heinäkuu 20223. vuosikurssin opiskelija
Olin Rotterdamissa Erasmus Medical Center –nimisessä sairaalassa. Suoritin vaihtoni plastiikkakirurgian klinikassa. Olin mukana muutamalla aamukierrolla kyseisellä osastolla, mutta yleensä vietin aikani leikkaussalissa koska en osannut hollantia. Minun lísäksi osastolla oli paljon erikoistuvia lääkäreitä ja muita lääketieteen opiskelijoita, jotka olivat tekemässä opintojaan. Suurimmaksi osaksi seurasin sivusta leikkauksia, mutta pystyin myös avustamaan useammassa leikkauksessa. Kykenin lähinnä pitelemään eri asioita ja tekemään mitä vain kirurgi minun antoi tehdä. Työaikani oli 8 tuntia päivässä viisi päivää viikossa. Vaihtovirkailijat ja klinikan lääkärit olivat kuitenkin rentoja ja pystyin lähtemään useasti aikaisessa ja pitämään puolikkaita päiviä. Tietysti kuitenkin sillä tavalla, että pysyin 80 % tavoitteessa.
Työskentely vastasi odotuksiani suurimmaksi osaksi. Tiesin, että en kykene tekemään kovin paljoa käytännön asioita vaihdon aikana. Suomi ja Alankomaat ovat suurimmaksi osaksi samankaltaisia länsimaita, joten työskentelykin oli Alankomaissa samanlaista kuin Suomessa. Lääkärien, hoitajien, opiskelijoiden ja muun henkilökunnan kommunikointi oli mielestäni kaikinpuolin tasavertaista ja kohteliasta. Erityisen jyrkkää hierarkiaa terveydenhuollossa minusta ei siis ollut niin kuin ei ole yleisesti Suomessakaan. Klinikassa minuun suhtauduttiin todella hyvin. Kirurgit ja erikoistuvat ja muu henkilökunta olivat tottuneet opiskelijoihin ja olin ainut vaihto-opiskelija sairaalassa moniin vuosiin, joten ihmiset olivat kiinnostuneita minusta. Aamukokoukset olivat englanniksi koska kaksi erikoistuvista lääkäreistä olivat englanninkielisiä. Kirurgit ottivat minut pääsääntöisesti hyvin mukaan toimintaan. Koko sairaalan henkilökunta puhui hyvää ja ymmärrettävää englantia. Sanoisin, että minunkin englanninkielentaitoni on keskimääräistä parempi, joten kommunikaatio sujui hyvin molemminpuolin. Englanninkielentaito tietysti kehittyy nopeasti vaihdon edetessä. Etenkin silloin kun englannin puhumista ei ole tullut harjoitettua pitkään aikaan, niin kuin minun tapauksessani.
En ehtinyt huomata suuria eroja sairauksien esiintyvyydessä. Muutama tapaus tuli vastaan, jossa potilas oli kotoisin maasta, jossa hoitoa ei ollut toteutettu parhaimmalla mahdollisella tavalla ja tilanne korjattiin Alankomaissa. Hoitokäytännöt olivat hyvin samanlaisia kuin Suomessa. Merkittävimmät eroavaisuudet olivat Suomen ilmainen terveydenhuolto ja Alankomaiden käytäntö, jossa kaikilla ihmisillä on vakuutukset ja suurehkot omavastuut myös julkisessa terveydenhuollossa. Myös työterveydenhuolto on järjestetty eri tavalla. Potilaan ja lääkärin vuorovaikutustilanne oli mielestäni samanlainen kuin Suomessakin. Samalla tavalla opiskelijat ja lääkärit ja opettajat kommunikoivat niin kuin Suomessa eli hyvin rennosti.
Kuopiossa olen tottunut siihen, että meillä on vain kaksi prekliinistä vuotta ja neljä kliinistä vuotta. Alankomaissa on käytössä yleisempi käytäntö eli kolme prekliinistä vuotta ja kolme kliinistä vuotta. Kliininen vaihe heillä toimii sillä tavalla, että ensin heillä on vaihtelevan pituinen teoreettinen jakso ennen harjoittelua klinikassa (rotation). Heillä suurin osa opetuksesta siis tapahtuu suoraan klinikassa työskentelemällä. Lisäksi kaikilla opintojen ajankohdat vaihtelevat suuresti. Jotkut esimerkiksi voivat olla lomalla toukokuussa ja työskennellä käytännössä koko kesän. Muutoin opintosisällöt ovat melko samanlaisia kuin Suomessa. Opettajia ei tarvitse teititellä niin kuin esimerkiksi USA:ssa tarvitsee, mutta heitä kutsutaan sukunimellä. Tässä Suomen “sinuttelukulttuuri” eroaa.
Asuin Haagissa vaikka harjoittelupaikkani sijaitsi Rotterdamissa. Vaihtovirkailijat eivät loytäneet minulle asuntoa Rotterdamista. Aluetta, jossa asuin kutsuttiin leikkimielisesti Haagin “getoksi”. Alueella asui käytännössä vähemmistöjä, vähäosaisia ja huumeidenkäyttäjiä, näin karkeasti yleistäen. Alue kuitenkin tuntui täysin turvalliselta, ainoastaan melko köyhältä. Alueella myös asui paljon lapsiperheitä. Minulla meni päivittäin työmatkoihin yhteensä kaksi tuntia, mutta onneksi matkani kulut korvattiin minulle. Asuin kahden kämppiksen kanssa, joilla oli kissa. Minulta ei kysytty olenko allerginen kuin vasta silloin kun olin lentokentällä. Onneksi en ole pahasti allerginen. Minulla oli oma huone, jota ei ollut millään tavalla siivottu. Keittiö, olohuone, kylpyhuone ja muut huoneet olivat todella likaisia ja minun piti siivota oma huoneeni. Kämppikseni kuitenkin siivosivat asunnon vuokranantajan pyynnöstä, johon otti yhteyttä kontaktihenkilöni, jolle valitin asunnon kunnosta. Kämppikseni olivat kuitenkin todella mukavia. Ruokailuja ei järjestetty millään tavalla, vaan meille annettiin 90 euron taskuraha.
Sain henkilökohtaisen kulkukortin sairaalaan vasta vaihdon toisen viikon lopussa. Tähän asti minulla ei ollut lääkärintakkia tai pääsyä pukukaappeihin. Minua kierrätettiin osastolla ensimmäisenä päivänä. Onnistuin itse hankkimaan pääsyn leikkaussaleihin, johon minulla ei ollut vielä pääsyä aiemmin. Minulle ei kerrottu missään vaiheessa kuka olisi minun “supervisor” vaihdon aikana. Juttelin klinikan lääkäreille ja päädyin valitsemaan henkilön, joka oli vastuussa muiden lääketieteen opiskelijoiden asioista.
Olin ainut vaihtari Rotterdamissa, joten minulla oli välillä hieman tylsää. Vaihtovirkailjoista en nähnyt kuin yhtä, ja sekin oli vain kerran pikaisesti ensimmäisellä viikolla. Hän kyllä useasti kyseli kuinka minulla menee ja oli muutenkin ystävällinen, vaikkakin hidas vastaamaan viesteihin. Kontaktihenkilöni (joka itseasiassa oli ilmeisesti IFMSA-Rotterdam -järjestön puheenjohtaja) kanssa näin useammin ja hän lainasi minulle pyöräänsä kuukaudeksi. Hän hieman valitteli vaihtovirkailijoidensa inaktiivisuutta ja oikeastaan hoiti kaikki käytännön asiani. Näimme muiden kaupunkien vaihto-opiskelijoiden kesken muutamia kertoja muissa kaupungeissa oma-aloitteisesti. Matkustin usein Leideniin ja Amsterdamiin.
Meillä oli kuukauden aikana yksi järjestetty sosiaalinen ohjelma. Puolivälissä heinäkuuta matkustimme kaikki Utrechtiin, johon kaikki Alankomaan vaihto-opiskelijat kokoontuivat. Meitä oli paikalla viisi vaihto-opiskelijaa koska Alankomaissa oli kokonaisuudessaan seitsemän vaihto-opiskelijaa, joista kaksi ei päässyt paikalle. Meillä oli kuitenkin hauskaa ja järjestetty ohjelma oli mukavaa. Piknik, kaupunkisuunnistus ja illallinen.
Matkustin junalla Kuopiosta ensin Helsinkiin, joka maksoi noin 20 euroa ja sieltä matkustin lentokoneella Amsterdamiin, joka maksoi noin 60 euroa. Lähdin vaihdon jälkeen suoraan matkustamaan Eurooppaan, joten en palannut suoraan Suomeen. Paluulento olisi ollut varmaan suunnilleen samanhintainen tai hieman kalliimpi. Varasin junat ja lennot noin kolme viikkoa ennen lähtoä, sillä sain tiedon vaihtoni hyväksymisestä vasta niin myöhään. Matkustin Haagista Rotterdamiin joka päivä ensin pyorällä tai ratikalla ja sitten junalla ja sitten metrolla. Minulla meni matkustamiseen joka päivä yhteensä kaksi tuntia. Onneksi IFMSA maksoi työmatkani sillä ne olisivat tulleet maksamaan minulle noin 200-300 euroa. Matkustin paljon ympäröiviin kaupunkeihin näkemään vaihto-opiskelijakavereitani mutta matkat olivat onneksi melko lyhyitä ja kohtuuhintaisia. En saanut vaihtoani varten mitään stipendiä.
Antaisin tulevan vuoden vaihto-opiskelijoille muutaman neuvon. Ota huolellisesti selvää kuinka monta vaihto-opiskelijaa kohdemaa on ottanut viime vuonna tai yleensä ja valitse maa ja kaupunki, jossa on useampi kuin yksi vaihto-opiskelija. Suosittelisin ehdottomasti kirurgista alaa, mikäli vaihto-opiskelija ei osaa maan kieltä. Esimerkiksi sisätaudeilla kielitaito olisi mielestäni melko tärkeää. Potilaskontaktit olisivat tietysti hyödyllisiä, mutta ei kannata olettaa, että potilaat puhuisivat englantia mieluummin kuin äidinkieltään. Muutaman osastokiertoni aikana tapasin yhden potilaan, joka puhui englantia. Kaikki muut puhuivat hollantia.
En sisällyttänyt vaihtokuukauttani osaksi opintojani, koska minulla ei ollut tarvetta ylimääräisille opintopisteille.
Alankomaiden IFMSA-järjestolle ehdottaisin useamman sosiaalisen tapahtuman järjestämistä. Erityisesti siksi, koska kaikki LC:t ovat todella lähellä toisiaan. Lisäksi vaihtareita pitäisi vain yksinkertaisesti saada lisää, jotta vaihtoaika olisi kaikille mahdollisimman kivaa.
Tykkäsin vaihtokuukaudestani kaikinpuolin hyvin paljon. Hankaluuksista huolimatta aikani Alankomaissa oli minulle todella mieluisaa. Kaikkien vaihtokuukausi on erilainen. On täysin ihmisestä riippuvaista kuinka ongelmatilanteisiin suhtautuu. Kannattaa olla rohkea ottamaan ongelmakohdat esille vaihtovirkailijoiden, kämppisten tai kenen vain soveltuvan henkilön kanssa. Ainoastaan rehellisen palautteen ansiosta LC voi kehittyä. Suosittelen vaihtoonlähtemistä ehdottomasti.