Olin toisen opiskeluvuoteni jälkeen tutkimusvaihdossa Montrealissa, Kanadassa. Tutkimuksen erikoisala oli lastentaudit ja lasten ortopedia, ja tutkimme arthrogryposis multiplex congenita (synnynnäisen niveljäykistymä) oireyhtymän ilmentymiä. Työskentelin McGill University Health Centerissä lastensairaalassa tutkimusyksikössä. Oma tehtäväalueeni sijoittui enimmäkseen Excelin pyörittämiseen työhuoneessa, eli en päässyt kohtaamaan potilaita enkä siten näkemään kliinistä työtä sairaalalla. Lisäksi viikko-ohjelmaani kuului esitelmien pitämistä ja journal clubia (artikkelien arvioimista muiden opiskelijoiden kanssa). Tutkimusryhmässä ei ollut lisäkseni muita vaihtareita, mutta mukana oli kaksi kesätyöntekijää, jotka olivat paikallisia lääketieteen opiskelijoita.

Sairaalalla tein 7 tunnin päiviä, klo 9-16 (sis. tunnin ruokatauko). Työskentelin pitkälti itsenäisesti, tapasin ohjaajaani yleensä 1-2 kertaa päivässä ja kävimme läpi annettuja tehtäviä. Työaikaani ei erityisemmin seurattu. Molemmat ohjaajani olivat todella vastaanottavaisia, helposti lähestyttäviä ja alansa huippuja. He olivat valmistautuneet tekemällä minulle viikko-ohjelman jokaiselle viikolle, mutta aikataulut eivät olleet kovinkaan tiukkoja. Ohjaajani eivät puhuneet englantia äidinkielekseen, mutta kielitaito oli kuitenkin sujuvaa mikä teki kommunikaatiosta helpompaa. Koin, että oma englannin kielitaitoni parani paljon esitelmiä pitäessä varsinkin.

Sairaala oli uusi ja valtavan kokoinen, tekniikka oli parasta laatuaan ja henkilökunnan ruokalasta sai lounasta 3 dollarin hintaan. Sairaala oli myös kävelymatkan päässä majoituksestani ja sen yhteydessä oli metroasema. Suomen kulttuuriin verrattuna työympäristö ja tunnelma sairaalalla oli todella lämmin ja vaikka henkilökuntaa oli paljon, kaikkia aina tervehdittiin ja kyseltiin kuulumisia. Heti ensimmäisenä päivänä moni tuli puhumaan vain, koska huomasivat että olin uusi kasvo.

Loppujen lopuksi tutkimusprojekti oli vain hyvin pieni osa vaihtokokemustani. Minulla oli mahtava kummi, joka huolehti saapumisestani ja lähdöstäni ja esitteli kaupunkia. Pääsin myös hänen kauttaan tutustumaan uusiin ihmisiin, joiden kanssa kävimme ulkona paljon (jopa keskellä viikkoa…). Myös IFMSA:n paikalliset virkailijat viettivät kanssani aikaa ja olivat todella ystävällisiä ja huolehtivaisia. Lähes kaikki ystäväni siellä puhuivat englantia äidinkielenään. Ainoa huono puoli oli, että olin ainoa vaihtari kesäkuun ajan ja siksi social programia ei oltu järjestetty. Kuitenkin pääsin kokemaan paljon kaikkea ja oli opettavaista kierrellä kaupunkia yksin. Sain sen ansiosta vaihdosta paljon irti.

Asuin sairaalan lähellä paikallisen kiinalaistaustaisen lääkisopiskelijan ja hänen perheensä kanssa. Koko perhe puhui sujuvasti englantia, mandariinin ja ranskan lisäksi. Minulla oli oma huone ja kylpyhuone ja metroasema oli 400 m kävelymatkan päässä, joten pääsin myös nopeasti keskustaan. Käytin paljon myös Uberia. Host-perheeni oli aivan huippu, he olivat todella kiinnostuneita Suomesta ja kultturistani, olivat huolehtivaisia mutta eivät tarkkailleet tekemisiäni sen kummemmin. Kävin itse ruokakaupassa ja söin omasta pussista paljon ulkona, lähes päivittäin, mutta perheeni vein minua myös usein syömään China towniin. Heidän näkökulmastaan kaikki jääkaapin sisältö oli myös minulle tarjolla. Virkailijoilta sain 200 dollaria pocket moneya.

Matkustin Montrealiin menomatkalla Pariisin kautta ja kotiin tullessa Amsterdamin kautta. Lennot maksoivat noin 1000€, eli olivat varmasti kallein osa matkaani. Ennen vaihtoa sain apurahaa vaihtorahan verran yliopistolta, eli loppujen lopuksi lennot ja menot matkan aikana olivat ne joista minulle tuli kustannuksia. Kanadan hintaluokka on vastaava kuin Suomessa, mutta esim. ravintolassa syöminen on hieman halvempaa. Puhelinlaskuni hipoi taivaita, vaikka otin paikallisen  liittymän matkan ajaksi. Suosittelisin siis käyttämään wifiä, jos vain mahdollista. Ranskan kielitaidosta on myös paljon hyötyä, koska Montreal on pitkälti ranskankielinen. Siispä liikennemerkit, sairaalan opastukset, ruokalistat, laskut yms. ovat yleensä ranskaksi. Itse osasin perusteet, mutta en itse juurikaan ranskaa käyttänyt asioidessa. Usein asiakaspalvelija puhui minulle ranskaa ja minä hänelle englantia.

Kaiken kaikkiaan tämä vaihtokuukausi oli erittäin onnistunut ja voin ehdottomasti suositella vaihtokohdettani, jos korkeat hinnat eivät ole ongelma. Montreal on hyvin eloisa ja monikulttuurinen, seikkailua riittää kyllä koko kuukaudeksi. Kuitenkaan kohteena se ei ole Suomeen verrattuna liian eksoottinen, mikä sopii hyvin ensimmäistä kertaa yksin matkustavalle.

Vinkkejä: Suosittelen ottamaan kunnolla selvää tarvittavista matkadokumenteista, maahan saapuessa ollaan aika tarkkoja. Matkavakuutus on hyvä olla, ja tarkistaa etukäteen mikä klinikka on yhteistyössä vakuutusyhtiösi kanssa, jos tarvitset lääkärin palveluita (sairaanhoito on valitettavasti aika samanlaista kuin jenkeissä). Hanki useampi adapteri etukäteen. Osta metrokortti. Muista myös pitää lepopäiviä, vaikka aika vaihdossa on rajallista.