Olin vaihdossa Etelä-Koreassa Iksanin yliopistollisessa sairaalassa yleiskirurgian
osastolla. Päiväni koostuivat aamupalaverista, osastokierrosta ja leikkauksien
seuraamisesta. Työaika vaihteli merkittävästi leikkausten pituudesta ja niiden
määrästä riippuen. Pisimmillään olin klo. 18 asti sairaalalla, mutta monesti pääsin
merkittävästi aiemmin lähtemään sairaalalta. Odotin että olisin päässyt enemmän
itsekin tekemään yksinkertaisia asioita, mutta pääsääntöisesti vain seurasin toimintaa
sivusta. Amanuenssina Suomessa pääsi tekemään enemmän. Päivistä saatu hyöty
vaihteli paljon kirurgista ja muista osastolla olleista opiskelijoista, koska kaikilla
englannin taso ei riittänyt kääntämään asioita minulle. 

Yleisesti minuun suhtauduttiin positiivisesti, joka ilmeni mielenkiintona ja kysymyksinä minusta. Osa suhtautui täysin neutraalisti ottamatta minkäänlaista kontaktia. Minulla kohtuullisen hyvä englanti, mutta ei suinkaan täydellinen. Kohtasin ongelmia kielen kanssa enemmän kuin odotin paikallisten heikon kielitaidon vuoksi. Osa paikallisista ei puhunut yhtään englantia tai olivat todella ujoja puhumaan sitä.

Sairaala toimii pääsääntöisesti samantyyppisesti kuin Suomessa. Joitakin eroja
huomasin kuten huoneissa on yleisesti paljon potilaita ja yhden tai kahden hengen huoneet olivat harvassa. Suurimmat erot sairaalan toiminnassa oli hierarkiassa. Etelä-Korea on todella hierarkinen maa ja se näkyi myös sairaalalla. Minulta ei kuitenkaan vaadittu mitään erityistä käytöstä. Pystyin olemaan rennosti, mutta oli kohteliasta olla kuitenkin kunnioittava.

Asuin yliopiston asuntolassa, mikä oli kohtuullisen hyvä paikka asua vaihdon ajan.
Minulle kustannettiin sekä lounas että päivällinen sairaalan cafeteriassa, mutta usein
en käynyt syömässä päivällistä siellä vaan lähdin ulos syömään. Ulkona syöminen oli
halvempaa kuin Suomessa ja asuntolassa ei ollut kovin hyviä kokkaus
mahdollisuuksia. Sosiaalista ohjelmaa oli kerran viikossa, jonka lisäksi yleistä
hengailua kummin ja muiden vaihtarien kanssa useammin. Sosiaaliseen ohjelmaan
kuului tervetulojuhla, yhden yön reissu Souliin, päiväreissu Jeonjuhun, jäähyväisjuhla.

Lentoliput olivat koko reissun kallein osuus. Lisäksi kustannuksia lisäsi, kun
matkustelin matkan aikana järjestettyjen matkojen ulkopuolellakin. Ennen vaihtoa
vietin 4 päivää Singaporessa, vaihdon aikana kävin Busanissa ja Jejun saarelle (jota
varten otin vapaapäiviä klinikasta) ja vaihdon jälkeen vietin viikon Soulissa. En itse
osallistunut järjestetylle Soulin reissulle vaan kävin tuolloin Busanissa. Sain
yliopistolta vaihtomaksun eli 350 € apurahana takaisin, mutta muuten kustansin
matkan itse. Neuvona tuleville lähtijöille sanoisin, että mikäli osaa edes vähän kieltä
se tulee auttamaan todella paljon. Etelä-Korea on turvallinen maa matkustaa, joten
hyvällä reissumielellä pääsee todella pitkälle, vaikka kieltä ei osaisikaan.