Olin SCOPE vaihdossa Wienissä, jossa sairaalaharjoitteluni tapahtui Allgemeines Krankenhaus Wienissä (AKH),
joka on Itävallan suurin sairaala ja yksi Euroopan suurimmista yliopistollisista sairaaloista. Harjoittelussa toimin
Radiologian osastolla, missä seurasin erikoistuvien lääkäreiden työskentelyä, sekä samalla pyrin itsekin
analysoimaan kuvia, jotta saisin mahdollisimman paljon oppia tuolta. Kävimme aina yhdessä erikoistuvien
kanssa sitten englanniksi löydöksiä läpi. Suurimman osan ajasta vietin thorax rtg kuvien ja CT kuvien parissa,
mutta muutamat päivät kävin myös ultraääni ja toimenpideradiologia seurailemassa. Työaikani oli normaalin
työajan mukainen, mutta useina päivinä pääsin hieman aikaisemmin lähtemään, mikä mahdollisti kivasti
kaupunkiin tutustumisen.

Harjoittelu kyllä ylitti odotukseni oppimisen suhteen, sillä ajattelin roolini olevan hyvin pitkälti pelkkä seinäruusu
ja kielimuurin vuoksi ymmärryskin olisi voinut jäädä hyvinkin heikoksi. Itävallan sairaalakulttuurikin on
lähtökohtaisesti hieman hierarkkisempaa kuin Suomessa, ja esimerkiksi erikoislääkärien kanssa ei ollut paljoa
suoraa vuorovaikutusta. Suomessa kollegiaalinen kulttuuri on yleisesti tasavertaisempaa, mutta harjoittelussa
oli silti helppo päästä mukaan varsinkin nuorempaan (erikoistuvat ja opiskelijat) porukkaan. Minut otettiin
erinomaisesti vastaan, ja erikoistuvat lääkärit sekä muu henkilökunta olivat avuliaita ja selittivät asiat aina
englanniksi.

Huomioin, että tietyt krooniset sairaudet, kuten kardiovaskulaariset ongelmat, olivat yleisempiä väestön
elämäntapojen vuoksi. Suomessa terveydenhuoltojärjestelmän painopiste ennaltaehkäisyssä näyttäisi olevan
vahvempi, kun taas Itävallassa painopiste on useammin akuutissa hoidossa. Itävallassa hierarkia on selvemmin havaittavissa, ja potilaiden hoitopolut vaikuttavat byrokraattisemmilta. Suomessa lääkäri-potilassuhde on tasa-arvoisempi, kun taas Itävallassa lääkärillä on perinteisesti suurempi auktoriteetti. Potilaan ja lääkärin vuorovaikutus oli Itävallassa muodollisempaa kuin Suomessa, ja käytännöt tuntuivat konservatiivisemmilta.

Asuin paikallisen perheen kodissa ja kämppiksenäni toimi perheen nuorin tytär, joka myös oli
lääketieteenopiskelija. Suurimman osan ajasta vanhemmat nukkuivat toisella asunnollaan, mutta he viettivät
satunnaisesti myös täällä toisessa kodissaan öitä. Sain ruokaa sairaalan opiskelijaruokalasta, jossa hinnat
olivat samanlaisia kuin Suomessa. Ruoan ostamista varten täytyi hankkia sairaalalta erillinen lounaskortti, mihin talletettiin rahaa lounaita varten. Lisäksi sain 95 euroa korvausta AMNSA:lta ruokakuluja varten. Vapaa-ajalla tietysti kokeilin kaikkia mahdollisia ravintoloita, sekä muutamia kertoja kokkasin myös kotona.

Ruokakauppoja on hyvin lähettyvillä, mutta mikä tulee ottaa huomioon poiketen Suomesta on se, että kaupat
eivät ole sunnuntaisin Itävallassa auki muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Joulukuun aikana oli mielestäni sopivasti sosiaalista ohjelmaa, kuten esimerkiksi punsch-run joka vastaa
meidän approja, mutta eri joulutorien muodossa, josta jokaiselta ostettiin yksi Gluchwein tai jokin punsch.
Tiistaisin paikallisessa baarissa on myös medical Tuesday, johon lääkisläisiä kokoontui juhlimaan. Vietin itse
aikaa pitkälti muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. FIMSIC-vaihtareita oli kolme, ja mukana oli myös muita
kansainvälisiä opiskelijoita, lähinnä tosin Saksasta.

Wieniin menin lentäen, ja lennot maksoivat noin 250 euroa suuntaansa, koska ostin ne melko myöhään
ilmoituksen vasta saatuani. Julkisen liikenteen kuukausilippu maksoi noin 75 euroa ja oli kätevä käyttää
WienMobil-sovelluksen avulla.

Vaihdon aikana sain paljon uusia kokemuksia ja oppia, ja suosittelen vaihtoa kaikille kiinnostuneille. Kuukausi
Wienissä oli ihana, ja kaupunkiin edelleen jäi hirveästi nähtävää ja koettavaa ehkä tulevaisuuden reissuille!
Hain opintopisteet FIMSIC-vaihdosta, mutta en ole vielä saanut niitä vahvistettua. Tarkoitukseni on saada ne
laskettavaksi valinnaisiin opintoihin.