Vaihtokokemus: Brasilia

Brasilia

Recife, Brasilia
3. vuoden opiskelijan vaihto
kesäkuu 2023

Olin SCOPE vaihdossa Brasilian koilisrannikolla Recife nimisessä kaupungissa. Ensimmäinen klinikkahakutoiveeni oli kardiologia ja pääsin sinne. Paikallinen yliopisto, missä vaihtoni suoritin oli UPE (University of Pernambuco). Kyseiseen yliopistoon kuului kolme yliopistollista sairaalaa, joista Procape oli erikoistunut sydänsairauksiin. Samalla Procape on koko Brasilian yksi suurimmista sydänsairaaloista. Koska sairaala oli melko suuri, oli minulle nimetty vielä spesifisemmin vaihtoni suorituspaikaksi läppävikojen osasto.

Aikataulun mukaan päiväni sairaalla kestivät 7-17. Tosiasiassa harvoina päivinä olin yli neljään. Aamupäivät oli tarkoitus viettää osastolla potilaita itsenäisesti tutkimalla, haastattelemalla ja osastokiertoa seuraamalla. Minun onnekseni osastolla oli muita opiskelijoita samaan aikaan, joten kävin yhdessä heidän kanssaan tutkimassa potilaita. Paikallisilta opiskelijoilta koin oppivani paljon potilaan kohtaamisesta ja tutkimisesta, sillä heillä varsinkin klinikkavaiheessa on paljon enemmän potilasopetusta ja aikaa tutkia potilaita itsenäisesti kuin esimerkiksi omassa yliopistossani Suomessa. Iltapäivät puolestaan seurasin poliklinikoita tai päivystystä.

Vaikka minut nimellisesti olikin sijoitettu läppävioille, sain kuitenkin oman kiinnostuksen mukaan käydä seuraamassa myös muuta toimintaa sydänsairaalassa. Kävin esimerkiksi seuraamassa ohitusleikkauksia, päivystystä ja ECHOA. Lisäksi pääsin paikallisten opiskelijoiden mukana myös vierailemaan muutamassa muussa sairaalassa. Yhtenä päivänä pääsin avustamaan ortopedisessa leikkauksessa ja toisena seuraamaan toimintaa yhdessä maan suurimmista traumasairaaloista.

Aloitin portugalin opiskelun vain n. kuukautta ennen vaihtoon lähtöä, joten sanavarastoni ei ollut mitenkään älyttömän suuri vaihdon alussa. Brasiliassa yleensä ainoastaan korkea koulutetut nuoret ihmiset puhuvat englantia, mutta ei heistäkään kaikki. Paljon helpommalla olisi päässyt, jos olisi puhunut paremmin alusta alkaen paikallista kieltä. Suuri kielimuuri toisaalta pakotti opettelemaan peruskommunikaation hyvin nopeasti. Lisäksi kielen osaaminen oli myös tietynlainen turvallisuus kysymys: jos esimerkiksi matkusti Uberilla kannatti vältellä viimeiseen asti paljastamasta, ettei puhu paikallista kieltä, sillä ulkomaalaisia ja turisteja saatettiin yrittää huijata. Lisäksi, koska olin sisätaudeilla ja suuri osa päivistä meni potilaita haastatellessa, opettelin yksinkertaisen anamneesin ja statuksen portugaliksi, sillä paikalliset potilaat luonnollisestikaan eivät osanneet sanaakaan englantia. Onnekseni osastolla oli kuitenkin joitain erikoistuvan vaiheen lääkäreitä ja muita opiskelijoita, jotka selittivät ja käänsivät esimerkiksi kierrolla käytäviä keskusteluja minulle englanniksi.

Koska Brasilia on vielä monessa suhteessa kehitysmaa esimerkiksi eriarvoisuus väestöryhmien välillä ja epätasa-arvoisuus näkyi päivittäin. Erot rikkaiden ja köyhien välillä olivat luonnollisesti suuria. Toisaalta maassa kuitenkin oli suhteellisen hyvin toimiva julkinen maksuton terveydenhuolto. Luonnollisesti jonot julkisella puolella ovat erittäin pitkät ja resurssit puutteelliset. Toisaalta koen, että resurssien puute oli itselle lähinnä opettava kokemus, sillä se pakotti keksimään vaihtoehtoisia ratkaisuja, kun kaikki asiat eivät olleet niin helposti saatavilla kuin Suomessa on tottunut.

Paikallisille opiskelijoille korostettiin potilaan inhimillistä kohtaamista ja kommunikaation merkitystä. Tämä näkyi esimerkiksi siinä, että kardiologian kurssilla opiskelijat viettivät viikon esimerkiksi läppävikojen osastolla, jossa heillä oli koko aamupäivä aikaa käydä tutkimassa ja juttelemassa muutamalle omalle potilaalle. Lisäksi lähes jokaisella potilaalla oli omainen vierellä melkein 24/7, koska paikalliset uskoivat, että sairaana olevan yksinjättäminen vain pahentaa potilaan terveyden tilaa. Tämän takia omaisille oli varattu potilasruokaa ja nukkumapaikka potilaan viereltä.

Asuin paikallisen opiskelijan perheen luona, sillä Brasiliassa asuntojen vuokrataso on palkkatasoon nähden erittäin korkea eikä opiskelijat yleensä pysty asumaan yksin. Perhe tarjosi yhden lämpimän ruuan päivässä ja lisäksi myös aamupalan. Sairaalalla ostin itse lounaan, joka maksoi n. 3 €. Hostperhe asui n. 40min ajomatkan päässä sairaalalta ja matkaan saattoi ruuhka-aikaan mennä jopa 1,5 h. Kuljin lähellä asuvien opiskelijoiden kanssa samalla autokyydillä ja, jos kyytiä ei ollut, menin uberilla, joka on Brasiliassa melko edullinen kulkuväline.

Olin ainoa vaihtari kyseisessä yliopistossa, joten mitään varsinaista sosiaalista ohjelmaa ei sinäänsä ollut. Paikalliset opiskelijat olivat kuitenkin erittäin innokkaita tutustumaan ja näyttämään kaupunkia minulle, joten yksinäiseltä ei tuntunut missään vaiheessa. IFMSA Brazil UPE:n paikallistiimin virkailijat hoitivat hommansa aivan erinomaisesti niin ennen vaihtoa kuin vaihdonkin aikana. Minulla oli todella luottavainen fiilis lähteä kotoa Suomesta, kun olin saanut jutella videopuhelun välityksellä heidän kanssaan edellisenä iltana ja he olivat isolla porukalla minua lentokentällä vastassa.

Ylipäätään IFMSA Brazil järjestää heinä- ja elokuussa useampi viikonlopputapahtumia vaihtareille ympäri maata. Tätä heidän projektiaan kutsutaan nimellä “beach project”. Valitettavasti itse en päässyt osallistumaan, koska olin vaihdossa kesäkuussa, mutta suosittelen vahvasti osallistumaan, jos mahdollista.

Lennot Braziliaan maksoivat n. 1500e yhteensä. Varasin ne heti kun sain CC:n n. 2,5kk ennen vaihdon alkua. En saanut yliopiston apurahaa, koska hakemuksessa oli merkitty vaihdon kestoksi tasan 4vk eikä koko kuukautta, mikä vaadittiin apurahan myöntämisen kriteeriksi.

Neuvoja Brasiliaan lähteville

Kannattaa opetella vähintään portugalin alkeet ennen vaihtoa
Osoittautui yllättävän vaikeaksi maksaa mitään netissä paikallisilta sivustoilta (esim. ostaa Brasilian sisäisiä lentoja, bussimatkoja tai ylipäätään lippuja minnekkään), koska suurin osa vaatii maksua suorittaessa brasilialaisen verotusnumeron (CPF). Tämän ilmeisesti pystyy tarvittaessa hankkimaan, vaikkei olisikaan Brasilian kansalainen. Samantyylisiä ongelmia oli, kun yritti ostaa paikallista puhelinliittymää.
Varaa jonkin verran käteistä mukaan esim. sen varalta, jos kortin kanssa on ongelmia. Lisäksi, jos esim. kavereille pitää maksaa jotain helpointa on maksaa käteiselle (paikallisilla on käytössä meidän MobilePay:n kaltainen sovellus, mutta luonnollisesti pitää olla brasilialainen pankki, jotta sitä voi käyttää)
Turvallisuustilanne vaihtelee paljon eri alueiden välillä, mutta yleisesti kannattaa vältellä yksin liikkumista (varsinkin pimeällä, pitää puhelin pois näkyvistä yms.). Paikalliset osaa kuitenkin neuvoa tässä paremmin ja oman kokemuksen perusteella paikalliset kaverit olivat enemmän kuin mielellään tulossa mukaan, jos halusin mennä johonkin.

Koin, että vaihto oli matalan kynnyksen keino matkustaa ensimmäistä kertaa Etelä- Amerikkaan, koska siellä oli ihmisiä vastassa ja tukena koko kuukauden aikana. Nyt koen olevani valmiimpi joskus tulevaisuudessa lähtemään vaikka yksin reissaamaan sinne, koska tietää vähän miten hommat toimivat. Lisäksi sieltä jäi monta hyvää ystävää, joiden luona voi tulevaisuudessa vierailla.

Sain vaihdosta 4vk:n amanuensuurin.

Braganca, Brasilia
6. vuoden opiskelijan vaihto
lokakuu 2024

Olin SCOPE-vaihdossa Brasiliassa Bragança Paulista -nimisessä, noin Turun kokoisessa kaupungissa São Paulon osavaltiossa. Ensimmäinen klinikkatoiveeni oli ollut naistentaudit, joka toteutui. Kaupunkitoiveita ei oltu onnistuttu toteuttamaan, joten en ollut ennen hyväksymiskirjettä koskaan kyseisestä kaupungista kuullut. Onneksi kaupunki osoittautui mukavan rauhalliseksi ja turvalliseksi, vaikka sijaitseekin lähellä São Pauloa.

Sairaalalla minulle oli osoitettu tutor-lääkäri, joka yllätyksekseni ei puhunut lainkaan englantia eikä häntä harmillisesti juurikaan kiinnostanut olemassaoloni. Ensimmäiselle viikolle minulle oli tehty lukujärjestys, jossa osallistuin paikallisten opiskelijoiden opetukseen, mutta tuntui, ettei kukaan sairaalalla oikein osannut varautua minun osallistumiseeni. Kielimuuri oli odotettua pahempi – vanhemmista lääkäreistä harva puhui lainkaan englantia. Pääosin joku paikallisista opiskelijoista toimi minulle kääntäjänä, mistä olin hyvin kiitollinen.

Ensimmäisen viikon jälkeen pyörin sairaalalla oman mielenkiinnon mukaan, eniten naistentautien päivystyksessä sekä leikkaussaleissa. Brasiliassa tehdään keskimäärin eniten sektioita koko maailmassa, joten niitä tuli paljon seurattua, ja osassa pääsi vaihtelevasti myös avustamaan. Lisäksi kävin viimeisellä viikolla seuraamassa myös muita kirurgian alojen leikkauksia.

Paikallisten elintavat olivat iso kulttuurishokki ensimmäisillä viikoilla. Ruokavalio koostui suurilta osin prosessoidusta valmisruoasta, leivonnaisista ja punaisesta lihasta. Vihanneksia ja kasviksia useat välttävät. Paikalliset opiskelijatkin ajoivat autolla lyhyitäkin matkoja. Tämä näkyi potilaskannassa – useimmilla potilailla, joita sairaalalla tuli vastaan, oli diabetesta, sepelvaltimotautia ja ylipainoa.

Gynekologialla oli myös isoja eroja hoitokäytännöissä Suomeen verrattuna. Abortit ovat käytännössä melkein kokonaan kiellettyjä, vain äärimmäisissä tapauksissa hyväksyttyjä. Sairaalassa, jossa itse työskentelin, sektioprosentti oli noin 80 %, ja alatiesynnytyksiin ei suostuttu antamaan mitään kivunlievitystä synnyttäjille. Paikallisten lääkäreiden kanssa keskusteltuani ilmeni, että sektioprosentin taustalla on monia tekijöitä. Tähän vaikuttavat paikallinen kulttuuri, naisten omat toiveet sekä sairaalan toimintatavat ja lääkärien (erityisesti vanhemman polven) sektioiden suosiminen. Lääkärit usein tarjosivat naisille kaikkiin loppuraskauden vaivoihin sektioaikaa ja painottivat tätä helppona synnytystapana – niin naiselle kuin myös itselle. Tähän vaikutti lääkäreiden työaikojen lisäksi myös sairaalan taloudelliset ratkaisut. Lääkäreillä on Brasiliassa paljon auktoriteettia, ja potilaat harvoin kyseenalaistavat lääkärin suosituksia.

Lääketieteen opetus Brasiliassa muistutti aika paljon Suomen käytäntöjä. Kolmannen vuoden jälkeen opiskelijat aloittivat kliiniset opinnot sairaalassa. Kokonaisuudessaan opinnot kestävät myös kuusi vuotta. Paikalliset opiskelijat hoitivat osastojen aamukiertojen valmistelut ja päivät alkoivat sairaalalla hyvin aikaisin. Opintoihin kuului pienryhmäopetusta poliklinikoilla, jossa opiskelijat saivat itse haastatella ja tutkia potilaat. Myös päivystyksessä työskentely oli pakollista. Yllättävää oli, että usein opiskelijat toimivat leikkaussaleissa leikkaushoitajan roolissa.

Asuin paikallisen opiskelijan kanssa opiskelija-asuntolassa. Asunto oli oikein mukava, sain oman ison huoneen. Ruokailuihin sain käteisrahaa, joka riitti lounaiden ostoon. Olin ainoa vaihto-opiskelija lokakuussa, joten sosiaalista ohjelmaa ei järjestetty. Sain kuitenkin kyydin lentokentältä, ja toinen paikallinen opiskelija näytti minulle paikkoja ja kutsui opiskelijoiden tapahtumiin.

Ostin menolennon São Pauloon – tällä oli hintaa noin 700 €. Sain yliopistolta apurahan vaihtoa varten. Jäin vaihdon jälkeen matkustamaan Etelä-Amerikkaan, mikä oli todella hienoa vaihdon jälkeen. Vaihdon voin halutessani hyväksilukea valinnaisiin opintoihin; tästä pitäisi saada noin 4 opintopistettä.

Brasiliaa voin suositella vahvasti vaihtokohteeksi. Vaihto on hyvä tapa lähteä paikkoihin, joihin ei ehkä uskaltaisi ensin lähteä yksin matkalle. Oli todella hienoa tavata paikallisia ja saada heiltä vinkkejä ennen kuin lähti matkustamaan enemmän muihin paikkoihin Brasiliassa. Brasilialaiset, joita tapasin, olivat todella ystävällisiä ja iloisia – hyvä meininki on taattu.

Suosittelen opettelemaan vähän portugalia ennen tänne lähtemistä. Itse pärjäsin Google Kääntäjän ja uusien ystävien avulla, mutta olisi iso apu osata paikallista kieltä. Ostin itse rajattoman netin eSIMin, mikä oli hyvä ratkaisu.

Turvallisuudesta: Brasilia ei tunnetusti ole turvallisimpia matkustusmaita, mutta hyvällä maalaisjärjellä ja tarkkaavaisuudella pääsee pitkälle. Paikallisilta on hyvä kysyä, mitkä alueet ovat turvallisia ja mihin kellonaikoihin. Itse matkustin vain Ubereilla, jotka toimivat oikein hyvin. Kalliit tavarat, vaatteet ja korut kannattaa jättää Suomeen, ja puhelin pitää isoimmissa kaupungeissa piilossa.

Matkakohteina voin suositella rannikkoa São Paulon ja Rio de Janeiron välissä – täällä ihania rantakyliä, pieniä saaria, hyvää surffia ja upeita rantoja. Kaupungeista kannattaa nähdä ainakin Paraty, ja tietenkin Rioa ei voi jättää välistä.

Iso suositus siis Brasilialle – haaveilen jo palaavani tänne joskus tulevaisuudessa.

Curitiba, Brasilia
3. vuoden opiskelijan vaihto
joulukuu 2021

Olin kliinisessä harjoitteluvaihdossa Brasilian Curitibassa Hospital do Trabalhadorissa traumatologian osastolla. Kyseinen traumaosasto on yksi maan vilkkaimpia ja sinne kiidätettiin potilaita kauempaakin. Sairaala on julkinen ja suurin osa potilaista olivat kodittomia. Suurimman osan päivistäni suturoin ja kipsasin sekä seurasin potilaiden kiidätystä ambulanssista statuksen kautta tutkimuksiin ja leikkauksiin. Pääsin myös kanyloimaan, seuraamaan leikkauksia ja avustamaankin muutaman kerran. Sairaalassa ei valvottu ollenkaan, mitä vaihtarit tekivät, joten piipahdin myös mm poistamassa luomia, assaroimassa umpilisäkeleikkausta sekä seuraamassa ACL-rekonstruktiota. Riippui paljon omasta aktiivisuudesta, mitä pääsi tekemään. Oli myös ok vain katsella, jos ei halunnut esim suturoida.

Työaika oli 40h/vko, sitäkään ei kuitenkaan valvottu ja se oli erittäin joustava; matkustelimme paljon muiden vaihtareiden kanssa ja teinkin muutaman yö- ja tuplavuoron sen takia. Odotukseni ennen matkaa olivat, että pääsisin tekemään mahdollisimman paljon sairaalassa ja se onnekseni toteutui yli odotusten. Vaihdosta vastaavaa lääkäriä olisin kaivannut muutaman kerran, mutta hänet vain esiteltiin ensimmäisenä päivänä eikä sen jälkeen hänestä enää kuulunut. Näin preklinikkalaisena on hieman vaikea verrata traumatologian ja ylipäätään klinikkatyöskentelyä Brasilian malliin, mutta veikkaisin että Brasiliassa meno oli hyvin paljon vapaampaa. Odotin traumaosastolla olevan lääkäreitä, mutta osastoa pyörittivätkin opiskelijat sekä sairaanhoitajat, kirurgit olivat leikkaussaleissaan. Kielimuuri oli järkyttävän suuri; kukaan potilaista, melkein yksikään lääkäreistä eikä suurin osa opiskelijoistakaan osannut englantia enkä itse puhunut portugalia tai espanjaa. Päivän oppimiset riippuivat siis paljolti siitä, oliko päivän vuorossa edes yksi paikallinen englantia osaava lääketieteen opiskelija vaiko ei. Muina päivinä Google Translate oli kuumaa tavaraa. Paikallisten suhtautuminen vaihtareihin oli melko neutraalia.

Suurimmat traumaosastoa työllistävät onnettomuudet olivat machete-viidakkoveitsien aiheuttamat sormien leikkaantumiset ja muut viiltovammat. Melkein joka toinen osastolle saapunut potilas oli joutunut moottoripyöräonnettomuuteen. Lisäksi ampumiset ja väkivaltaisuudet olivat tavallisia. Kodittomat joutuivat usein aggressioiden kohteeksi ja työssäkäyvät tieliikenneonnettomuuksiin. Merkittävä ero Suomen terveydenhuoltoon verrattuna oli aseptiikan melko löyhä noudattaminen. Maan heikosta turvallisuustilanteesta johtuen jokaisen oven vieressä oli raskaasti aseistautuneita vartijoita. Lisäksi erikoisuutena paikallisessa lääketieteen pakollisessa opetuksessa oli kurssi trooppisista taudeista.

Majoitun aivan ihanan hostin luona, joka oli paikallinen lääketieteen opiskelija. Asuimme kaksin ja minulle oli varattu oma huone ja kylpyhuone. Ruokailuilla oli tapana venyä useita tunteja, joten täytyi ottaa evästä aina mukaan. Aamupalan tein itse ja iltaisin kävimme melkein aina syömässä paikallisella torilla tai ravintolassa. Lounasta ei vastoin ohjeistuksia tarjottu sairaalalta, joten kävimme paikallisessa lounasravintolassa päivittäin. Ainut järjestetty sosiaalinen ohjelma oli National Food and Drinks Party, jossa vaihtarit ja paikalliset valmistivat kotimaansa ruokia. Hostini oli laatinut pitkän listan paikallisista nähtävyyksistä ja illanviettopaikoista, joita ahkerasti kolusimme läpi muiden vaihtarien kanssa. Matkustelimme maan sisällä pitkiä matkoja bussilla erinäisiin kaupunkeihin ja turistikohteisiin ja päädyimme jopa vierailemaan Argentiinassa ja Paraguayssa. Oma aktiivisuus oli tässäkin asiassa plussaa.

Matkustin Brasiliaan lentokoneella kahden välilaskun kautta. Liput olivat kalliit (900€/suunta), johtuen osittain varmasti myös joulun läheisyydestä sekä nopeasta lähtöaikataulusta samoin kuin pitkästä lentomatkasta.

Kokonaisuudessaan vaihtoni oli erittäin onnistunut ja tästä osakseen kiitos parhaalle hostilleni!

Vinkkeinä vaihtoon lähtijöille: osta lentoliput ajoissa sekä ole oma-aloitteinen ja ennakkoluuloton.

Erityisvinkit Brasiliaan: kanna mukana vähän käteistä ryöstöjen varalta, älä pidä pankkikorttia tai rahaa esillä (esim. kännykänkuoressa), käytä aina ja vain Uberia (halpa ja luotettava) ja portugalin/espanjan taito ehdoton plussa.

Brasilia

Recife, Brasilia3. vuoden opiskelijan vaihtokesäkuu 2023

Braganca, Brasilia6. vuoden opiskelijan vaihtolokakuu 2024

Curitiba, Brasilia3. vuoden opiskelijan vaihtojoulukuu 2021

Recife, Brasilia
3. vuoden opiskelijan vaihto
kesäkuu 2023

Braganca, Brasilia
6. vuoden opiskelijan vaihto
lokakuu 2024

Curitiba, Brasilia
3. vuoden opiskelijan vaihto
joulukuu 2021