€. Alle 25 vuotiaille junalla kulkeminen oli halvempaa. Bussi oli myös halvempi kuin juna. Larissassa matkustin bussilla (n1€ per suunta yksittäisin lipuin, 0.80€ sarjalipuilla per suunta tai 30€ kuussa) ja taksilla (n.5€ per matka)

Apuraha:
Sain vaihtoa varten apurahaa yliopistolta 300€ verran.

Neuvoja ensi vuoden lähtijöille?
Suosittelen keksimään omaa ohjelmaa vaihtoon, sillä Kreikassa on paljon tekemistä ja nähtävää. Tarjolla on paljon iltapainotteista aktiviteettia, kuten baareissa käymistä, joten jos sellainen kiinnostaa, niin Kreikka on hyvä kohde. Jos tämä kuitenkin ahdistaa niin harkitsisin toista kohdetta tai omien suunnitelmien tekemistä etukäteen. En itse esimerkiksi osallistunut mihinkään vaihtari toimintaan tämän vuoksi. Osasin kuitenkin olettaa tätä kovaa bilekulttuuria, niin matkustelin paljon Kreikan sisällä vaihtoni aikana. Moni muu vaihtari pidensivät lomaansa vaihdon jälkeen niin suosittelen sitä itsekin.

Vaihdon hyväksyminen opintoihin:
En vielä tiedä sainko vaihtoni hyväksiluettua opintoihin. Uskon saavani 5 op.