Lähdin vaihtoon valmistumiseni jälkeen Romanian pääkaupunkiin Bukarestiin. Osaan Fimsicin
vaihtokohteista pysty lähtemään vielä 6kk valmistumisen jälkeen, ei kuitenkaan aivan kaikkiin.
Itselleni tämä oli oikein hyvä ajankohta, ja suosittelen myös muita huomioimaan vaihtoonlähdön
mahdollisuuden valmistumisen jälkeen. Kandikesinä helposti ei ole aikaa lähteä kuukaudeksi
ulkomaille, valmistuneena sen sijaan oma aikataulu on paljon joustavampi.
Bukarestissa minut oli sijoitettu gynekologialle Bucur maternity hospitaliin, näin suomalaisen silmin
melko vaatimattomaan julkiseen naisten sairaalaan. Sairaalassa oli yksi isompi leikkaussali,
sektiosali, huoneita pienempiin toimenpiteisiin, synnäri, vuodeosasto, lasten teho-osasto sekä
poliklinikkatiloja. Huoneet olivat melko pieniä ja käytävät todella kapeita. Yhtään potilassängyn
mentävää hissiä en nähnyt, edelleen hieman mysteeri miten potilaat siirtyivät kerroksesta toiseen,
jos eivät portaita pystyneet kävelemään. Ilmastointi oli vain osassa huoneista, leikkausalissa
ilmanlämpöpumppu oli säädetty viilentämään +26 asteeseen. Hieman eri lämpötiloissa siis
pyörittiin kuin suomalaisissa sairaaloissa. Meitä oli lopulta yhteensä 4 vaihtaria tässä sairaalassa
gynekologialla. Pääosin vietimme aikaa leikkauksissa, sekä ajoittain polilla, jos joku lääkäri suostui
siellä meille englantia puhumaan.

Meidän vastuulääkärimme ei juurikaan ollut läsnä, näin hänet ehkä kolme kertaa koko kuukauden
aikana. Sen sijaan yksi gynekologi oli todella mukava, hän ohjasi ja opetti meitä aina kun pystyi.
Monet muut sairaalan lääkärit eivät juurikaan olleet opiskelijoista kiinnostuneita. Elokuun aikana
sairaalla oli harjoittelussa myös useita paikallisia opiskelijoita. Heidän tutkintoonsa kuuluu summer
practice, jota monet olivat suorittamassa. Tämä oli hieman amanuenssia vastaava harjoittelu,
mutta opiskelijat eivät kyllä itse saaneet tehdä yhtään mitään, seisoivat vain nurkassa seuraamassa
lääkäreiden työtä.

Vierestä seuraaminen vaikutti olevan Romaniassa opiskelijoiden rooli. Itselläni oli edeltävästi ehkä
liiankin korkeat odotukset gynekologian harjoittelusta. Suomessa kuitenkin opiskelijana on päässyt
hyvin käytännön gynekologian työhön mukaan, ja olisin mielelläni halunnut harjoitella eri
gynekologian taitojani sekä oppia lisää. Kuitenkaan juuri mitään ei sairaalalla itse päässyt
tekemään. Oma osallistumiseni potilaiden hoitoon rajoittuu lähinnä yhteen papa-näytteeseen,
sekä muutamaan gynekologiseen UÄ-tutkimukseen. Monena päivänä seisoimme vain leikkaussalin
nurkassa muiden opiskelijoiden kanssa. Pahimmillaan meitä taisi olla seitsemän opiskelijaa yhtä
leikkausta seuraamassa.

Leikkaavat gynekologit olivat opiskelijoita kohtaa melko töykeitä. Kukaan ei oikein selittänyt mitään,
vaikka paikalliset opiskelijat jotain olivat kysyneet. Kertaalleen menin itse ennen leikkausta
englanniksi juttelemaan gynekologeille, esittäydyn ja kysyin mikä leikkaus seuraavaksi olisi
alkamassa. Nämä gynekologit aivan täysin ignorasivat minut, kääntyivät vain pois ja alkoivat
keskenään jutella romaniaksi. Monesti myös hoitajat kielsivät meitä menemästä leikkaussaliin sisään katsomaan potilaan valmisteluja, sisään sai astua vasta kutsuttaessa, kun kaikki oli jo
valmista.

Raskaana oleville naisille terveydenhuolto on järjestetty Romaniassa melko hyvin. Kaikille kuuluu
ilmaisena raskauden ajan lääkärintarkastukset, ultraääniseulonnat, sekä mahdolliset muut
tutkimukset. Hämmästyksekseni sain kuitenkin kuulla, että melko iso osa naisista ei käy näissä
ilmaisissa tarkastuksissa. Gynekologit tekivät pääasiassa itse nämä kaikki tarkastukset. Kätilöt tai
sairaanhoitajat eivät itsenäisesti vastaanottoa pidä. Gynekologien ajasta siis paljon vaikutti kuluvan
aivan täysin rutiinitarkastusten tekemisiin raskaana oleville naisille.

Mikä erityisesti sairaalamaailmassa hämmensi, oli se kuinka paljon terveydenhuollon henkilökunta
tupakoi. Ylipäätään Romaniassa ihmiset tupakoivat tai käyttävät erilaisia sähkötupakoita todella
paljon. Sairaalassa suurin osa henkilökunnasta myöskin poltti. Kävimme mm. yhden gynekologin
kanssa aina silloin tällöin rappukäytävässä istumassa ja juttelemassa samalla kun hän poltti. Myös
monet paikalliset opiskelijat tupakoivat päivittäin sairaalalla, vapaa-ajasta puhumattakaan.
Elokuussa Romaniassa meitä oli todella paljon vaihtareita, yli 30. Asuimme kaikki lääkisopiskelijoille
tarkoitetussa asuntolassa kolmen hengen huoneissa. Minulla oli kämppiksenä kaksi portugalilaista
tyttöä. Kämppään kuului lisäksi oma keittiö sekä kylpyhuone. Ilmastointia meidän kämppäämme ei
valitettavasti kuulunut, kaksi tuuletinta kyllä löytyi. Osassa alakerran vaihtareiden huoneista
kylläkin oli ilmastointi. Elokuussa Romaniassa lämpötila oli koko kuukauden yli 30 astetta.
Ilmastoinnin puute oli aika iso shokki noissa lämpötiloissa. Myöskään yöllä lämpötila ei juuri
laskenut, eli nukkuminen oli tukalaa ja unen laatu kärsi todella paljon.

Kuukauden aikana meille vaihtareille oli järjestetty todella paljon ohjelmaa, joka päivä oli jotain
suunniteltu. Kävimme monissa Bukarestin nähtävyyksissä, sekä paljon kaikkea muutakin hauskaa
oli suunniteltu, mm. Lazer tag, pakohuonepeli, illallisia sekä elokuvissa käyntiä. Kahtena
viikonloppuna oli järjestetty isot retket kaikille maassa oleville vaihtareille. Nämä retket olivat
Brasovin ja Sibiun kaupunkeihin, ja näiden yhteydessä käytiin katsomassa mm. Draculan linna sekä
kuuluisa Transfagarasan vuoristotie ja -järvi. Kuukauden paras asia oli ehdottomasti muut vaihtarit,
ja kaikki aktiviteetit mitä teimme yhdessä.

Bukarestiin matkustin Suomesta välilaskulla Riian kautta. Lennot maksoivat vajaa 300 €. Turun
yliopistolta on mahdollisuus saada apurahaa vaihtoja varten. Valmistuneena rahaa ei kuitenkaan
valitettavasti enää saa. Ennen vaihtoa tutkin olisiko vaihtoa ollut mahdollista hyväksi lukea YEK:iin.
YEK:iin kun on mahdollista hyväksilukea ulkomailla suoritettua palvelua max 3kk ajalta. Kuitenkaan
fimsic-vaihtoja ei näihin valitettavasti hyväksytty, vaan palvelun tulisi olla ulkomailla tehtyä oikeaa
lääkärin työtä.

Kaiken kaikkiaan suosittelen ehdottomasti Romaniaa vaihtokohteena! Heinä- ja elokuu ovat
ehdottomasti parhaat kuukaudet laajan sosiaalisen ohjelman takia. Oli todella mielenkiintoista
keskustella romanialaisten sekä muiden vaihtareiden kanssa heidän kulttuureistaan ja
terveydenhuoltojärjestelmistään. Ystävystyimme vaihtariporukan kanssa todella hyvin, ja olen
erittäin onnellinen kaikista uusista ystävistä, jotka vaihdon aikana sain.