Marokko
Marrakesh, Marokko
3. vuosikurssin opiskelija
heinäkuu 2024
Klinikka:
Olin heinäkuun 2024 Marokossa Marrakeshissa SCOPE-vaihdossa. Sairaalani oli CHU Mohammed VI eli Marrakeshin yliopistollinen sairaala ja osastoni oli yleissisätaudit. Vaihtoni oli kliininen vaihto, mutta kurssiasemani (LT3) ja kielitaitoni takia vaihto oli enimmäkseen observationaalinen. Marokossa puhutaan arabiaa ja ranskaa, joista kumpaakaan en osannut (ranskaa alkeita enempää), mutta koin pärjääväni lääkäreiden kanssa myös pelkällä englannilla. Kielimuuri rajoitti kuitenkin potilaiden itsenäistä tutkimista. Sairaalapäiväni olivat maanantaista perjantaihin 9–12 välillä. Päivät olivat sopivan mittaisia, koska pystyin sairaalassa tekemään vain rajatun määrän asioita ja näin päiviin jäi aikaa nähdä Marokkoa myös sairaalan ulkopuolella. Kaikki ottivat minut hyvin vastaan osastolla, mutta lääkäreitä, erikoistuvia ja opiskelijoita oli osastolla todella monta, joten kaikkien kanssa en ehtinyt jutella. Minulla ei ollut tiettyä seurattavaa lääkäriä, jonka kanssa olisin ollut joka päivä ja mielestäni tässä on plussansa ja miinuksensa; täytyy olla joka päivä aktiivinen ja itse kysellä lääkäreiltä/hoitajilta seurattavaa, mutta tällöin on myös mahdollista nähdä ja oppia enemmän kuin vain yhtä henkilöä seuraamalla. Välillä päivät osastolla olivat hiljaisia, mutta tämä johtui myös sairaanhoitajien lakosta, joka osui heinäkuulle. Lääkäreitä oli myös suhteessa potilaisiin enemmän kuin Suomessa, ja tämä jätti paljon aikaa seurusteluun ja paperitöiden tekemiseen, joka tietysti vaihtarista tuntuu tylsältä. Pääsin myös kahdeksi päiväksi seuraamaan teho-osaston toimintaa ja hiljaisina päivinä saatoin mennä seuraamaan ensiavun toimintaa, ja mielestäni nämä olivat antoisimpia päiviä vaihtoni aikana sairaalan näkökulmasta.
Sairaala ja terveys kohdemaassa:
Marokon yleisimmät sairaudet ovat samankaltaisia kuin Suomessa: sydän- ja verisuonisairauksia, syöpää ja metabolisia sairauksia, kuten tyypin 2 diabetesta. Erona Suomeen on tuberkuloosin yleisyys ja liikenneonnettomuuksien suuri määrä. Hygienia ei ollut samalla tasolla kuin Suomessa, mutta ilmeisesti tähän ollaan nyt enenevissä määrin kiinnittämässä huomiota. Hoitokäytänteet olivat suurimmaksi osaksi samanlaisia kuin Suomessa, mutta esimerkiksi raha oli suuri kysymys tutkimuksia ja hoitoja mietittäessä. Olin julkisessa sairaalassa, jossa esimerkiksi kaikkien laboratoriokokeiden tilaaminen ei ollut rahallisista syistä mahdollista. Sairaalassa käytetyt laitteet ja varusteet olivat myös vanhempia kuin Suomessa. Isona eroavaisuutena Suomeen olivat myös paperiset potilaskansiot. Potilaat tulevat sairaalaan oman kansionsa kanssa, jossa laboratoriotulokset ja esimerkiksi röntgenkuvat ovat paperisina ja sairaalassa ollessaan lääkärit kirjoittavat käsin potilastietoja sairaalajakson ajalta. Marokossa arvostetaan paljon lääkäreitä ja tämä näkyi myös potilas-lääkäri-vuorovaikutuksessa. Myös opiskelijat tuntuivat kunnioittavan ja/tai pelkäävän professoreja enemmän kuin perinteisesti Suomessa tehdään. Potilaat tuntuivat arvostavan saamaansa hoitoa, eikä tutkimuksia tai sairaalassa oloa pidetty itsestäänselvyytenä.
Lääketieteen opetus kohdemaassa:
Marokossa lääketieteen koulutusohjelma kestää 7 vuotta, mutta hallitus haluaisi lyhentää ajan 6 vuoteen. Tämä on yksi syistä, miksi julkisten lääketieteellisten opiskelijat olivat olleet yli puoli vuotta lakossa vaihtoni aikaan. Lääketieteen opetus on ranskaksi, vaikka lähes kaikkien äidinkieli on arabia. Opiskelijat tuntuvat saavan vähemmän käytännön opetusta kuin Suomessa opiskelijoiden suuren määrän vuoksi. Vaatimukset erilaisten viitearvojen ja lääkkeiden annostusten muistamiseen tuntui olevan korkeammalla. Opiskelijoiden päivät sairaalalla olivat pidempiä kuin Suomessa, monet viettävät sairaalalla 10 tuntia päivittäin.
Sosiaaliset olot:
Vaihtareita oli heinäkuussa Marrakeshissa 22. Asuimme kaikkien vaihtarien kesken samassa hotellissa/asuntolassa, jossa meidät oli jaettu neljän hengen asuntoihin. Minulla oli yhteinen huone toisen vaihtarin kanssa ja yleiset tilat jaoimme neljän tytön kesken. Sosiaalista ohjelmaa oli järjestetty lähes joka päivä, ja vapaapäivinäkin teimme vaihtareiden kanssa jotakin yhteistä. Viikonloppureissut suuntautuivat läheisille vuorille, rannikkokaupunkiin nimeltä Essaouira ja Saharan aavikolle. Paikalliset lääkisopiskelijat ottivat meidät avosylin vastaan ja auttoivat aina tarvittaessa. Arkisin ruokailut järjestettiin itse ja taskurahalla rahoitettiin tervetuliaisillallinen ja viikoittaisiin allasbileisiin ruokaa.
Matkustaminen:
Opiskelijalakkojen vuoksi Card of Acceptancen saapuminen viivästyi, joten pääsin vasta aika myöhään ostamaan lentolippuja. Marokkoon ei ollut suoria lentoja ja ruumalaukun vuoksi halusin molemmat lennot samalta lentoyhtiöltä, joten näistäkin sai maksaa ekstraa. Lentoliput ruumalaukkujen kanssa maksoivat noin 700 €. Lentolippujen ja vaihtomaksun lisäksi viikonloppureissut maksoivat yhteensä noin 200 € ja niihin sisältyi kuljetusten, majoitusten ja aamupalan lisäksi lounas tai päivällinen ja jokin aktiviteetti. Rahaa kului myös nähtävyyksien kiertämiseen ja tuliaisten ostamiseen. Kalleimmat aktiviteetit olivat jetski ja paragliding, joita oli myös mahdollista kokeilla vaihtokuukauden aikana. En hakenut vaihtoon apurahaa tai stipendiä. Pidin Marrakeshista vaihtokaupunkina paljon ja koin oloni aina turvalliseksi siellä. Marrakesh on kuitenkin muista kaupungeista hieman etäämpänä, joten muiden kaupunkien kokeminen jäi välimatkojen ja tiukan aikataulun vuoksi vähäiseksi. Näimme kuitenkin muiden kaupunkien vaihtareita viikonloppureissujen aikana.
Vaihdon hyväksyminen opintoihin:
En ole vielä hakenut hyväksyntää vaihdolle, mutta opintosuunnitelmassamme valinnaisissa opinnoissa on erillinen kurssi nimeltä FiMSIC-opiskelijavaihto, joka on arvoltaan 4 opintopistettä. Lisäksi viidennen vuosikurssin Academic and Medical English -kurssin voi korvata vaihdolla ja sen jälkeen palautettavalla raportilla.
Neuvoja ensi vuoden lähtijöille:
Marokko oli mielestäni hyvä vaihtokohde ja olenkin tyytyväinen, että sinne päädyin ja siellä erityisesti Marrakeshiin. Marokko on hauska sekoitus Afrikkaa, Eurooppaa ja Arabiaa. Marokon kulttuuri on hyvin eläväinen ja ihmiset todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Marrakeshissa riittää tekemistä ja ihmeteltävää koko kuukaudeksi. Heinäkuu on todella kuuma erityisesti Marrakeshissa, mutta onneksi ilmastointi löytyy lähes joka paikasta. Rahana on Marokon dirham ja käteistä joutuu käyttämään. Sairaalassa täytyy olla aktiivinen, jos haluaa oppia ja enemmän pääsee osallistumaan, jos puhuu ranskaa. En kuitenkaan koe, että pelkän englannin osaaminen olisi este vaihdolle Marokossa. Ainakin heinäkuussa sosiaalinen ohjelma oli todella aktiivinen ja paikalliset opiskelijat vahvasti mukana vapaa-ajan toiminnassa. Mitään ei tarvinnut tehdä yksin. Vaihtoon kannattaa lähteä avoimin mielin ja kotiin palatessa saa varmasti muistella kuukautta lämmöllä.
Marrakesh, Marokko
3. vuosikurssin opiskelija
joulukuu 2019
Vietin joulukuun 2019 klinikkavaihdossa naistentaudeilla Marrakeshissa CHU Mohammed VI yliopistollisessa sairaalassa. Olin mukana osastokierrolla, vastaanotolla, synnytyssalissa, gynekologisissa leikkauksissa ja keisarinleikkauksissa, sekä henkilökunnan viikoittaisissa kokouksissa. Sain vapaasti kierrellä ja olla siellä, missä koin oppivani ja kokevani eniten. Tein kaksi yövuoroa (noin 11h) synnytyssalissa, mutta muuten olin sairaalalla aamupäivät (4-5h).
Kaikki ei-päivystykselliset leikkaukset ja vastaanotot tapahtuivat aamupäivällä, joten ruokalan ja sosiaalitilojen puuttuessa en kokenut tarvetta jäädä päivittäin pidemmäksi aikaa. Hakuvaiheessa oli käynyt jo ilmi, ettei työpäivät olisi tämän pidempiä, joten olin tätä odottanutkin. Olin tervetullut sairaalalle, mutta minulta puuttui vastuuhenkilö, joka olisi kertonut tarkemmin vaihdon suorittamisesta. Professorit olivat todella vaikeasti tavoitettavissa, eikä ketään tuntunut kiinnostavan, missä olin, mitä tein ja kuinka kauan.
Ilman suhteellisen hyvää ranskan kielitaitoa ja päättäväisyyttä saada vaihdosta kaikki irti, en välttämättä olisi päässyt tutustumaan osastoa kauemmaksi. Kyselin paljon opiskelijoilta neuvoa mihin mennä ja mitä kaikkea voisin nähdä. Suurimmaksi osaksi seurasin sivusta tai autoin pienissä asioissa. En omaa lääketieteellistä sanastoa ranskaksi, joten välillä en pysynyt perässä, mitä pitäisi tehdä. En täten myöskään halunnut olla avustamassa leikkauksissa, sillä lääkärit puhuivat niissä ranskaa. Ranskan kielitaitoa ei vaadita Marokkoon, mutta se helpotti elämääni huomattavasti. Kuulemani mukaan riippuu paljolti osastosta, miten valmiita lääkärit ovat englantia puhumaan. Naistentaudeilla oppi ja viihtyi paljon paremmin, kun osasi suhteellisen hyvin ranskaa. Suurimmalla osalla opiskelijoista on hyvä englannin kielitaito, mutta hekin käyttävät mieluummin ranskaa.
Yliopistollinen sairaala oli rakennuksena siisti ja uudehko, mutta resurssien puute näkyi monessa asiassa, kuten mm. hygienian puutteellisuudessa. Käsidesiä, saippuaa tai käsipaperia ei ollut usein saatavilla ja kädet pestiin Betadinella ja pyyhittiin housuihin. Huoneet olivat ahtaita ja samassa sängyssä saattoi olla kaksi äitiä ja vastasyntynyttä. Synnytykset hoidetaan sairaalassa huonosti. Marokossa julkiseen sairaalaan tulee synnyttämään alimman tuloluokan naisia, joilla ei ole varaa mennä yksityiselle poliklinikalle. Synnytysosasto oli välineiden ja henkilöstön puolesta aliresurssoitu, eikä naisia kohdeltu ystävällisesti tai erityisen inhimillisestikään. Synnytyksen kulkuun puututtiin rajuin ottein, eikä synnyttäjällä ollut siihen sananvaltaa. Jostain syystä potilaan ja lääkärin vuorovaikutus oli hyvinkin puutteellinen ja hierarkkinen synnytysosastolla, mutta vähemmän sellainen esimerkiksi vastaanotolla.
Gynekologian professorit olivat selkeästi muita lääkäreitä korkeammalla ja heitä yritettiin miellyttää esimerkiksi kaunistelemalla synnytystilastoja. Moni opiskelija sanoi, että valitsin klinikoista sen epämiellyttävimmän. Osastolla seuraaminen oli kyllä välillä henkisesti rankkaa lähinnä synnyttäjien kivunlievityksen puuttumisen ja heidän saamansa kohtelun vuoksi. Lähdin kuitenkin vaihtoon näkeäkseni matalamman tulotason maan terveydenhuollon eroja lähietäisyydeltä. Kokonaisuudessaan kokemus oli valaiseva ja todella rikas.
Naistentaudeilla potilaat tulevat hoitoon paljon myöhemmin oireiden alusta mitä Suomessa, eikä heillä välttämättä ole varaa jatkotutkimuksiin. Julkinen terveydenhuolto on vahvasti valtion tukema, mutta pieni poliklinikkamaksu ja kohtalaisen hintaiset laboratoriomaksut kuitenkin peritään, mikä muodostuu ongelmaksi vähävaraisimmille. Gynekologiset vaivat ovat yhä myös jonkinlainen tabu, joihin saatetaan hakea apua liian myöhään. Gynekologeina, sairaanhoitajina ja kätilöinä toimi yhtä paljon miehiä kuin naisiakin, eikä heidän toimintamallinsa eronneet toisistaan. Opiskelijoina oli myös enemmän naisia kuin miehiä.
Lääketieteen opiskelijoiden arki on huomattavan rankkaa etenkin kliinisessä vaiheessa. Päivät saattavat olla hyvin pitkiä. Vuorokauden mittaisia päivystyksiä on vähintään kerran viikossa viidentenä ja kuudentena opiskeluvuonna. Opiskelijoita käytetään työvoimana, mutta se myös antaa heille mahdollisuuden oppia hurjasti kliinisiä taitoja jo opiskeluiden aikana. Klinikkavaihe suoritetaan Suomen tapaan jaksoissa, mutta kaikki ei pääse tutustumaan kaikkiin erikoisaloihin. Opinnot kestävät seitsemän vuotta, tosin viimeisenä vuonna tehdään jo käytännössä lääkärin töitä ja pakollista tutkimustyötä. Erikoistumaan haettaessa tulee kaikkien suorittaa sama koe, josta pistemäärän perusteella jaetaan erikoistumispaikat. Kilpailu paikoista on kovaa.
Asuin isäntäperheessä, mistä muodostui yksi vaihtoni pääkohdista. Oli todella hienoa päästä seuraamaan paikallista arkea ja kulttuuria niin lähietäisyydeltä. Perheen nuorin tytär oli lääketieteen opiskelija, mutta perheenjäsenistä kiireisin. Tutustuin läheisesti perheen äidin kanssa, jonka vieraanvaraisuus sai suomalaisen ymmällensä. Hän kokkasi minulle päivittäin paikallisia ruokia ja harmitteli, etten kasvissyöjänä voinut maistella lihaisia erikoisuuksia. Ruokarajoitteisuudestani ei kuitenkaan koskaan muodostunut minkäänlaista ongelmaa. Perheessä oli myös kaksi vanhempaa tytärtä, joista toisen kanssa vietin muutamia vapaapäiviäni ja toisen luona kävin viettämässä yhden viikonlopun Casablancassa. Perheen lisäksi minulle ei ollut järjestetty sosiaalista ohjelmaa vuodenajan takia, mistä olin kyllä tietoinen jo hakuvaiheessa. Tämä ei minua haitannut, sillä viihdyin mainiosti kierrellessäni itse ympäri kaupunkia. Samaan aikaan vaihdossa oli toinen italialainen opiskelija, mutta ennätimme nähdä vain muutaman kerran.
Matkustin Marokkoon suoralla lennolla Helsingistä, eikä lennot maksaneet kuin 250 euroa yhteensä. Sain yliopistolta apurahan, mikä kattoi mukavasti lentojen kustannukset. Paikan päällä minua oli isäntäperheeni vastassa, joten majapaikkaan löytäminen sujui vaivatta. Asuin keskustasta ja sairaalalta noin 10-15min päässä. Kuljin sairaalalle taksilla tai paikallisen opiskelijan kyydillä, koska busseja ei suositeltu käytettäväksi turvallisuussyistä. Taksit olivat erittäin halpoja ja käteviä, sillä maksoin yhdestä matkasta keskimäärin 2-3 euroa.
Jäin vaihdon jälkeen kiertämään Suomesta saapuneen poikaystäväni kanssa Marokkoa vielä kahdeksi viikoksi, mikä sujui todella mukavasti. Marokko on suhteellisen helppo maa: julkinen liikenne (kaukomatkan bussit, junat ja taksit) toimivat erinomaisesti ja ovat opiskelijabudjettiin sopivia. Maasta jäi turvallinen kuva myös yksin naisena liikkuessa. En liikkunut ulkona klo 22 jälkeen, joten en osaa kuitenkaan sanoa yöelämästä sen enempää. Ihmiset olivat pääsääntöisesti ystävällisiä ja mukavia, vaikka kaupankäynti kaupunkien medinoissa kävi loppupuolella jo hieman hermoja raastavaksi. Maata reissattuani päädyin lopputulokseen, että Marrakesh on ylivoimaisesti maan viehättävin suurkaupunki.
Sain vaihdosta kolme opintopistettä valinnaisiin opintoihini. En hakenut vaihdosta erikseen amanuenssuuria, joten en tiedä, olisiko se ollut mahdollista.
Vaihtotoiminta Suomen puolelta oli todella onnistunut ja informaatio kulki hyvin. Ainoana lähtijänä joulukuuksi Tampereelta minulle pidettiin myös henkilökohtainen vaihtoinfo. Marokossa olisin kaivannut sairaalalla etenkin ensimmäisinä päivinä henkilön, joka olisi ottanut minusta kopin, informoinut enemmän ja näyttänyt ympäriinsä. Minulla oli nimetty opiskelijatuutori, mutta hän hoiti vain paperiasiat kuntoon ensimmäisenä arkipäivänä. Koin, että sain vaihdosta irti kaiken, mitä sillä oli annettavana. Olen hurjan tyytyväinen lähtööni ja suosittelen vahvasti vaihtoa alhaisemman tulotason maahan. Omalta mukavuusalueelta saattaa joutua poistumaan, mutta palatessa osaa nähdä maailmaa taas hieman eri näkökulmasta.