heinäkuu 2023
3. vuosikurssin opiskelija
Olin heinäkuussa harjoitteluvaihdossa Jordanian pääkaupungissa Ammanissa, Gardens Hospitalissa. Alun perin ilmoitettu osastoni oli General Surgery. Paikan päällä selvisi, että sairaala on pieni yksityinen sairaala, jossa oli vain yksi leikkausosasto. Tämän seurauksena pääsin osallistumaan laidasta laitaan erilaisiin leikkauksiin. Näin muun muassa gastro-, plastiikka- ja silmäkirurgiaa sekä ortopedisiä leikkauksia. Työaika sairaalalla oli noin kuusi tuntia päivässä, mutta sairaalalla oltiin hyvin joustavia mikäli esimerkiksi sosiaalinen ohjelma vaikutti päiviemme pituuteen. Sairaalalla oltiin muutoinkin erittäin ystävällisiä ja avuliaita meitä vaihto-oppilaita kohtaan. Meille tarjottiin mahdollisuutta käydä tutustumassa kaikkiin osastoihin, joihin halusimme ja esimerkiksi hiljaisena leikkauspäivänä vietin yhden aamupäivän päivystyksessä. Leikkauksissa lääkärit pyrkivät aina opettamaan meille myös englanniksi, mitä leikkauksessa tapahtuu. Englannilla siis pärjäsi hyvin, mutta osastokierroilla potilas-lääkäri-kontaktit käytiin arabiaksi ja lääkärit harvoin käänsivät osastokierron yhteydessä vuoropuhelua. Kävin kuitenkin harvemmin osastolla vaan suurimman osan ajasta käytin seuraamalla erilaisia leikkauksia.
Olin hakenut Jordaniaan vaihtoon, koska sinne pääsisi harjoitteluvaihtoon prekliinikkonakin. Sain siis Jordaniassa ensikosketukseni leikkausosastoon ja en osannut täysin kaikkea vertailla Suomeen. Keskustelin kuitenkin paljon muun muassa aseptiikkaeroista myös samaan aikaan Jordaniassa vaihdossa olleen toisen suomalaisen kanssa (hän oli tosin eri sairaalassa). Leikkaukset tehtiin Jordaniassa steriilisti, mutta leikkausosaston muu aseptiikka ei ollut samalla tasolla kuin Suomessa (esimerkiksi leikkaussalien ovia pidettiin auki). Lisäksi isona erona Suomeen Jordania on Lähi Idässä lääketieteellisen turismin kohde, etenkin lihavuusleikkauksien osalta. Tämä näkyi myös päivittäin sairaalamme leikkauslistalla, joista suurin osa oli vatsan kavennusleikkauksia (gastric sleeve). Jordanialaisessa kulttuurissa perheellä on suuri merkitys ja se korostui myös sairaalassa, odotusaulassa ja osastolla saattoi olla koko suku seuraamassa potilaan tilaa.
Lääketieteellinen on Jordaniassa samalla lailla kuin Suomessakin 6 vuoden mittainen tutkinto, mutta toisinkuin Suomessa on Jordaniassa suoritettava vuoden ”Internship”-harjoitteluaika ennen kuin tutkinto on virallinen. Monet jordanialaisista lääkisopiskelijoista hakevat vaihdon jälkeen ulkomaille opiskelemaan, koska internship ja erikoistumisvaihe ovat todella huonosti palkattuja tai jopa palkattomia työjaksoja.
Itse vaihtokohteena Jordania oli upea! Jordaniassa sekä paikalliseen että kansalliseen sosiaaliseen ohjelmaan oli panostettu! Saimme jo ennen maahan saapumista ohjeistukset hankkia Jordan Pass, jolla pääsi muutamiin nähtävyyksiin ja se sisälsi myös viisumin. Ennen tuloa ohjeistettiin myös pukeutumisesta ottaa pitkähihaisia vaatteita ja pitkiä housuja kulttuuriin sopeutumisen johdosta, tämä kuitenkin koski vain sairaalan pukukoodia. Muutoin vapaa-ajalla olisi voinut myös pukeutua lyhyempiin mekkoihin/hameihin/toppeihin ym. Majoituimme 11 muun samaan paikallistiimiin
kuuluvan vaihtarin kanssa majoituksessa. Majoitus oli ns ”hotelli”, joka siis vuokrasi asuntoja. Asunto jaettiin neljän vaihtarin kesken, mutta makuuhuoneita, keittiötasoja ja kylpyhuoneita oli kaikkia kaksi, joten liian ahdasta ei ollut. Asunnot olivat todella likaisia sinne saapuessamme, mutta kuurasimme ne puhtaiksi yhdessä muiden vaihtareiden kanssa. Meille tarjottiin sairaalalla lounas. Kasvisvaihtoehtoa ei ollut vaan tarjolla oli aina riisiä ja sen kanssa vaihtuvaa liha/kanakastiketta. Ruoka oli kuitenkin hyvää. Paikallisessa sosiaalisessa ohjelmassa kummit kierrättivät meitä joka ilta eri Ammanin kolkissa sekä lähiseudun nähtävyyksissä. Kävimme muun muassa Jerashissa, Antiikin Rooman aikaisessa kaupungissa, mosaiikistaan kuuluista Madaban kaupungissa, Ammanissa taidenäyttelyssä, keilaamassa ja lähes joka ilta illan lopuksi napattiin ruokaa mukaan ja syötiin joko omalla terassilla tai jossain ulkokahvilassa. Paikallista sosiaalista ohjelmaa toteutettiin meidän toiveidemme mukaan, joten käytiin muun muassa meidän vaihtareiden toiveesta luonnonpuistossa. Kansallinen sosiaalinen ohjelma oli myös aivan huippua. Kansallisessa ohjelmassa oli National Food and Drink Party, Hiking Trip, Golden Triangle – viikonloppu ja Dead Sea -viikonloppu. Näistä ainoan pettymyksen tuotti Hiking Trip, koska esittely retkestä oli ollut hieman harhaanjohtava eikä kyseessä ollut vaellusretki vaan pikemminkin 3 kilometrin vesiseikkailu, jossa hypeltiin kalliolta kanjonissa kulkevaan jokeen. Mutta muutoin kaikki kansallisetkin reissut olivat todella hyvin järjestettyjä ja pääsi näkemään ja kokemaan ihan mielettömiä hetkiä ympäri Jordaniaa. Suosittelen ehdottomasti Golden Triangle -viikonloppua, jolloin pääse vierailemaan Petrassa, Wadi Rumin aavikolla ja Agabassa. Itse myös sukelsin Agabassa. Jos on sukeltanut aiemmin Agaban sukellus ei välttämättä rahansa arvoinen, mutta näin ensikertalaiselle se oli todella upea kokemus!
Kokonaisuudessaan vaihto kustansi minulle noin 1700-2000 euroa. Sain kuitenkin Oulun Yliopistolta vaihtooni 1200 euron apurahan. Suurimman kulun teetti tietysti lennot ja sen lisäksi kansallisesta sosiaalisesta ohjelmasta kertyi lähes 300€ kulut. Kansalliseen ohjelmaan on kuitenkin huomiotava, että vaikka ne ovatkin suhteellisen kalliita, ne sisältävät aktiviteettien lisäksi kuljetukset, majoitukset hyvissä hotelleissa ja osan ruuista. Jordaniassa hintataso oli Suomen hintatasoa hieman edullisempaa.
Yliopistoa saamaani apurahaa varten oli vaihto hyväksiluettava opintoihin. Sain vaihdon hyväksiluettua kirurgian amanuenssuuriksi/harjoitteluksi, 6 opintopisteen edestä.
Suosittelen ehdottomasti Jordaniaa vaihtokohteena. Mikäli haluaa vinkkejä omaan vaihtoon niin kannattaa vaihtaa dinaareja jo Suomessa, mutta ottaa myös euroja käteisenä mukaan sillä pankkiautomaateista nostamalla tuli nostokuluja kiitettävästi. Olisi ollut halvempaa käydä vaihtamassa paikallisessa liikkeessä euroja dinaareiksi. Lisäksi pakkaa mukaan kengät, joilla voi uida vedessä (tulee useasti tarpeeseen) tai osta ne paikan päältä. Tutustu Ammaniin myös kävelemällä, kaupunki on turvallinen ja siellä on paljon nähtävää (suositus Friday Market – kirpputorille ja Souk Jara -marketille)!
kesäkuu 20196. vuosikurssin opiskelija
Olin harjoitteluvaihdossa 5. vuosikurssin jälkeen heinäkuun Jordaniassa Irbidin kaupungissa
akuuttilääketieteen erikoisalalla King Abdullahin yliopistollisessa sairaalassa. Päivittäisen työaikani sain päättää oikeastaan itse ja yleensä se oli noin kolme tuntia. Saimme sairaalalla ilmaisen lounaan, joka oli tavallisesti ihan hyvää, usein maustettua kanaa ja riisiä. Sijoituspaikkani oli siis ensiapu, jossa sain oman kiinnostukseni mukaan olla kirurgisessa, sisätautisessa, pediatrisessa, silmätautien tai korva-, nenä ja kurkkutautien päivystysyksikössä. Sairaalan henkilökunta, mukaan lukien lääkärit, oli mukavaa ja pääasiassa erittäin ystävällistä. Lääkärit huomioivat minut kyllä, mutta usein sain itse pitää huolta, että pysyin lääkärin
mukana.
Oli yllättävää, että hoitokäytännöt olivat usein hyvin samanlaisia kuin Suomessa. Myös melko hyvin resursseja löytyi, esimerkiksi CT- kuvantamista voitiin tehdä ja hoitotarvikkeet olivat lähes samanlaisia kuin Suomessa. Yksi ero oli kuitenkin huomattava, potilaat pystyvät Jordaniassa ostaa itselleen antibiootteja ilman reseptiä. Tämä aiheutti joskus hankalia tilanteita diagnostiikassa.
Pääasiassa seurasin lähinnä lääkärien työskentelyä, koska en itse pystynyt haastattelemaan tai tutkimaan potilaita, koska he puhuivat arabiaa. Usein lääkärit sitten selostivat englanniksi minulle mistä on kyse mutta toisinaan ensiavussa oli niin kiire, että tämä ei ollut mahdollista. Lääkäri-potilas-vuorovaikutus vaikutti samanlaiselta kuin Suomessa. En huomannut eroa, että lääkäri olisi ollut jotenkin korkeammassa asemassa potilaaseen nähden. Suomessa olen jonkun verran päässyt jo itsenäisesti työskentelemään lääkärintyössä, joten pelkäsin aluksi, että minulle tulee tylsää vain seuratessa muita lääkäreitä. Käytännössä tällaista tilannetta ei juuri ollut, koska usein oli mielenkiintoista havainnoida esimerkiksi kulttuurieroja ihmisten
toiminnassa.
Jordaniassa suurin osa ihmisistä on muslimeja ja tämän vuoksi melkein kaikki naispuolisethenkilöt pukeutuvat peittävään asuun ja huiviin eli hijabiin tai jopa vain silmät paljastavaan asuun eli niqabiin. Tämä tietenkin toi eroja käytäntöön, kuinka naispotilaita tutkitaan. Usein naispotilaan lääkäriksi pyrittiin valitsemaan nainen, varsinkin vaivan ollessa intiimi. Muutenkin vaivaa tutkittaessa pyrittiin aina paljastamaan ihoa niin vähän kuin mahdollista. Myös miehet saattoivat haluta saman sukupuolisen henkilön hoitamaan häntä.
Kielitaitoni olivat melko hyvät englanniksi. Monet lääkärit puhuivat ymmärrettävää englantia, mutta toisilla oli vahvempi aksentti. Jordaniassa lääketiedettä opiskellaan englanniksi, joten lääketieteen termit ovat heille tuttuja tällä kielellä. Minulle jotkut lääketieteelliset sanat taas eivät olleet tuttuja, koska opettelemme pääasiassa asiat suomeksi ja joskus latinaksi. Ensiavussa oli joskus myös paljon melua ja tämä hankaloitti kommunikointia. Sairaalassa oli selkeä potilastietojärjestelmä, joka oli suurelta osin englanniksi, joten pystyin lukea potilastietoja sieltä. Potilaiden kanssa englannin kieltä pystyi harvoin käyttämään, koska he
eivät juuri puhuneet sitä.
Jordaniassa ihmisten oletettu elinajanodote on matalampi kuin Suomessa. Vaikka maa on rauhallinen kuningaskunta, on ympärillä olevissa maissa paljonkin kuohuntaa, joka vaikuttaa myös Jordanian terveydenhuoltoon. Jordaniaan suuntautuu jonkin verran terveysturismia hyvän maineensa ansiosta ympäröivistä maista. Se on silti pohjimmiltaan vasta kehittyvä maa. Jordaniassa terveydenhuolto on jakautunut julkiseen, yksityiseen sekä armeijan terveydenhuoltoon. Perustasolla on terveyskeskukset, jotka hoitavat pieniä vaivoja kuten Suomessakin. Sitten on sairaaloita ja lisäksi yliopistosairaaloita vastaamasta
erikoissairaanhoidosta. King Abdullahin sairaala, jossa olin, on julkinen yliopistosairaala ja hoitaa kaikkia potilaita välittämättä yhteiskunnallisesta statuksesta.
Jordanialaiset tupakoivat paljon. Jonkun tutkimuksen mukaan jopa toiseksi eniten maailmassa. Tämän huomasi käytännössä joka päivä. Jopa lääkärit tupakoivat sairaalassa taukohuoneissa, vaikka seinillä on kieltotauluja. Tämän vuoksi COPD on hyvin yleistä siellä. Pikaruoka ja – juomat ovat erittäin halpoja, jopa halvempia kuin itse valmistettu ruoka, joten monet ihmiset syövät sitä päivittäin. Lisäksi kulttuuri on hyvin passiivinen. Tämän selittää todennäköisesti osittain ilmasto, joka on usein kuuma ja tukala, varsinkin päivisin ja tämän takia liikunnan harrastaminen vaikeaa. Lisäksi kaupunkirakentamisella ei ole tuettu liikkumista jalkaisin, mikä tekee siitä hankalaa ja vaarallistakin. Myöskään kulttuuri ei tue liikunnan harrastamista. Erityisesti naisen liikunnan harrastaminen on hankalampaa ja toiset ihmiset eivät pidä sitä sopivana. Nämä epäterveelliset elintavat lisäävät ylipainon vaaraa ja suurin osa ihmisistä on ylipainoisia.
Sydän- ja verisuonisairaudet kaikkine liitännäissairauksineen ovat tavallisia siis Jordaniassa.
Jordaniassa lääketieteellinen kestää kuusi vuotta kuten Suomessakin. Tämän jälkeen heidän pitää suorittaa 11 kuukauden harjoittelujakso valitsemassaan sairaalassa eivätkä he saa tältä ajalta palkkaa. Opinnot sisältävät prekliinisen jakson sekä kliinisen jakson niin kuin Suomessakin. Opintojen sisältö ja kurssit ovat suurimmaksi osaksi samoja kuin Suomessakin.
Majoituimme muiden vaihto- opiskelijoiden kanssa hostellissa. Meitä oli neljä tyttöä samassa huoneistossa ja jaoin huoneeni toisen tytön kanssa. Huoneisto oli ihan siedettävä vähän resuisesta ulkonäöstä huolimatta, siellä oli ilmastointi, jääkaappi, olohuone ja kylpyhuone. Ongelmana oli välillä hyttyset ja torakat jotka häiritsivät. Asunnossa ei myöskään ollut kunnon ruoanlaittomahdollisuuksia, josta olin hyvin pettynyt. Söimme paljon ulkona, koska tämä oli halpaa. Itse kuitenkin olisin mielummin halunnut syödä terveellisemmin ja kokeilla kokata Lähi-idän ruokaa.
Vapaa- aikana kävimme läheisellä kuntosalilla lähes päivittäin. Kuntosalilla naisille ja miehille oli omat puolet. Tämä oli itselleni yksi tärkeimmistä selviämiskeinoista vaihdossa, koska olen tottunut liikkumaan ja juoksemaan paljon. Oli myös mahdollista käydä juoksemassa läheisellä stadionilla rataa ympäri, mutta usein oli todella kuuma. Sosiaalinen ohjelma vaihdossa oli yksi parhaista. Meillä oli neljä erillistä suurempaa retkeä vaihdon aikana ja lisäksi monia pienempiä reissuja lähistölle. Sosiaalista ohjelmaa oli lähes päivittäin ja paikalliset lääketieteen opiskelijat olivat hyvin aktiivisia ja mukavia. Retkillä menimme mm. vaeltamaan hienoon
rotkoon, Kuolleelle merelle, Petraan, Wadi rumin- autiomaahan, Aqabaan ja järjestimme kansainvälisen läksiäisjuhlan hienossa villassa. Retket toteutimme suuremmalla ryhmällä koko Jordanian IFMSA-vaihto-opiskelijoiden ollessa mukana.
Matkustin lentämällä Ammaniin välilaskun kautta ja lennot olivat vähän yli 500 euroa. En hakenut vaihtoa varten stipendiä tai apurahaa. Suosittelen varaamaan lennot mahdollisimman ajoissa, kun tieto vaihtopaikasta varmistuu, etteivät lentojen hinnat karkaa pilviin. Jordania oli mielestäni huippukohde vaihtopaikaksi. Sosiaalinen ohjelma oli hyvin järjestetty ja sitä oli paljon. Kulttuuri on hyvin erilainen ja vaatii jonkin verran sopeutumista ja siihen kannattaa varautua. Irbid on melko konservatiivinen kaupunki, joten naispuolisena henkilönä pukeutumiseen oli kiinnitettävä huomiota ja pukeuduinkin julkisesti aina pitkiin housuihin ja usein myös pitkähihaiseen paitaan ikävän huutelun ja ylimääräisen huomion välttämiseksi. Tämä oli välillä epämukavaa, koska lämpötilat olivat noin 34- 38 astetta. Sanoisin myös, että jatkuva miesten huomio ja huutelu välillä väsytti todella paljon. Näihin kannattaa siis olla varautunut.
Kuitenkin sanoisin, että kulttuurin erilaisuus juuri antaa paljon ja tätä oli halunnut kokeakin. Lähtisinmielelläni uudestaankin Jordaniaan.