Olin harjoitteluvaihdossa 5. vuosikurssin jälkeen heinäkuun Jordaniassa Irbidin kaupungissa
akuuttilääketieteen erikoisalalla King Abdullahin yliopistollisessa sairaalassa. Päivittäisen työaikani sain päättää oikeastaan itse ja yleensä se oli noin kolme tuntia. Saimme sairaalalla ilmaisen lounaan, joka oli tavallisesti ihan hyvää, usein maustettua kanaa ja riisiä. Sijoituspaikkani oli siis ensiapu, jossa sain oman kiinnostukseni mukaan olla kirurgisessa, sisätautisessa, pediatrisessa, silmätautien tai korva-, nenä ja kurkkutautien päivystysyksikössä. Sairaalan henkilökunta, mukaan lukien lääkärit, oli mukavaa ja pääasiassa erittäin ystävällistä. Lääkärit huomioivat minut kyllä, mutta usein sain itse pitää huolta, että pysyin lääkärin
mukana. 

Oli yllättävää, että hoitokäytännöt olivat usein hyvin samanlaisia kuin Suomessa. Myös melko hyvin resursseja löytyi, esimerkiksi CT- kuvantamista voitiin tehdä ja hoitotarvikkeet olivat lähes samanlaisia kuin Suomessa. Yksi ero oli kuitenkin huomattava, potilaat pystyvät Jordaniassa ostaa itselleen antibiootteja ilman reseptiä. Tämä aiheutti joskus hankalia tilanteita diagnostiikassa.

Pääasiassa seurasin lähinnä lääkärien työskentelyä, koska en itse pystynyt haastattelemaan tai tutkimaan potilaita, koska he puhuivat arabiaa. Usein lääkärit sitten selostivat englanniksi minulle mistä on kyse mutta toisinaan ensiavussa oli niin kiire, että tämä ei ollut mahdollista. Lääkäri-potilas-vuorovaikutus vaikutti samanlaiselta kuin Suomessa. En huomannut eroa, että lääkäri olisi ollut jotenkin korkeammassa asemassa potilaaseen nähden. Suomessa olen jonkun verran päässyt jo itsenäisesti työskentelemään lääkärintyössä, joten pelkäsin aluksi, että minulle tulee tylsää vain seuratessa muita lääkäreitä. Käytännössä tällaista tilannetta ei juuri ollut, koska usein oli mielenkiintoista havainnoida esimerkiksi kulttuurieroja ihmisten
toiminnassa. 

Jordaniassa suurin osa ihmisistä on muslimeja ja tämän vuoksi melkein kaikki naispuolisethenkilöt pukeutuvat peittävään asuun ja huiviin eli hijabiin tai jopa vain silmät paljastavaan asuun eli niqabiin. Tämä tietenkin toi eroja käytäntöön, kuinka naispotilaita tutkitaan. Usein naispotilaan lääkäriksi pyrittiin valitsemaan nainen, varsinkin vaivan ollessa intiimi. Muutenkin vaivaa tutkittaessa pyrittiin aina paljastamaan ihoa niin vähän kuin mahdollista. Myös miehet saattoivat haluta saman sukupuolisen henkilön hoitamaan häntä.

Kielitaitoni olivat melko hyvät englanniksi. Monet lääkärit puhuivat ymmärrettävää englantia, mutta toisilla oli vahvempi aksentti. Jordaniassa lääketiedettä opiskellaan englanniksi, joten lääketieteen termit ovat heille tuttuja tällä kielellä. Minulle jotkut lääketieteelliset sanat taas eivät olleet tuttuja, koska opettelemme pääasiassa asiat suomeksi ja joskus latinaksi. Ensiavussa oli joskus myös paljon melua ja tämä hankaloitti kommunikointia. Sairaalassa oli selkeä potilastietojärjestelmä, joka oli suurelta osin englanniksi, joten pystyin lukea potilastietoja sieltä. Potilaiden kanssa englannin kieltä pystyi harvoin käyttämään, koska he
eivät juuri puhuneet sitä.

Jordaniassa ihmisten oletettu elinajanodote on matalampi kuin Suomessa. Vaikka maa on rauhallinen kuningaskunta, on ympärillä olevissa maissa paljonkin kuohuntaa, joka vaikuttaa myös Jordanian terveydenhuoltoon. Jordaniaan suuntautuu jonkin verran terveysturismia hyvän maineensa ansiosta ympäröivistä maista. Se on silti pohjimmiltaan vasta kehittyvä maa. Jordaniassa terveydenhuolto on jakautunut julkiseen, yksityiseen sekä armeijan terveydenhuoltoon. Perustasolla on terveyskeskukset, jotka hoitavat pieniä vaivoja kuten Suomessakin. Sitten on sairaaloita ja lisäksi yliopistosairaaloita vastaamasta
erikoissairaanhoidosta. King Abdullahin sairaala, jossa olin, on julkinen yliopistosairaala ja hoitaa kaikkia potilaita välittämättä yhteiskunnallisesta statuksesta.

Jordanialaiset tupakoivat paljon. Jonkun tutkimuksen mukaan jopa toiseksi eniten maailmassa. Tämän huomasi käytännössä joka päivä. Jopa lääkärit tupakoivat sairaalassa taukohuoneissa, vaikka seinillä on kieltotauluja. Tämän vuoksi COPD on hyvin yleistä siellä. Pikaruoka ja – juomat ovat erittäin halpoja, jopa halvempia kuin itse valmistettu ruoka, joten monet ihmiset syövät sitä päivittäin. Lisäksi kulttuuri on hyvin passiivinen. Tämän selittää todennäköisesti osittain ilmasto, joka on usein kuuma ja tukala, varsinkin päivisin ja tämän takia liikunnan harrastaminen vaikeaa. Lisäksi kaupunkirakentamisella ei ole tuettu liikkumista jalkaisin, mikä tekee siitä hankalaa ja vaarallistakin. Myöskään kulttuuri ei tue liikunnan harrastamista. Erityisesti naisen liikunnan harrastaminen on hankalampaa ja toiset ihmiset eivät pidä sitä sopivana. Nämä epäterveelliset elintavat lisäävät ylipainon vaaraa ja suurin osa ihmisistä on ylipainoisia.

Sydän- ja verisuonisairaudet kaikkine liitännäissairauksineen ovat tavallisia siis Jordaniassa.
Jordaniassa lääketieteellinen kestää kuusi vuotta kuten Suomessakin. Tämän jälkeen heidän pitää suorittaa 11 kuukauden harjoittelujakso valitsemassaan sairaalassa eivätkä he saa tältä ajalta palkkaa. Opinnot sisältävät prekliinisen jakson sekä kliinisen jakson niin kuin Suomessakin. Opintojen sisältö ja kurssit ovat suurimmaksi osaksi samoja kuin Suomessakin.
Majoituimme muiden vaihto- opiskelijoiden kanssa hostellissa. Meitä oli neljä tyttöä samassa huoneistossa ja jaoin huoneeni toisen tytön kanssa. Huoneisto oli ihan siedettävä vähän resuisesta ulkonäöstä huolimatta, siellä oli ilmastointi, jääkaappi, olohuone ja kylpyhuone. Ongelmana oli välillä hyttyset ja torakat jotka häiritsivät. Asunnossa ei myöskään ollut kunnon ruoanlaittomahdollisuuksia, josta olin hyvin pettynyt. Söimme paljon ulkona, koska tämä oli halpaa. Itse kuitenkin olisin mielummin halunnut syödä terveellisemmin ja kokeilla kokata Lähi-idän ruokaa. 

Vapaa- aikana kävimme läheisellä kuntosalilla lähes päivittäin. Kuntosalilla naisille ja miehille oli omat puolet. Tämä oli itselleni yksi tärkeimmistä selviämiskeinoista vaihdossa, koska olen tottunut liikkumaan ja juoksemaan paljon. Oli myös mahdollista käydä juoksemassa läheisellä stadionilla rataa ympäri, mutta usein oli todella kuuma. Sosiaalinen ohjelma vaihdossa oli yksi parhaista. Meillä oli neljä erillistä suurempaa retkeä vaihdon aikana ja lisäksi monia pienempiä reissuja lähistölle. Sosiaalista ohjelmaa oli lähes päivittäin ja paikalliset lääketieteen opiskelijat olivat hyvin aktiivisia ja mukavia. Retkillä menimme mm. vaeltamaan hienoon
rotkoon, Kuolleelle merelle, Petraan, Wadi rumin- autiomaahan, Aqabaan ja järjestimme kansainvälisen läksiäisjuhlan hienossa villassa. Retket toteutimme suuremmalla ryhmällä koko Jordanian IFMSA-vaihto-opiskelijoiden ollessa mukana. 

Matkustin lentämällä Ammaniin välilaskun kautta ja lennot olivat vähän yli 500 euroa. En hakenut vaihtoa varten stipendiä tai apurahaa. Suosittelen varaamaan lennot mahdollisimman ajoissa, kun tieto vaihtopaikasta varmistuu, etteivät lentojen hinnat karkaa pilviin. Jordania oli mielestäni huippukohde vaihtopaikaksi. Sosiaalinen ohjelma oli hyvin järjestetty ja sitä oli paljon. Kulttuuri on hyvin erilainen ja vaatii jonkin verran sopeutumista ja siihen kannattaa varautua. Irbid on melko konservatiivinen kaupunki, joten naispuolisena henkilönä pukeutumiseen oli kiinnitettävä huomiota ja pukeuduinkin julkisesti aina pitkiin housuihin ja usein myös pitkähihaiseen paitaan ikävän huutelun ja ylimääräisen huomion välttämiseksi. Tämä oli välillä epämukavaa, koska lämpötilat olivat noin 34- 38 astetta. Sanoisin myös, että jatkuva miesten huomio ja huutelu välillä väsytti todella paljon. Näihin kannattaa siis olla varautunut.

Kuitenkin sanoisin, että kulttuurin erilaisuus juuri antaa paljon ja tätä oli halunnut kokeakin. Lähtisinmielelläni uudestaankin Jordaniaan.