Olin heinäkuun SCOPE-vaihdossa Tunisiassa, Sfaxissa. Vaihtoon hakiessani halusin löytää kohteen, joka olisi Euroopan ulkopuolella, mutten kuitenkaan halunnut lentää aivan toiselle puolelle maapalloa. Niinpä päädyin valitsemaan Tunisian.

Ennen vaihtoa en tiennyt paljoakaan Tunisiasta tai siitä, millaisia vaihtoja siellä järjestetään. Valitsin SCOPE-osastokseni neurokirurgian, sillä ajattelin, että kirurgisesta alasta saisi eniten irti ilman, että puhuu kieltä. Tunisiassa yliopistollinen opetus on ranskan kielellä, vaikka yleisesti puhuttava kieli onkin arabia. Paikalliset lääkisopiskelijat puhuvat englantia keskimääräisesti oikein hyvin, kuten oman kokemukseni mukaan vanhemmatkin lääkärit. Vanhemman ja vähemmän koulutetun väestön kielitaito oli toki rajoittuneempi, minkä huomasi erityisesti asiakaspalvelutilanteissa, kuten takseissa.

Suurimmat kulttuurierot tulivat ehdottomasti esille sairaalassa. Habib Bourguiba -sairaala, jossa oma osastoni sijaitsi, on toinen Sfaxin yliopistollisista sairaaloista. Suuressa sairaalassa on yksi toimiva hissi, käytävien lamput olivat palaneet, eikä käsidesiä löytynyt mistään. Osastoilla ei ollut toimivaa ilmastointia, joten potilaat toipuivat lähes neljänkymmenen asteen lämpötiloissa. Tietokantojen sijaan potilastekstejä pidetään suurissa kirjekuorissa, jonne myös röntgenkuvat tulostetaan. Vaikka terveydenhuollon resurssit ovatkin selkeästi eri tasolla kuin Suomessa, henkilökunta oli erittäin ammattitaitoista ja työskenteli parhaansa mukaan niillä resursseilla, mitä heillä on. Kokemukseni sairaalan henkilökunnasta oli muutenkin positiivinen. Olin yllättynyt siitä, kuinka mukavia ja avuliaita kirurgit olivat. Vaihto-opiskelijana tunsin olevani tervetullut leikkaussaleihin, ja kirurgit yrittivät parhaansa mukaan selittää toimenpiteen kulun englanniksi.

Sosiaalinen ohjelma ja paikallisen tiimin panostus vaihtokuukauteen oli aivan uskomaton. Sfaxissa asuimme 23 muun vaihto-opiskelijan kanssa villassa, jonka pihalla oli uima-allas. Yhdessä makuuhuoneessa nukkui keskimäärin neljä vaihtaria. Nautin itse kovasti villamajoituksen mahdollistamasta yhteisöllisestä asumisesta. Lisäksi useat tunisialaiset vaihtotiimiläiset majoittuivat kanssamme villassa, ja olivat osana arkea. Paikalliset opiskelijat auttoivat käytännön asioissa, kuskasivat meitä ympäri kaupunkia ja pitivät kerta kaikkiaan meistä erittäin hyvää huolta. Sosiaalista ohjelmaa oli suunniteltu joka päivälle. Se sisälsi mm. hulppeita juhlia villalla, päiväreissuja erilaisiin kohteisiin sekä monenlaisia aktiviteettejä Sfaxin alueella. Viikonloppuisin oli reissuja mm. Saharalle sekä Tunisian pohjoisosien rantakohteisiin muiden kaupunkien vaihtareiden ja vaihtotiimien kanssa.

Arabikulttuuriin sopeutuminen oli mielestäni odotettua helpompaa – tosin Tunisiaa pidetäänkin usein arabimaista kaikista liberaaleimpana. Pukeutuminen on melko vapaata, toki yliopistoympäristössä ja uskonnollisissa kohteissa on hyvä peittää polvet ja olkapäät. Sukupuolien välinen epätasa-arvo tulee
esille joissain arkisissa asioissa. Kaupungilla on esimerkiksi pelkästään miehille suunnattuja kahviloita, jossa monet miespuoliset viettävät usein iltaa. ”Sekakahvilat”, jonne myös naiset pääsevät,
ovat usein miesten kahviloita kalliimpia. Kuitenkaan yliopistoympäristössä tai nuorten välisessä kanssakäymisessä tasa-arvoerot eivät mielestäni tulleet esille.

Suosittelen lämpimästi hakemista Tunisiaan, jos haluaa nauttia sosiaalisesta ja aktiviteettirikkaasta kuukaudesta sekä oppia avartamaan näkemystään terveydenhuollosta eri kulttuureissa.