Vietin heinäkuun akuuttilääketieteellä Kota Bharun kaupungissa Pohjois-Malesiassa. Sairaala oli nimeltään Hospital Pakar Universiti Sains Malaysia. Seurasin päivisin akuuttiosaston toimintaa ja kiertoja. Ohjaava lääkärini opetti myös minulle käytännön taitoja, kuten ultraäänen käyttöä. Työskentely oli erilaista Suomeen verrattuna. Potilasasiakirjat olivat paperilla ja kierroilla oli mukana aina 10-15 lääkäriä. Kaikki osaston lääkärit myös kiersivät kaikki osaston potilaat. Osastolta löytyi yksi tietokone, josta pystyi katsomaan esimerkiksi röntgenkuvia. Minuun ja muihin vaihto-oppilaisiin suhtauduttiin aina todella ystävällisesti ja lämpimästi. Malesialaiset ovat yleisesti ottaen myös hyvin vieraanvaraisia, joten minut huomioitiin esimerkiksi aina siten, että kierrot tehtiin englanniksi. Oma kielitaitoni on erinomainen, enkä kohdannut juuri kielimuuria. Malesiassa kaikki potilasasiakirjat olivat englanniksi, ja lääkärit puhuivat hyvää englantia. Lääketieteen opinnot ovat myös koko maassa englanniksi, mikä oli yllättävää. Potilaiden kanssa käytettiin malayta tai
mandariinikiinaa. 

Akuuttiosastolla näkyi paljon liikenneonnettomuuksia ja trooppisia tauteja, kuten denguekuumetta. Päivystyksessä näkyi kuitenkin myös Suomessa tavattavia tauteja, kuten STEMejä ja appendisiitteja. Suurin eroavaisuus maiden välisessä terveydenhuollossa oli se, että Malesiassa osa kalliimmista lääkkeistä, kuten tenekteplaasi, ovat omakustanteisia. Malesia on Suomea köyhempi valtio, minkä vuoksi tehokkain ja kallein lääke ei aina kuulunut valtion kattamaan terveydenhuoltoon. Myös esimerkiksi pallolaajennuksia ei Malesiassa tehdä muuta kuin virka-aikana, sillä se tulisi valtiolle liian kalliiksi. Kelantan eli osavaltio, jossa olin, oli muslimialuetta, mikä näkyi vahvasti arjessa. Ihmiset pukeutuivat uskontonsa mukaisesti peittävästi, ja kesken sairaalapäivän saattoi kuulua rukous kaiuttimista. Potilaan ja
lääkärin vuorovaikutuksessa toista sukupuolta tutkiessa samassa tilassa täytyi olla samaa sukupuolta oleva henkilö. Muuten potilaan ja lääkärin vuorovaikutus vaikutti olevan melko samanlainen kuin Suomessa. 

Pieniä eroja maiden välisissä lääketieteen opinnoissa on. Lääketieteen opetus kohdemaassa oli englanniksi, kun taas Euroopassa yleensä aina maan kielellä. Lisäksi Malesiassa opiskelijoilla oli erikseen ns. tenttiperiodit, kun taas Suomessa tentit ovat jakautuneet tasaisesti pitkin lukuvuotta. Suurin ero oli ehkä käytännön opetuksessa. Hajautuksissa ja harjoitteluissa Suomessa pääsee tekemään enemmän ja harjoittelemaan käytännön taitoja, kun taas Malesiassa harjoittelu oli enemmän seuraamista. 

Asuin kampuksessa yliopiston asuntoloissa. Asunnosta löytyi ilmastointi ja jääkaappi. Sijainti oli kätevä, mutta asuntolassa oli torakoita, hometta, ei keittiötä, eikä myöskään lämmintä vettä suihkussa. Asuin kolmen muun vaihto-oppilaan kanssa samassa huoneistossa. Ruokailuun annettiin taskurahaa 50 MYR eli 10,50 €. Syöminen Malesiassa oli kuitenkin Eurooppaan verraten paljon halvempaa. Sosiaalista ohjelmaa ei ollut ollenkaan. Kerran järjestettiin yksi yhteinen illallinen, mutta muuten paikallisvirkailijat olivat keskittyneitä omiin tentteihinsä. Heinäkuu oli heillä tenttikausi. Tästä huolimatta järjestimme vaihtareiden kesken ns. omaa sosiaalista ohjelmaa, ja matkustimme ja järjestimme iltatekemistä yhdessä. 

Matkustin lentäen Bangkokin ja Kuala Lumpurin kautta. Lentoliput olivat erittäin kalliit, sillä CA tuli kuukauden myöhässä ja lentojen hinnat olivat jo valmiiksi nousussa öljypulan vuoksi. Sain vaihtoa varten stipendin Oulun yliopistolta, mikä oli 1200 € sekä Kelalta kesäopintotuet ja opintolainan. Saan vaihdon hyväksytettyä amanuenssuuriksi, joka on 6 opintopistettä. Ensi vuoden lähtijöille suosittelisin matkustamaan ympäri Malesiaa mahdollisimman paljon, sillä siellä on paljon nähtävää. Matkustimme viikonloppuisin vaihtoporukan kanssa Penangiin, Perhentian islandseille, Kuala Lumpuriin ja Singaporeen. Malesiaan vaihtoon lähtiessä kannattaa myös katsoa rokotukset kuntoon. Lisäksi mukaan kannattaa ottaa tarpeeksi hyttysmyrkkyä, sillä myös asuntolassa oli hyttysiä, ja paikallisista apteekeista ei löytynyt DEET:illä varustettua hyttysmyrkkyä. Malesiaan ja yleisesti Kaakkois-Aasiaan kannattaa myös lähteä avoimin ja rennoin mielin, sillä yllättäviä muutoksia ja tilanteita tulee eteen. 

Ideoita vaihtotoiminnan kehittämiseksi? Majoituksen suhteen oli hieman epätasa-arvoista kohtelua paikallisen vaihtotiimin puolesta. Osalle vaihtareista maksettiin koko kuukaudeksi hotellit, mutta budjetissa ei olisi ollut rahaa lääketieteellisiin tilanteisiin. Esimerkiksi homeen aiheuttamaan astman pahenemiseen ei ollut varaa maksaa hotellia, mutta hienohelmaiset vaihto-oppilaat saivat asua paremmissa oloissa ilmaiseksi koko kuukauden, vaikka heillä ei ollut lääketieteellistä syytä olla asumatta asuntolassa. Lisäksi vaihtotiimi olisi voinut hieman paremmin järjestää ohjelmaa tai ohjeistaa vierailemaan tietyissä paikoissa Kota Bharussa. Paikalliset eivät juuri kannustaneet tekemään mitään muuta kaupungissa kuin syömään ravintoloissa. Meillä oli kuitenkin huippuporukka, keiden kanssa keksimme yhteistä tekemistä. Vaihto oli unohtumaton kokemus.