Olin vaihdossa KCMC sairaalalla Moshin kaupungissa, jossa sijoitukseni oli yleiskirurgialla. Virallisesti työaikani oli klo. 7:30-alkuiltapäivä, kun GS-leikkaukset loppuvat, mutta monina päivinä aloitin myöhemmin tai lähdin aiemmin, sillä leikkaussaleissa oli joko todella hiljaista tai niin paljon opiskelijoita, ettei sinne enää fyysisesti mahtunut (20+ opiskelijaa per sali).

Suomessa olisin saanut assisteerata, mutta Tansaniassa olin huonekasvi. Enin mitä sain salissa tehdä, oli kahtena päivänä avustaa kirurgia pukemaan steriilin kaavun (kahdesti) ja parissa leikkauksessa kaataa steriiliä vettä kulhoon assarille. En voi suositella tässä mielessä yleiskirurgiaa vaihtokohteena etenkään loppuvaiheen opiskelijoille. Sen sijaan akuuttia suosittelen lämpimästi! Minulla ja muilla vaihto-opiskelijoilla oli tapana mennä sinne hommiin, jos omat osastot olivat hiljaisia. Siellä riitti tekemistä ja apukäsiä kaivattiin usein.

LEO:t olivat mukavia, samoin kuin kaikki paikalliset opiskelijat ja kirurgitkin, mutta olimme pääasiassa ilmaa. Kukaan ei katsonut tai kysellyt perään missään vaiheessa vaihtoa. LEO:t järjestivät ohjelmaa kahdesti, kun heitä runsaasti asiasta muistutteli ja tenttasi. Puhun englantia äidinkielen tasolla ja hyvää ruotsia sekä espanjaa. Lisäksi opettelin swahilin alkeet ennen vaihdon
alkua. Eniten käytin englantia, mutta vaihtareiden kanssa puhuin usein ruotsia tai espanjaa. Lisäksi potilaiden kanssa täytyi käyttää swahilia, tai pyytää tulkki. Kieliongelmia tuli eniten päivystyksessä, jos paikallinen lääkäri ei suostunut tulkkaamaan oikein (esimerkiksi kivunlievitystä kysellessä).

Lähes kaikki kohtaamani potilaat olisivat voineet välttyä leikkaukselta/käynniltä riittävällä ennaltaehkäisyllä, seulonnalla tai turvatoimilla. Näin massiivisia kasvaimia (jalkapallon kokoinen ovario-tuumori), 5 päivää vanhoja, hoitamattomia avomurtumia ja mm. lukuisia moottoripyöräonnettomuuksia. Hoidot olivat hyvin erilaisia kuin Suomessa. Kivunlievitystä oli tarjolla harvoin tai huonosti, mitään hoitoja ei tehty ennen kuin vakuutusyhtiö antoi ok:ta tai sukulaiset lähettivät rahaa, eikä hoitosuosituksia seurattu. Etenkään jos tämä olisi vaatinut lisää rahaa, uuden operaation tai pitkän seurannan.

Kulttuuriero näkyi eniten siinä, että lääkäri oli aina oikeassa, eikä mitään tekemistä tai päätöstä tarvinnut perustella kenellekään (paitsi ehkä kokeneemmalle lääkärille). Vanhuksille kyllä puhuttiin kohteliaasti (ainakin näin
väitettiin), mutta heti perään tätä saatettiin tikata ilman puudutetta, päättää jättää aivoverenvuoto kuvaamatta tai lähettää kotiin huonolla kipsillä, koska parempaan ei ole rahaa.

Opinnot olivat ymmärtääkseni hyvin samankaltaisia kuin Suomessa, ainakin solu-jakso kummitteli paikallisia :D. Erona ehkä heillä pakollinen “residency” vaihe opintojen 5v jälkeen, joka kestää vuoden ja tämän jälkeen suoraan
jatkaminen erikoistumiseen. Kokeita heillä oli myös enemmän, joskus useita viikossa.

Asuin paikallisen perheen yläkerrassa, meitä oli 5 IFMSA vaihtaria ja 4 huonetta. Meillä oli 2 vessaa, joista tosin toinen laitettiin pian käyttökieltoon, koska sen putkiin kasvoi puu, jonka takia kaikki vedetty materiaali nousi ammeen putkista ylös. Lisäksi toisen vessan pönttö veti vain puoliksi, mutta sovimme porukalla, ettei pönttöön saa ennen istumista katsoa :D. Keittiössä oli kaasuhella ja jääkaappi neuvostoliitosta, mutta näillä pärjäsi kohtuullisesti.

Ruokailu oli järjestetty sairaalan viereisessä ravintolassa, missä myös paikalliset söivät. Tätä ravintolaa ja ruokaa muistelen yhä lämmöllä.
Sosiaalinen ohjelma (NFDP) järjestettiin kerran ja 2 vk myöhemmin, kuin mitä aluksi sovittiin. Kaikki muu LEO:n puolelta lupailtu peruttiin aikataulu- ja paikallisten koulun aiheuttamien haasteiden vuoksi.

Toisaalta, olen tästä lähes kiitollinen, koska sen sijaan sain käyttää aikaani ihanan lähes 25 henkisen vaihtopoppoon kanssa, joka koostui myös muuta kautta vaihdossa olleiden lääkis-, sairaanhoitaja-, fysioterapeutti-, ensihoitaja- ja terveystieteiden opiskelijoista. Nämä ihmiset tekivät vaihdostani ikimuistoisen. Vaihdon alussa ystäväni liitti minut Whatsapp ryhmään, jossa oli lähes 200 henkeä. Näistä yhä maassa olevien kanssa sitten sovimme milloin mitäkin menoa.

Varasin lentoni jo joulukuussa Finnairilta yhdellä välilaskulla Dohan kautta (ennen Lähi-Idän tilanteen kiristymistä ja lentojen massaperuutuksia). Tällöin lennot maksoivat noin 1300 e. Kesällä, kun Idän tilanne kiristyi, lentoni ensin siirrettiin ja sen jälkeen peruttiin ilman uudelleen reitityksen mahdollisuutta. Tämä tapahtui noin 3 vk ennen vaihdon alkua. Olin lisäksi kerennyt ostaa jo viisumin (50e), joka piti ostaa uudelleen. Ostin uudet lennot KLM:ltä, tuolloin halvimpaan hintaan, eli 2400 e. Sain vaihtoa varten yliopiston apurahan
(300e).

Suosittelen ehdottomasti Afrikkaa ja etenkin Tansaniaa kohteena ihmisten ja KCMC:n vaihtokulttuurin vuoksi. Akateemisesti en tätä vaihtoa voi suositella, ellet ole alkuvaiheen opiskelija tai pääse akuuttiin. Suurin neuvoni on se, että ole avoimin ja joustavin mielin liikkeellä! Tämä ei missään tapauksessa ole sisäsiistien tai varmuutta rakastavien ihmisten kohde, mutta itse sain ikimuistoisia kokemuksia ja perspektiiviä elämään sekä uraan, jota en varmasti olisi saanut Euroopasta!

En itseasiassa ole varma saanko tämän vaihdon hyväksytettyä opintoihini, sillä minulla on jo kaikki harjoittelut täynnä, enkä siksi asiaan perehtynyt. Ehkäpä tästä jotain valinnaisia saisi.

Ehdotuksena olisi majoituksen osoitteen saaminen virallisia reittejä. Kyseltyäni sitä useamman kerran LEO:ilta etukäteen, minulle lopulta todettiin, ettei taloilla ole osoitetta. Sain kuitenkin paikalla jo olevan vaihtarin jakamaan minulle sijaintinsa, jolloin löysin osoitteen viisumia varten ja lentokentältä kotiin päästäkseni.