Klinikka ja työskentely
Suoritin vaihtoni Itävallassa Innsbruckissa Tirol Kliniken -sairaalan radiologian osastolla. Vaihto vastasi työskentelytavaltaan melko hyvin suomalaista amanuenssuuria. Seurasin lääkäreiden työskentelyä ja pääsin tutustumaan radiologian osaston toimintaan sekä erilaisiin kuvantamistutkimuksiin. Vaihdoin yksikköä muutaman päivän välein, minkä ansiosta näin radiologian eri osa-alueita (röntgen, MRI, CT, ultraääni, mammografia) ja pääsin seuraamaan useiden eri lääkäreiden työskentelyä. Tämä toi vaihtelua päiviin ja antoi laajemman kuvan osaston toiminnasta.

Työskentely vastasi siis pääosin odotuksiani amanuenssuurin kaltaisena jaksona. Radiologia ei kuitenkaan ollut toivelistallani, enkä ollut vielä suorittanut radiologian kurssia Suomessa. Tämän vuoksi joidenkin tilanteiden seuraaminen oli haastavaa ja lääkäreiden piti käyttää melko paljon aikaa asioiden selittämiseen minulle. Tästä huolimatta lääkärit suhtautuivat minuun ystävällisesti ja pyrkivät ottamaan minut mukaan toimintaan. Lääkärien antama opetus, mitä he kiireiltään ehtivät antaa, oli laadultaan Suomen tasoa vastaavaa.

Suurin käytännön haaste oli kieli. En puhu saksaa, mikä vaikutti väistämättä kokemukseen. Erikoistuvat lääkärit puhuivat pääsääntöisesti erittäin hyvää englantia, mutta jotkut seniorilääkärit eivät osanneet englantia ollenkaan. Välillä tuntui myös siltä, että saksan kielen osaamattomuuttani pidettiin hieman erikoisena. Radiologiassa kielimuuri ei kuitenkaan estänyt osallistumista kokonaan, sillä suuri osa työstä tapahtui kuvien äärellä. Toisaalta
esimerkiksi potilaskeskustelujen seuraaminen jäi kielitaidon vuoksi vähäiseksi.

Sairaala, terveys ja terveydenhuolto Itävallassa
Vaihdon aikana kiinnitin huomiota erityisesti siihen, että Innsbruckin sijainti Alppien keskellä näkyi potilasaineistossa. Sairaalassa kohtasi paljon traumapotilaita Suomeen verrattuna, mikä on ymmärrettävää alueen vuoristo-olosuhteiden vuoksi. Kesällä tavallisia olivat esimerkiksi liitovarjo-onnettomuus potilaat. Lisäksi kiinnitin huomiota melanoomapotilaiden määrään. Vuoristossa UV-säteilyn määrä on korkeampi kuin merenpinnan tasolla, joten näin melaanooma on yleisempää Itävallassa verrattuna Suomeen.

Suomeen verrattuna yksi merkittävimmistä eroista liittyy terveydenhuollon rahoitukseen ja järjestämiseen. Itävallan sairaaloiden rahoitus on monitasoinen ja hajautettu järjestelmä, jossa vastuu jaetaan liittovaltion, osavaltioiden, kuntien ja lakisääteisten sairausvakuutusrahastojen kesken. Julkisten sairaaloiden rahoituksesta noin 75% katetaan julkisista varoista (verot ja vakuutusmaksut), ja loput tulee yksityisistä lähteistä tai omavastuista.

Kulttuurisesti sairaalamaailma ei tuntunut täysin erilaiselta kuin Suomessa. Lääkärin ammattia arvostetaan myös Itävallassa, ja lääkärin asema potilaan hoidossa vaikutti melko samanlaiselta kuin Suomessa. Suuria eroja lääkärin ja potilaan välisessä vuorovaikutuksessa oli kuitenkin vaikea arvioida, sillä saksan kielen osaamattomuuteni vuoksi en pystynyt seuraamaan kaikkia keskusteluja yksityiskohtaisesti.

Asuminen ja sosiaalinen elämä
Asuin vaihdon ajan yksin lääketieteen opiskelijan kaksiossa noin 15 minuutin kävelymatkan päässä sairaalasta. Asunto oli uusi, siisti ja toimiva. Ruokailua varten saimme taskurahaa, jota pystyi käyttämään lounaaseen. Sosiaalinen ohjelma oli melko vapaamuotoista. Vietimme muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa aikaa yhdessä ja
kävimme esimerkiksi Innsbruckin keskustassa ravintoloissa.

Matkustaminen ja rahoitus
Matkustin Innsbruckiin lentäen ja junalla, meno-paluu yhteensä noin 500 euroa. Sain vaihtoa
varten apurahan, joka helpotti matkan kustannusten kattamista.

Kehitysehdotuksia vaihtotoimintaan
Vaihtotoiminnan kehittämisessä olisi mielestäni tärkeää selvittää vastaanottavan kohteen kanssa nykyistä tarkemmin, mille osastoille kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita on käytännössä järkevää sijoittaa. Omassa tapauksessani radiologia ei ollut toivelistallani, enkä ollut vielä suorittanut radiologian kurssia. Tämän vuoksi lääkäreiden piti käyttää paljon aikaa perusasioiden selittämiseen, eikä sijoitus välttämättä ollut kummankaan osapuolen kannalta kaikkein paras.

Kielitaidon huomioiminen osastoa valittaessa olisi myös hyödyllistä. Koska en puhu saksaa, olisin voinut saada enemmän irti osastosta, jossa olisi ollut mahdollista seurata enemmän toimenpiteitä tai muuta toimintaa, jonka ymmärtäminen ei olisi riippunut yhtä paljon saksankielisestä kommunikaatiosta.

Yksi vaihtoehto voisi olla sijoittaa kaksi vaihto-opiskelijaa samalle osastolle. Tällöin lääkäri voisi selittää asioita molemmille samanaikaisesti, mikä vähentäisi ohjaukseen kuluvaa aikaa. Toinen hyvä vaihtoehto voisi olla jakaa neljän viikon vaihto esimerkiksi kahdelle eri osastolle. Kaksi viikkoa yhdellä ja kaksi viikkoa toisella osastolla mahdollistaisi laajemman kuvan sairaalan toiminnasta ja voisi tehdä vaihdosta monipuolisemman.

Omassa vaihdossani oli kuitenkin erittäin hyvä asia se, että vaihdoin radiologian sisällä
yksikköä muutaman päivän välein. Näin pääsin näkemään erilaisia työtehtäviä ja tapaamaan
useita lääkäreitä. Lääkärit olivat ystävällisiä ja suhtautuivat opettamiseen myönteisesti.
Kokonaisuutena vaihto oli hyödyllinen kokemus, mutta opiskelijan aiempien opintojen,
toiveiden ja kielitaidon parempi huomioiminen osastosijoituksessa voisi tehdä kokemuksesta
vielä antoisamman sekä opiskelijalle että vastaanottavalle klinikalle.