Missä sairaalassa ja klinikassa tai tutkimusprojektissa olit? University Clinical Center Kragujevac, Thoracic surgery

Mitä teit osastolla/projektissa? Mikä oli työaikasi päivässä / viikossa?
Seurasin rintakirurgien päivän tapahtumia. Olimme osastolla aamupäivästä, jolloin
puhdistettiin leikkaushaavoja ja tarkistettiin pleuradreenien toimivuus. Myöhemmin
mentiin leikkaussaliin, jossa seurattiin leikkauksia. Rintakirurgiaa oli tässä sairaalassa
maanantaisin ja torstaisin, ja muina päivinä seurasimme jonkin toisen
kirurgin/erikoisalan leikkauksia.

 Kävimme lähes päivittäin sairaalassa: ensimmäisenä maanantaina ei ollut vielä
klinikkaa ja ensimmäinen perjantaikin oli vapaa. Muina viikkoina oli ma-pe klinikkaa.
Saimme läheä leikkauksen jälkeen kotiin, yleensä noin klo 13 aikaan. Päivät alkoi
meidän osastolla klo 8, monilla muilla myöhempään, klo 9-10. Lounas tarjoiltiin
asuntolalla, joten päivät loppuivat aina niin, että ehdimme syömään (klo 13-14) välillä.
Päivä ei jatkunut enää sen jälkeen.

Vastasiko työskentely odotuksiasi? Erosiko työskentely vastaavasta Suomessa?

Leikkaussalissa seuraaminen vastasi odotuksiani. Työtä (tai työaikaa) oli vähemmän
kuin ajattelin. Se, että sairaalalle ei ollut tarpeellista mennä joka päivä, ja että siellä
välillä oltiin vain pari tuntia, tulivat minulle yllätyksenä. Leikkaussalissa toiminta yllätti
minut. Koko sairaalassa poltettiin tupakkaa sisätiloissa, hoitajien ja lääkärien
kanslioissa, sekä leikkaussalien ulkopuolella. Tupakointi oli kuulemma kiellettyä,
mutta kukaan ei sitä noudattanut. Kesken leikkauksen anestesiahoitaja saattoi poistua
potilaan luota ja palasi hetken päästä haisten tupakalta. Lisäksi hygienian taso oli
erilaista Suomeen verrattuna: maskien käyttö oli pakollista leikkaussaleissa, mutta
niitä pidettiin erinäisillä tavoilla, kuten nenän alapuolella. Kun leikkaus oli ohi ja haava
vielä auki, pääkirurgi otti steriilit pois sekä maskin ja myssyn ja tuli tuijottamaan
erikoistuvan haavan sulkua ilman maskia tai myssyä. Tämä järkytti minua, sillä
Suomessa ei tulisi tämmöinen kuuloonkaan.

Opiskelijoille annettava vastuu oli aika erilaista Serbiassa kuin Suomessa. Kyselin
opiskleijoiden kokemuksia, ja oli ilmeistä, että käytännön opetus on vähäisempää kuin Suomessa. Ensinnäkin opiskeluvuosi kestää siellä heinökuun loppuun ja jatkuu heti
elokuun puolessa välissä. Heinäkuu on ”lomaa” eli silloin on tentit. Toisekseen
valmistuneet lääkärit eivät ole välttämättä nähneet potilaita paljon: ei ole mitäään
kesäkandi-töitä, koska koulua on niin paljon. Erikoistuvat anestesiologit tekivät samoja
asioita kuin amanuenssit tai kesäkandit Suomessa. Toki leikkaussalissa opiskelijat
pääsevät näkemään monia asioita ja muutamia haavojakin pääsin ompelemaan, joten
kyllä käytännön opetustakin on, mutta sitä on vähemmän kuin meillä Suomessa.

Miten sinuun suhtauduttiin klinikalla/tutkimusprojektissa?
Ihmiset olivat erittäin ystävällisiä. Meidät otettiin klinikassa hyvin huomioon. Oli
huomattavaa, että Suomi ei ollut kauheen tuttu serbialaisille ja siksi keskityttiin
enemmän kolleegaani Meksikosta. Minultakin kyseltiin asioita, mutta vähemmässä
määrin. Lisäksi oli kummallinen kokemus erään miespuoleisen anestesiologin kanssa:
hän oli sitä mieltä, että on olemassa ”naisten erikoisaloja” ja ”miesten erikoisloja”.
Tämmöistä voi toki kohdata muuallakin, mutta tuntui, että Serbiassa ollaan vielä
enemmän perinteisten sukupuoliroolien ”orjia”: naisten ei kannata hakeutua
päivystysalalle, koska lapsia ei pysty silloin hoitamaan.

 Millainen oli kielitaitosi? Kohtasitko kieliongelmia?
 Kielitaitoni oli mielestäni riittävä: englanniksi pärjäsi kaikkialla. Jos joku ei Englantia
ymmärtänyt, google kääntäjällä käänntettiin Serbiaksi. Serbiaa en osannut etukäteen,
mutta opin sitä paljon siellä. Serbialaiset kertoivat sanontoja innoissaan aina kun kysyi.

 Huomasitko eroja sairauksien esiintyvyydessä kohdemaan eri väestöryhmien välillä tai
Suomeen verrattuna, ja olivatko hoitokäytännöt erilaisia?

Tupakointi oli yleisempää kuin Suomessa ja siksi erilaisia keuhkosyöpiä oli paljon.
Kaikki rintakirurgian leikkaukset liittyivät ainakin Kragujevacissa syöpien leikkauksiin.
En tiedä varmuudella, mutta päättelisin kansan syömistavoista, että kolesteroliarvot ja
kansanterveys sen tiimoilta on huonoa. Serbiassa tykätään syödä paljon punaista
lihaa, isoja annoksia. Kasviksia tai kasvipohjaisia ruokia ei hirveästi siellä harrastettu.

Mitkä ovat mielestäsi merkittävimmät eroavaisuudet vaihtomaasi ja Suomen terveydenhuollon
välillä?
Terveydenhuollon suurin ero oli mielestäni fasiliteetit. Sairaalat olivat vanhemipia ja
värimaailma kuin 90-luvun elokuvista. Lisäksi radiologiset kuvat kiikutettiin sairaalasta
toiseen CD-levyjen avulla: ei ollut tietojärjestelmiä, joihin tallentaa asioita.
Potilastiedot olivat paperilla ja potilailla oli paksujakin kansioita, joissa oli kaikki
paperit. Kirurgit kävivät tietokoneella kirjoittamassa leikkauskertomukset ja printtasivat
ne sitten potilaskansioon.

 Miten kohdemaan kulttuuri ilmeni sairaala/tutkimusmaailmassa, millainen oli esim. potilaan ja
lääkärin vuorovaikutus?
Lääkäreitä kunnioitettiin paljon. Kun lääkärit saapuivat potilashuoneeseen, potilaat
kuuntelivat. Kirurgit kävivät kertomassa leikkauksesta potilaille ja lähtivät sitten pois.
Liikaa aikaa ei käytetty potilaiden kanssa keskusteluun vaan tieto oli enemmän