heinäkuu 20235. vuosikurssin opiskelija
Heinäkuussa 2023 olin harjoitteluvaihdossa Ghanassa Ho Teaching Hospitalissa (HTH) Ho:n kaupungissa. Kyseessä oli julkinen sairaala. Olin naistentautien ja synnytysten erikoisalalla. HTH:ssa tämä erikoisala oli jaettu neljään osaan; synnytysosastoon, gynekologian vuodeosastoon,poliklinikkaan, sekä ns. perinataaliosastoon. Suurin osa potilaista tuli osastoille poliklinikan kautta, mikä ilmeisesti toimi myös jonkinlaisena ”ensiapuna”/kiirevastaanottona. Lisäksi sairaala oli kooltaan sen verran suuri, että läheisistä, pienemmistä alueellisista sairaaloista lähetettiin sinne potilaita. Sairaalassa ei kuitenkaan ollut MRI-laitetta, ja teho-osasto oli vain kuusipaikkainen. Seurasin itse eniten perinataaliosaston toimintaa, jossa oli siis odottavia äitejä sekä jo synnyttäneitääitejä.
Vietin myös noin viikon ajan poliklinikalla ja synnytysosastolla. Synnytysosastolla sijaitsi myössektiosali, ja näinkin useita sektioita kuukauden aikana. Kävin myös seuraamassa muutamaa gynekologista leikkausta.Perinataaliosastolla olin mukana lääkärin kierroilla. Kierrot olivat pitkiä ja kestivät noin neljä tuntia.Lääkäreitä oli useita, mutta hoitovastuussa oli vain yksi lääkäri eli osaston erikoistuva lääkäri.Kierroilla pohdittiin lähinnä potilaiden hoitosuunntelmia eikä juurikaan tutkittu potilaita tai juteltu heille. Yön päivystävä lääkäri oli nimittäin herännyt jo kuudelta aamulla tutkimaan kaikki osaston potilaat etukäteen ennen kiertoa.
Pääsin tutkimaan odottavia äitejä, ottamaan heiltä verinäytteitä (joka oli siis lääkärin tehtävä) ja käyttämään ultraääntä. Sairaalassa oli mahdollista seurata myös yövuoroja, jolloin työpäivän pituudeksi tuli noin 30 tuntia. Näiden vuorojen aikana saattoi päästä näkemään kiireellisempien potilaiden hoitoa.
Sairaalan henkilökunta otti minut hyvin vastaan. Ghanalaiset olivat varsin ystävällisiä ja huomaavaisia ja mielellään kyselivät minusta ja selittivät minulle asioita. Ghanalaiset olivat varsin iloisia ja välillä päästiinkin tanssimaan leikkaussalissa. Afrikkalaiseen tapaan ghanalaisillakaan ei ollut kiire. Asiat tapahtuivat omalla ajallaan, mikä joskus tarkoitti kahden tunnin odottelua. Lääkärinkierrot harvoin alkoivat heti aamukahdeksalta.
Ghanassa pre-eklampsian ilmaantuvuus on noin 6-8%, kun taas Suomessa se on 2-3%. Sairaalassa olikin paljon pre-eklampsiaa sairastavia äitejä. Näin myös muutaman eklampsia-tapauksen ja HELLP-syndrooman. Muutoin odottavat äidit olivat yleensä perusterveitä, kuten Suomessakin. Lisäksi näinerilaisia infektiosairauksia, kuten hepatiittia ja malariaa. Äitiyskuolleisuus on noin 100-kertainen Suomeen verrattuna. Yleisimpiä syitä ovat korkea verenpainetaso, verenvuoto ja sepsis. Ghanassa harvoin kaikki lapset pysyivät hengissä; suurimmalla osalla oli taustalla joko keskenmenoja tai sitten lapsi oli kuollut pian syntymän jälkeen tai jopa syntynyt kuolleena.
Terveyseroista huolimatta hoitokäytännöt olivat kuitenkin pitkälti samoja. Lääketiede universaalina tieteenä konkretisoitui todella hyvin. Erona tosin oli se, että Ghanassa ei ole kattavaa terveysvakuutusta, joten potilaat maksavat hoidon ja lääkkeet suoraan omasta pussistaan. Mikäli rahaa ei ole, pitää keksiä vaihtoehtoisia hoitokeinoja tai jättää potilas hoitamatta. Useimmiten sukulaiset auttoivat taloudellisesti.
Toisin kuin Suomessa, synnytyksen aikana ei käytetty lääkkeellistä kivunlievitystä, sillä siihen ei ollut resursseja eikä varaa. Epiduraalin laittaminen olisi maksanut potilaalle paljon. Ilokaasulaitteita koko synnytysosastolla oli tasan yksi, mutta sekään ei ollut aktiivisessa käytössä.
Ghana on suomalaiselle varsin edullinen maa: Coca-cola -pullo maksoi noin 40 senttiä. Suurin osa budjetistani kuluikin matkan etukäteisvalmsteluihin: viisumin hankintaan, lentolippuihin ja rokotuksiin sekä malaria-profylaksiaan. Kuukuden aikana matkustimme kyllä ympäri Ghanaa, mutta esimerkiksi bussilla tai taksilla liikkuminen oli kuitenkin verrattain halpaa. Itä-Suomen yliopisto ei jaa IFMSA-vaihtoon lähtijöille apurahaa.
Asuin sairaalan lähellä sijaitsevassa opiskelija-asuntolassa yhdessä kolmen muun IFMSA-vaihtarin kanssa. Neljän hengen huoneessamme oli sängyt, pöytä, jääkaappi, wc, suihku ja parvekekeittiö. Osa paikallistiimin jäsenistä asui samassa asuntolassa. Paikallistiimi järjesti meille ohjelmaa joka viikonloppu ja muutamina arki-iltoinakin. He todella viihtyivät kanssamme. Kävimme muun muassa safarilla, museoissa, veneretkellä, rannalla ja metsäretkellä. Ghanan kansallinen vaihtovirkailija asui onneksemme kanssamme samassa kaupungissa ja hän oli aina järjestänyt kaikki matkat ja siirtymiset etukäteen eikä meidän tarvinnut huolehtia käytännön asioista itse. Itse Ho oli melko pieni noin 100 000 asukkaan kaupunki, joten siellä ei tekemistä erityisemmin ollut. Viihdyimme kuitenkin kaupungissa erittäin hyvin, siellä oli ehdottomasti maan modernein opiskelija-asuntola ja paikalliset lääketieteen opiskelijat olivat todella ystävällisiä.
Sairaalalla saimme joka päivä ilmaisen lounaan, joka oli käytännössä lähes aina kanaa ja riisiä. Eräs sairaalan kanttiinissa työskentelevistä kokeista toimi yhteyshenkilönämme ja hänen kauttaan saimme usein tilattua myös illallisen suoraan asuntolaamme.
Suosittelen ehdottomasti lähtemään Ghanaan! Vastoin odotuksiani maa oli varsin turvallisen tuntuinen ja erittäin hyvä kohde ensimmäiselle Afrikan vierailulle. Matkaan kannattaa lähteä avoimin mielin eikä asioista kannata stressata turhaan. Viisumihakemus kannattaa lähettää heti, kun CA saapuu! Viisumin käsittely kestää nimittäin noin kuukauden. Knoppitietona, että ghanalainen ruoka on erittäin tulista ja mikäli ei ole tulisen ruuan ystävä, kannattaa sen syömiseen totutella ennen vaihtoon lähtöä! Afrikkaan lähtiessä kannattaa varautua siihen, että maassa puhuttu englannin kieli on hyvin erilaista britti- ja jenkkienglantiin verrattuna. Minulla oli alussa hieman vaikeuksia ymmärtää paikallisten puhetta, mutta loppua kohden homma alkoi jo sujua paremmin.
Sain hyväksiluettua neljän opintopisteen valinnaisen kurssin sekä viidennen vuoden englannin kurssin (2 op).
heinäkuu 20233. vuosikurssin opiskelija
Suoritin harjoitteluvaihtoni Ghanan pääkaupungissa Accrassa, Karle Bu- Teaching Hospital:ssa lastentautien osastolla. Kyseessä oli maan suurin julkinen sairaala. Suoritin neljän viikon ajan siellä paikallisten 5. vuoden opiskelijoiden kanssa heidän lastentautien kliinistä kurssia. Olimme joka viikko eri osastolla lastentautien sisällä. Pääsin tutustumaan mm. HIV- ja sirppisoluanemiapoliklinikkaan, syöpäosastoon, akuuttiosastoon sekä vajaaravitsemusosastoon. Eri osastoilla tutkimme ja haastattelimme potilaita ja heidän vanhempiaan, jonka jälkeen meillä oli yleensä opettajan johtama oppimistilaisuus, jossa kävimme potilastapauksiamme läpi ja samalla opimme lisää sairauksista. Koulupäivieni pituus oli n. 5 h.
Odotusteni vastaisesti olin enimmäkseen siis sairaalassa paikallisten opiskelijoiden, enkä lääkäreiden kanssa, mutta toisaalta se toimi niin oikein kivasti ja samalla pääsin tutustumaan hyvin opiskelijoihin. Minuun suhtauduttiin erittäin avomielisesti ja auttavaisesti erityisesti opiskelijoiden ja opettajien toimesta. Toisaalta olisin ehkä kaivannut hiukan enemmän ohjausta ja opastusta lääkäreiltä sekä enemmän potilaskontakteja.
Englannin kielitaitoni arvioisin melko hyväksi ja kohdemaassa puhuttiin virallisena kielenä
englantia, mutta toisaalta heidän aksenttinsa oli toisinaan niin vahva, että minulla oli silti
hankaluuksia välillä ymmärtää heitä ja välillä myös heillä minua. Lisäksi kaikki potilaat eivät
puhuneet englantia, mikä hankaloitti kommunikaatiota heidän kanssaan. Pääasiassa kommunikaatio kuitenkin toimi hyvin.
Sairauksien esiintyvyydessä oli suurta eroa Suomeen verrattuna, Suomessa kun ei juurikaan lapsilla esiinny HIV:tä, malariaa tai sirppisoluanemiaa, joita taas esiintyi hyvinkin paljon Ghanassa. Lisäksi lapset olivat selvästi sairaampia, sillä hoitoon hakeudutaan korkeammalla kynnyksellä taloudellisten ja logististen syiden vuoksi, eikä heidän terveyttään seurata samalla tavalla kuin Suomessa. Suomen ja Ghanan terveydenhuollon suurin ero on ehdottomasti resurssit. Ghanassa resurssien puute näkyi sairaalassa tilojen ahtautena ja tilojen ja välineiden heikompana kuntona. Lisäksi esimerkiksi teknologiaa ja erilaisia kuvantamismenetelmiä oli käytössä huomattavasti vähemmän. Myös hygienian taso sairaalassa oli heikompi. Ghanassa potilaiden haastattelu ja kliininen tutkiminen oli kuitenkin todella perusteellista ja huolellisempaa kuin Suomessa, mistä opinkin paljon!
Opintojen sisältö ja opetusmuodot olivat yllättävänkin samalla lailla rakennettu kuin meillä
Suomessa. Toteutuksessa kuitenkin eron tekivät lukujärjestyksen ja aikataulujen joustavuus; usein tiesin vasta edellisiltana seuraavan aamun aikataulun ja useimmat opetukset alkoivat myöhässä, sekä tilojen puute; saatoimme käydä potilastapauksia läpi hyvin ahtaissa huoneissa, joskus jopa sairaalan käytävällä tai potilasosastoilla, missä istumapaikkoja ei ollut. Asuin opiskelija-asuntolassa sairaalan lähellä, missä suurin osa paikallisista lääkisopiskelijoista asui ja jaoin huoneeni toisen vaihtarin kanssa. Ruokailimme asuntolamme läheisessä opiskelijaravintolassa ja saimme ruuan sieltä ilmaiseksi ruokakupongeilla.
Teimme muiden vaihtareiden kanssa joka viikonloppu reissun eripuolille Ghanaa, ja ne olivat ehdottomasti matkan parasta antia! Lisäksi arki-iltaisin kävimme Accrassa mm. ostoksilla valtavilla toreilla, tanssimassa tai illallisella tai sitten vain chillasimme yhdessä asuntolassa muiden vaihtareiden ja paikallisten opiskelijoiden kanssa.
Matkustin lentämällä Qatarin kautta ja lennot maksoivat minulle n. 1200 €. Sain tiedekunnalta 350€ apurahan. Lisäksi sain vaihtojaksoni hyväksytyksi amanuensuuriksi lastentaudeille.
Neuvoisin ensivuoden lähijöitä varautumaan lentojen lisäksi muihin kustannuksiin, kuten
rokotuksiin, viisumiin, lääkkeisiin ja vakuutuksiin sekä reissuihin kohdemaassa. Ja hakemaan viisumia hyvissä ajoin!! Kohdemaassa kannattaa ehdottomasti vierailla Lake Volta-alueella, Mole National Parkissa ja Cape Coastissa. Kaikki ovat upeita kohteita! Ja tietenkin pääkaupunki Accra, lähes 5 miljoonan asukkaan kaupunkina, on näkemisen arvoinen.
Reissuun kannattaa lähteä avoimin mielin ja olla valmis monista arjen mukavuuksista luopumiseen, suunnitelmien ja aikataulujen muutoksiin sekä muutoinkin monella tavoin erilaiseen kulttuuriin. Ghanassa on kuitenkin todella mukavia ihmisiä ja turvallista, mikä tekee sopeutumisesta suhteellisen helppoa.