Olin klinikkavaihdossa anestesiologialla KU Leuvenin yliopistollisessa sairaalassa. Työaikani oli päivässä  keskimäärin noin 6 h, menin sairaalalle aamulla klo 7.15–7.30 aikaan, ja lähdin yleensä iltapäivällä päivästä  riippuen keskimäärin noin klo 13–14, kun minulle mielenkiintoista seurattavaa ei enää löytynyt. 

Seurasin sairaalassa erikoistuvien anestesiologien mukana heidän työtään, ja sain heiltä opetusta  anestesiologian perusteista, fysiologiasta ja farmakologiasta. Käytännön taidoista pääsin itse  harjoittelemaan maskiventilaatiota, larynxmaskin laittoa, perifeeristen laskimokanyylien laittoa ja  intubaatiota. Autoin anestesiologeja myös lääkkeiden valmisteluissa sekä monitoroinnissa. Pääsin  näkemään mm. yleisanestesiaa, hermoblokkeja, sedaatiota, pediatrista anestesiaa, epiduraali- ja  spinaalipuudutuksia synnytyksen yhteydessä, keskuslaskimo- ja arteriakatetrien laittoa, TEE:n käyttöä, sekä  yhden keuhkon ventilaatiota keuhko- ja sydänleikkauksissa. Harjoittelun tekeminen anestesiologialla  osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, sillä pääsin anestesiologian lisäksi näkemään monia erilaisia leikkauksia tavallisista pienemmistä operaatioista haasteellisempiin leikkauksiin. 

Työskentely vastasi muuten odotuksiani, mutta olisin toivonut enemmän ohjausta ja selkeämpää  suunnitelmaa oman sairaalassa olemiseni osalta. Koin, että sain olla aika oma-aloitteinen. Minut oli alun  perin merkitty sydän- ja rintaelinkirurgialle seuraamaan, mutta työskentelin lopulta kaksi ja puoli viikkoa  päiväkirurgian osastolla, ja loput puolitoista viikkoa rintaelinkirurgian leikkaussaleissa seuraten.  Päiväkirurgialla pääsin rauhallisemman työtahdin ja erikoistuvien vähemmän stressaavan työnkuvan  ansiosta osallistumaan enemmän. Luulen, että pelkissä sydän- ja rintaelinkirurgian leikkaussaleissa  työskentely olisi minulle tarkoittanut enemmän odottelua ja istuskelua, ja vähemmän omaa osallistumista.  Työskentelyn vertaaminen Suomeen on haastavaa, sillä en anestesiologialla ole Suomessa ollut  harjoittelussa. Kuitenkin aikaisempaan amanuenssuurikokemukseeni verrattuna pääsin tekemään itse myös  paljon. 

Minulla oli hieman epäselvyyksiä ohjaavan lääkärini osalta vaihdossa. Alun perin minulle merkityn  professorin sijaan ensimmäisenä päivänä minua ohjasi yksi anestesiologian erikoislääkäreistä (supervisor),  ja hän kertoi, että voisi toimia ohjaavana lääkärinäni. Tämä oli hämmentävää, mutta koska asiat järjestyivät  hyvin, ja sain häneltä tavoitteita vaihdolleni, en jäänyt miettimään tätä enää sen enenpää vaihdon alussa.  Jälkikäteen jäin miettimään, oliko tämän tarkoitus mennä näin, vai tapahtuiko asiassa jokin sekaannus. Koin  kuitenkin, että loppujen lopuksi asiat menivät hyvin oman oppimiseni kannalta. 

Englannin kielen taitoni koin vaihtoon lähtiessäni hyväksi. Kuitenkin kieli aiheutti pieniä väärinymmärryksiä  ja epäselvyyksiä. Aina eivät kaikki viestit menneet täysin perille puolin ja toisin. Belgiassa ihmiset puhuivat 

keskimäärin hyvin englantia, ainoastaan joiltain vanhemmilta lääkäreiltä sain vastauksia hollanniksi vielä  senkin jälkeen, kun oli tullut ilmi, että puhun vain englantia. 

Sairaala ja terveys kohdemaassa 

En huomannut eroja sairauksien esiintyvyydessä kohdemaassa verrattuna Suomeen. Pieniä eroja  leikkaussalityöskentelyssä huomasin. Esimerkiksi leikkaussaleissa ihmiset käyttivät omia kenkiään, ja omat  leikkaussalimyssyt olivat sallittuja. Myös välineissä ja teknologioissa oli eroja. Esim. sairaalassa käytetyt kanyylit olivat erilaisia. 

Isoja eroja Belgian ja Suomen terveydenhuollon välillä en havainnut. Leuvenissa sairaala oli tosin  teknologian ja varusteluiden osalta Suomen tasoon verrattuna hieno. Lääkäreiden työpäivät olivat myös  huomattavan pitkiä. Erikoistuvien työvuoro oli noin klo 7.30–17, monesti pidempäänkin. Belgialaiset olivat  pääasiassa hyvin ystävällisiä, ja tämä näkyi myös potilaiden kohtelussa. Suurin osa varsinkin nuoremmista  lääkäreistä kohteli potilaita hyvin lämpimästi ja potilaan lääkärin vuorovaikutus oli toimivaa.  

Lääketieteen opetus 

Belgiassa prekliiniset opinnot kestävät Suomeen verrattuna kauemmin. Viimeinen vuosi heillä on  harjoitteluja, tätä ennen teoreettista opetusta. Myöskään työskentely kandina ei Belgiassa ole mahdollista ennen valmistumista. Suurin osa ilmeisesti käyttää lomat lomailuun lääkisaikana, jotkut saattavat  työskennellä vapaaehtoisina sairaalassa, mutta tämä ilmeisesti on lähinnä seurailua. Kolmannen vuoden  jälkeen on mahdollista käydä yhden päivän ajan seuraamassa muutamaa erikoisalaa. Lääketieteen opiskelu  aloitetaan yleensä suoraan lukion jälkeen, eikä välivuosien pitäminen ole tavallista. Lääkiksen jälkeen  erikoistumispaikkaa haetaan yleensä heti suoraan, ja prosessissa otetaan huomioon mm. suoritetut  harjoittelut kyseisellä alalla. 

Sosiaaliset olot 

Meille vaihtareille oli vuokrattu vaihtokuukauden ajaksi huoneet paikallisesta opiskelija-asuntolasta.  Asuntola oli meille kaikille kuitenkin pieni pettymys ensimmäisenä iltana saapuessamme. Ilmeisesti  Leuvenissa vuokrat ovat niin korkeita, että ainoa mahdollisuus oli tämä kaupungin halvin (ja paikallisten  mielestä myös huonoin) opiskelija-asuntola. Minulla oli oma huone, jossa oli sänky, kaappi, työpöytä ja  lavuaari. Meille ilmoitettiin paikallisten vaihtovirkailijoiden toimesta vasta pari päivää ennen vaihdon alkua,  ettei meillä olisi asuntolassa valmiina täkkejä tai tyynyjä. Jouduin nämä siis itse hankkimaan paikan päällä.  Tämän ikävän yllätyksen lisäksi asuntolan varustetaso oli puutteeliinen myös esim. siivousvälineiden ja  astioiden sekä ruuantekovälineiden osalta. Lopulta päädyimme lainaamaan muiden asuntolan  opiskelijoiden paistinpannuja, kattiloita ja aterimia yms. Vessat ja suihkut olivat yhteiset n. 15 huoneen  kanssa. 

Ruokailuihin meille annettiin 80 e suuruinen ruokaraha vaihdon ajaksi. Kävin yleensä sairaalan ravintolassa  syömässä päivisin parin muun leikkaussaleissa työskennelleen vaihtarin kanssa. 

Sosiaalista ohjelmaa ei meidän kaupungissamme paikallisten vaihtovirkailijoiden toimesta juuri ollut, sillä  moni heistä oli itse vaihdossa tai lomalla muualla. Ensimmäisen viikon aikana meille oli yhtenä iltana  järjestetty perehdytys, ja vaihdon lopussa vierailu paikallisessa Health Housessa, muuten keksimme  ohjelmamme itse. Vierailu Health Houseen oli erittäin mielenkiintoinen, saimme siellä tietoa erilaisista  sairaalateknologioista. Sen lisäksi, että sosiaalista ohjelmaa olisi voinut olla enemmän, olisin toivonut vaihtovirkailijoilta myös enemmän muistutusta deadlinesta ja muista vaihtoon liittyvistä asioista. Viestintä  tapahtui myös heidän osaltaan usein hyvin viimetingassa. Esim. sertifikaattien saamisen kanssa oli paljon  epäselvyyksiä. Lopulta suurin osa meistä sai ne vasta viimeisen viikon perjantaina, jolloin allekirjoituksen  saaminen omalta tutorilta oli jo liian myöhäistä. Tuntui, että yhteyshenkiömme tekivät lopulta monesti 

vaihtovirkailijoiden hommia. Yhteyshenkilöt olivatkin hyvin avuliaita ja mukavia, ja heistä oli paljon apua  ongelmatilanteissa. 

Matkustaminen 

Matkustin Belgiaan lentäen, ja lennot maksoivat yhteensä n. 500 e. Vaihtoa varten sain apurajan  yliopistolta. Lisäksi kuluja tuli paikan päällä mm. tyynyn, peiton ja ruokailuvälineiden ostosta. Ostin vaihdon  ajaksi 30 e maksavan kuukauden kestävän junalipun Belgiaan, mikä osoittautui erittäin hyväksi. Teimme  muiden vaihtareiden kanssa Leuvenista useita päiväreissuja arki-iltaisin ja viikonloppuisin muihin  kaupunkeihin. 

Ensi vuoden lähtijöille suosittelisin Leuvenin sijasta muita kaupunkeja Belgiassa, jos vaihto tapahtuu  kesäaikana. Leuven oli ihana kaupunki, ja uskon, että lukuvuoden aikana se on erittäin hyvä vaihtokohde tasokkaan yliopiston ja vilkkaan opiskelijaelämän osalta, mutta heinäkuussa haasteitta tuotti niin  sairaalahenkilökunnan, kuin vaihtovirkailijoidenkin lomailut. Sairaala oli myös sen verran suuri ja  henkilökunnan vaihtuvuus suurta, että informaation kulku ei ilmeisesti aina toiminut optimaalisesti. 

Vaihdon hyväksyminen opintoihin 

Minun pitäisi saada vaihto hyväksytettyä valinnaisiin opintoihini sertifikaattia vastaan.

Ideoita vaihtotoiminnan kehittämiseksi? 

Vaihtoon lähtemiseen liittyy paljon selvitettäviä ja muistettavia asioita, joiden osalta Suomessa koin  saaneeni erinomaisia neuvoja Fimsicin vaihtovirkailijoilta. Myös meille järjestetystä vaihtoinfosta sai hyvät  ohjeet vaihtoon lähtemiseen. Kuitenkin toisessa päässä asiat eivät enää toimineetkaan yhtä sujuvasti.  Yllätyksenä tuli mm., että Logbookia varten olisi pitänyt kysyä tavoitteita vaihdolle Suomesta professorilta.  Tästä en aiemmin ollut kuullut mainittavan lainkaan. Olisin toivonut, että sertifikaateista olisi tullut tietoa  aiemmin paikallisten virkailijoiden osalta. Olisi myös ollut kiva, jos sairaalaan ensimmäisenä päivänä  saapuessani minulle olisi annettu selkeämmät ohjeet siitä, kenen kanssa minun tulisi sairaalassa olla, ja  kuka oli ohjaava lääkärini.