Olin SCOPE-vaihdossa Kyproksen pääkaupungissa Nicosiassa heinäkuun 2024. Sijoitukseni oli lastenkirurgian osastolla, mutta pääsin tutustumaan myös lastensairaalan muiden
osastojen toimintaan. Vaihto oli hieno kokemus, vaikka kaikki ei mennytkään vastaanottavan
tahon puolelta ihan sujuvasti.

Lämpöä ja aurinkoa Kyproksella ainakin riitti, sillä lämpötilat
nousivat päivittäin 40 asteen tuntumaan. Harmillisesti Nicosia on sisämaakaupunki, eikä
siellä ollut julkisia uima-altaita tai muita vastaavia viilentymismahdollisuuksia. Onneksi hyvin
ilmastoiduilla busseilla pääsi kätevästi noin tunnissa rantakaupunkiin, myös vaikka
sairaalapäivän jälkeen. Vaihto on Kyproksella mahdollinen ainoastaan Nicosiassa ja
lastenkirurgia oli erikoisalatoivelistallani neljäs.

Kyproksella on vain kaksi julkista sairaalaa: yleinen sairaala ja lastensairaala, jossa
jälkimmäisessä itse olin. Sairaalapäivät alkoivat klo 8:30 lastenkirurgien aamumeetingillä,
joka tapahtui kreikaksi. Kyprokseen lähteviltä vaihtareilta vaaditaan hyvää englannin kielen
taitoa, mutta sairaalassa sitä ei aina suostuttu puhumaan ja oikeastaan aina piti itse kysyä,
kun jotain halusin ymmärtää.

Leikkauspäivinä (ma, ke, to ja joskus myös pe) seurasin
aamupäivät leikkauksia joko salin nurkasta kurkkien tai taukohuoneesta kameran kautta.
Koko vaihdon aikana pääsin 3 kertaa pukeutumaan steriilisti leikkaukseen, vaikka kysyin
useamminkin mahdollisuutta. Muutamana päivänä osastolla oli myös paikallisia opiskelijoita
ja kahdella ensimmäisellä viikolla meidän kahden vaihtarin lisäksi oli pari paikallista
lukiolaista tutustumassa lastenkirurgian osastoon. Meillä oli käytännössä sama ohjelma ja
teimme samoja asioita kuin lukiolaiset, sen sijaan paikalliset opiskelijat pääsivät tekemään ja
näkemään enemmän. Jos saimme selville operaation nimen, etsin siitä vähän tietoa
suomeksi, että ymmärtäisin paremmin mistä on kyse. Muina päivinä seurasimme lääkärien
pitämää poliklinikkaa tai livahdimme esim. teho-osastolle, hema-onkologian tai gynen
osastolle, sillä niissä henkilökunta oli paljon opetusmyönteisempää. Kaksi ensimmäistä
viikkoa tuutorini oli myös yllättäen lomalla, eikä kukaan muu lääkäri ottanut juurikaan
asiakseen selittää asioita englanniksi, mikä tuntui turhauttavalta. Ainakin lastenkirurgialla
huomasi selvän nokkimisjärjestyksen, eikä vaihtarin tervehdykseen käytävällä usein edes
vastattu. Lähdimme aina lounaalle asunnolle, sillä sairaalassa ei ollut ruokalaa, ainoastaan
pieni kioski. Päivät kestivät siis noin 3–5 tuntia. Samanlaista oli ollut muilla vaihtareilla muilla
erikoisaloilla, ainoastaan plastiikkakirurgialla vaihtareita oikeasti opetettiin ja he pääsivät
mukaan leikkauksiin.

Meitä vaihtareita oli heinäkuussa yhteensä 9 ja meidät jaettiin kahteen AirBnB-asuntoon. Yksi
vaihtari asui paikallisen opiskelijan kämpässä lähellä sairaalaa. Omassa asunnossani oli hyvä ilmastointi ja kaikille omat huoneet. Muutenkaan asunnossa ei ollut mitään valittamista,
toisin kuin tällä yhdellä, joka joutui 45 min bussimatkan päähän meistä muista, siivottomaan
asuntoon.

Vaikka heinäkuun vaihtareille oli luvattu social program, sitä ei ollut suunniteltu
meille yhtään. Lähdimme päivän varoitusajalla vuorille yhtenä lauantaina ja toisen kerran
samalla varoajalla Protarakseen ihastelemaan kirkasta vettä ja kalliomaisemia muutaman
paikallisen aktiivin kanssa. Muuten keksimme itse vaihtariporukalla tekemistä ja teimme joka viikonloppu retken toiseen kaupunkiin: kävimme Ayia Napalla, Troodos-vuorilla, Pafoksella ja
Protaraksessa. Muutamana arkipäivänä menimme illaksi Larnacaan rannalle.

Saimme kolmannella viikolla, monien kyselyiden jälkeen taskurahaa 80 euroa. Kaikki ruoka, muut elintarvikkeet ja vapaa-ajan vietto piti maksaa itse. Emme nähneet paikallisia NEO:a tai
LEO:a emmekä kummejamme koko kuukauden aikana. CyMSA:n muut aktiivit auttoivat meitä
jonkun verran ja toimittivat esim. vaihtosertifikaatit. Toisella viikolla meille järjestettiin Upon
Arrival Training, jossa oli tietoisku Kyproksen terveydenhuoltojärjestelmästä, keskustelua
inklusiivisesta lääkärintyöstä sekä plastiikkakirurgin vetämä suturointiworkshop. UAT oli kiva
ja hyvin järjestetty. Sertifikaatiin vaaditusta 80 % läsnäolosta sairaalalla ei todellakaan oltu
tiukkoja ja sen sai myös alle 10 päivää sairaalalla viettäneet vaihtarit. Myöskään
oppimispäiväkirjaa ei tarvinnut. Itse olin 90 %, olin yhteensä 3 päivää pois sillä viimeisinä
päivinä lähdin vielä reissuun Limassoliin ennen kuin lentoni lähti takaisin Suomeen.

Kyproksen terveydenhuoltojärjestelmä on siitä erilainen verrattuna Suomeen, että julkinen
sektori on selvästi pienempi. Lääkäreistä jopa 80 % työskentelee yksityisklinikoilla (koska
julkisia sairaaloita on koko maassa vain 2) ja jos on vähänkin varaa, potilaat valitsevat mennä
yksityiselle. Potilastiedot olivat paperilla, eikä leikkaussalissa tehty kirjauksia operaation
edetessä. Sairaalaolosuhteissa on eroa mm. hygienian ja potilaan oikeusturvan suhteen. Kun
yritimme kääntää potilaslistan tulosyitä, eräs hoitaja otti meille kuvan koko listasta nimineen
ja hetuineen ja laittoi kuvan Google-kääntäjään, mikä ei Suomessa tulisi kuuloonkaan.
Erikoistuvat tekivät joitain leikkauksia keskenään, mutta yleensä he työskentelivät
erikoislääkärin kanssa. Vastaanottoa piti erikoislääkäri ja eval, ja erikoislääkärin
haastatellessa ja tutkiessa potilasta erikoistuva teki kone- ja paperitöitä. Näin vastaanotot
kestivät korkeintaan 10 minuuttia.

Lensin ensin suoralla lennolla Helsingistä Larnacaan ja sieltä bussilla Nicosiaan. Lento
maksoin noin 450 €. Kyproksella on helppoa liikkua InterCity-busseilla kaupunkien välillä,
mutta kaupunkien paikallisliikenteen taso on heikompi. Ostimme kuitenkin Nicosiassa
bussikortit, joilla pääsimme aamuisin sairaalaan – iltapäivällä kävelimme kotiin helteestä
huolimatta. Busseissa pystyi maksamaan vain käteisellä, paikallisbussi maksoi 2,80 € per
matka, InterCity oli 5–10 €. Kaikista kätevintä olisi ollut kulkea omalla autolla, sillä monet
paikat ovat julkisten kulkuvälineiden saavuttamattomissa. Kyproksella kuitenkin ajetaan
oikealla puolella ja liikenne oli usein melko vauhdikasta, joten emme vuokranneet autoa,
vaikka se eurooppalaisella ajokortilla olisikin ollut mahdollista. Kyproksen hintataso on
hieman Suomea matalampi ja etenkin ravintoloissa on halvempaa. Sain yliopistolta 300 €
apurahan, joka kattoi osan elämisestä Kyproksella.

Vaihdossa parasta oli kiva vaihtariporukka, aurinkoiset kesäpäivät ja kirkkaansininen meri.
Vaikka itse sairaalasta ei paljoa saanut irti, oli opettavainen kokemus saada nähdä erilaista
terveydenhuoltojärjestelmää, mikä ehkä myös kirkastutti ajatuksia omasta tulevaisuudesta.Myös itseluottamukseni ja rohkeus kommunikoida vieraalla kielellä kasvoi hurjasti. Tulin
vaihdosta takaisin uusia kokemuksia ja ystäviä rikkaampana ja olen kaikista huolimatta
tyytyväinen, että lähdin vaihtoon!

Olin yhteydessä yleiskirurgian professoriin ennen kesää ja saan hyväksi luettua vaihdon joko
vapaavalintaisiin opintoihin tai harjoitteluun 3 opintopisteen edestä. Harjoittelun
opintopisteitä varten palautan oppimispäiväkirjani professorille.