Suoritin harjoitteluvaihtoni Ghanan pääkaupungissa Accrassa, Karle Bu- Teaching Hospital:ssa
lastentautien osastolla. Kyseessä oli maan suurin julkinen sairaala. Suoritin neljän viikon ajan siellä paikallisten 5. vuoden opiskelijoiden kanssa heidän lastentautien kliinistä kurssia. Olimme joka viikko eri osastolla lastentautien sisällä. Pääsin tutustumaan mm. HIV- ja
sirppisoluanemiapoliklinikkaan, syöpäosastoon, akuuttiosastoon sekä vajaaravitsemusosastoon. Eri osastoilla tutkimme ja haastattelimme potilaita ja heidän vanhempiaan, jonka jälkeen meillä oli yleensä opettajan johtama oppimistilaisuus, jossa kävimme potilastapauksiamme läpi ja samalla opimme lisää sairauksista. Koulupäivieni pituus oli n. 5 h. 

Odotusteni vastaisesti olin enimmäkseen siis sairaalassa paikallisten opiskelijoiden, enkä lääkäreiden kanssa, mutta toisaalta se toimi niin oikein kivasti ja samalla pääsin tutustumaan hyvin opiskelijoihin. Minuun suhtauduttiin erittäin avomielisesti ja auttavaisesti erityisesti opiskelijoiden ja opettajien toimesta. Toisaalta olisin ehkä kaivannut hiukan enemmän ohjausta ja opastusta lääkäreiltä sekä enemmän potilaskontakteja.
Englannin kielitaitoni arvioisin melko hyväksi ja kohdemaassa puhuttiin virallisena kielenä
englantia, mutta toisaalta heidän aksenttinsa oli toisinaan niin vahva, että minulla oli silti
hankaluuksia välillä ymmärtää heitä ja välillä myös heillä minua. Lisäksi kaikki potilaat eivät
puhuneet englantia, mikä hankaloitti kommunikaatiota heidän kanssaan. Pääasiassa kommunikaatio kuitenkin toimi hyvin.

Sairauksien esiintyvyydessä oli suurta eroa Suomeen verrattuna, Suomessa kun ei juurikaan lapsilla esiinny HIV:tä, malariaa tai sirppisoluanemiaa, joita taas esiintyi hyvinkin paljon Ghanassa. Lisäksi lapset olivat selvästi sairaampia, sillä hoitoon hakeudutaan korkeammalla kynnyksellä taloudellisten ja logististen syiden vuoksi, eikä heidän terveyttään seurata samalla tavalla kuin Suomessa. Suomen ja Ghanan terveydenhuollon suurin ero on ehdottomasti resurssit. Ghanassa resurssien puute näkyi sairaalassa tilojen ahtautena ja tilojen ja välineiden heikompana kuntona. Lisäksi esimerkiksi teknologiaa ja erilaisia kuvantamismenetelmiä oli käytössä huomattavasti vähemmän. Myös hygienian taso sairaalassa oli heikompi. Ghanassa potilaiden haastattelu ja kliininen tutkiminen oli kuitenkin todella perusteellista ja huolellisempaa kuin Suomessa, mistä opinkin paljon!

Opintojen sisältö ja opetusmuodot olivat yllättävänkin samalla lailla rakennettu kuin meillä
Suomessa. Toteutuksessa kuitenkin eron tekivät lukujärjestyksen ja aikataulujen joustavuus; usein tiesin vasta edellisiltana seuraavan aamun aikataulun ja useimmat opetukset alkoivat myöhässä, sekä tilojen puute; saatoimme käydä potilastapauksia läpi hyvin ahtaissa huoneissa, joskus jopa sairaalan käytävällä tai potilasosastoilla, missä istumapaikkoja ei ollut. Asuin opiskelija-asuntolassa sairaalan lähellä, missä suurin osa paikallisista lääkisopiskelijoista asui ja jaoin huoneeni toisen vaihtarin kanssa. Ruokailimme asuntolamme läheisessä opiskelijaravintolassa ja saimme ruuan sieltä ilmaiseksi ruokakupongeilla. 

Teimme muiden vaihtareiden kanssa joka viikonloppu reissun eripuolille Ghanaa, ja ne olivat ehdottomasti matkan parasta antia! Lisäksi arki-iltaisin kävimme Accrassa mm. ostoksilla valtavilla toreilla, tanssimassa tai illallisella tai sitten vain chillasimme yhdessä asuntolassa muiden vaihtareiden ja paikallisten opiskelijoiden kanssa.

Matkustin lentämällä Qatarin kautta ja lennot maksoivat minulle n. 1200 €. Sain tiedekunnalta 350€ apurahan. Lisäksi sain vaihtojaksoni hyväksytyksi amanuensuuriksi lastentaudeille.
Neuvoisin ensivuoden lähijöitä varautumaan lentojen lisäksi muihin kustannuksiin, kuten
rokotuksiin, viisumiin, lääkkeisiin ja vakuutuksiin sekä reissuihin kohdemaassa. Ja hakemaan viisumia hyvissä ajoin!! Kohdemaassa kannattaa ehdottomasti vierailla Lake Volta-alueella, Mole National Parkissa ja Cape Coastissa. Kaikki ovat upeita kohteita! Ja tietenkin pääkaupunki Accra, lähes 5 miljoonan asukkaan kaupunkina, on näkemisen arvoinen. 

Reissuun kannattaa lähteä avoimin mielin ja olla valmis monista arjen mukavuuksista luopumiseen, suunnitelmien ja aikataulujen muutoksiin sekä muutoinkin monella tavoin erilaiseen kulttuuriin. Ghanassa on kuitenkin todella mukavia ihmisiä ja turvallista, mikä tekee sopeutumisesta suhteellisen helppoa.