Klinikka
Vietin joulukuun 2024 SCOPE-vaihdossa plastiikkakirurgialla Tuebingenissä Etelä-Saksassa. Sain kaksi erikoisalaa yhden hinnalla, sillä sairaalassa plastiikka- ja käsikirurgia olivat yhdistetty samaan klinikkaan. Kyseessä oli yksityinen, kirurgiaan keskittyvä sairaala (BG Unfallklinik Tuebingen). Pääsin monipuolisesti tutustumaan klinikan toimintaan: vuodeosastoon, päivystykseen, leikkausyksikköön ja tehohoitoyksikköön. Minulla ei ollut nimettyä tutoria tai etukäteen määriteltyä aikataulua, vaan sain päivittäin valita sijoitukseni itse. Tämä sai vaihdon tuntumaan hieman epäjärjestelmälliseltä, mutta toisaalta mahdollisti sen, että pääsin osallistumaan itse enemmän, kun valitsin sijoitukseni niin, että siellä oli vähemmän saksalaisia opiskelijoita samanaikaisesti.
Työpäivät alkoivat klo 7.30 lääkärimeetingillä, jonka jälkeen jakauduimme työpisteille. Odotettu työaika oli kahdeksan tuntia viitenä päivänä viikossa, mutta useana päivänä pääsi lähtemään aikaisemmin. Työnkuvani koostui pitkälti seuraamisesta, sijoituksesta riippuen. Päivystyksessä seuraamisen ohella pääsin mm. poistamaan tikkejä ja ottamaan verinäytteitä. Samanlainen työnkuva oli myös osastolla, lisäksi osallistuin vuodeosaston kierrolle. Teho-osaston aamu alkoi osastokierrolla, jonka jälkeen avustin palovammapotilaiden haavasidosten vaihdossa. Saksassa lääkärit tekevät todella paljon työtehtäviä, jotka Suomessa tekevät hoitajat: verinäytteiden otto, ompeleiden/hakasten poisto, palovammapotilaiden sidosten vaihto jne.
Leikkurissa pääsin avustamaan lähes jokaisessa leikkauksessa, johon osallistuin. Seuraamispainotteisen työnkuvan taustalla oli useita tekijöitä: lääkäreillä oli usein kovin kiire eikä aikaa englanniksi kääntämiselle ollut. Potilastilanteissa työkielenä oli luonnollisesti saksa. Myös kulttuuriero sen suhteen, että saksalaisetkin opiskelijat ovat pitkälti tarkkailijoita, varmasti vaikutti asiaan. Ajoittain passiivisuus herätti hieman turhautumisen tunteita, sillä aiemman työkokemukseni puolesta olisi ollut intoa osallistua enemmänkin, mutta edellä mainitut seikat tulivat sen tielle. Työnkuvani vastasi lähinnä amanuenssin työnkuvaa, ja olin tästä etukäteen tietoinen. Toisaalta seuraamispainotteinen työnkuva sai vaihdon tuntumaan lähes lomalta ilman mitään suorituspaineita.
Sairaalalla ja Saksassa ylipäätään pärjää hyvin englannilla. Lääkärit puhuivat vaihtelevalla tasolla englantia, saksalaiset lääkisopiskelijat erittäin sujuvasti. Potilastilanteet olivat saksaksi, ja erityisesti vanhempi väestö ei puhunut englantia. Lääkäreillä oli kiireen vuoksi vähän vaihtelevasti aikaan kääntää asioita englanniksi, joten saksalaiset opiskelijat osoittautuivat hyväksi työpariksi, sillä heillä aikaa oli usein enemmän. Olen opiskellut saksaa useamman vuoden peruskouluaikana, ja ruostuneistakin saksan taidoista oli kyllä hyötyä, sillä pystyin paremmin seuraamaan keskusteluja, lukemaan potilastekstejä ja vaihtamaan pari sanaa potilaidenkin kanssa. Kiireestä huolimatta minuun suhtauduttiin sairaalalla ystävällisesti ja kiinnostuneesti. Erityisesti leikkurissa sain usein kysymyksiä Suomeen liittyen. Saksalaisista opiskelijoista oli iso apu erityisesti ensimmäisinä päivinä, sillä heidän kanssaan työskentelemällä pääsi nopeammin kärryille talon tavoista.
Sairaala ja terveys kohdemaassa
Kansantautien suhteen merkittävää eroa ei Saksan ja Suomen välillä ole, ikääntymisen ja elintapojen mukana tuomat sairaudet yleistyvät. Sydän- ja verisuonisairauksiin kuolleisuus on kummassakin maassa suurta. Terveydenhuoltojärjestelmä eroaa Suomen järjestelmästä suurestikin. Saksassa järjestelmän rahoitus perustuu terveysvakuutukseen, joka jokaisella kansalaisella tulee olla. Ns. “public insurance” on vähimmäisvaatimus, mutta halutessaan voi maksaa enemmän ja saada kattavamman “private insurancen”. Sairaalat ovat lähes yksinomaan yksityisiä. Saksassa on käytössä omalääkärimalli, jossa nämä yleislääketieteen erikoislääkäreiksi verrattavat lääkärit toimivat yksityisinä ammatinharjoittajina. Saksalainen järjestelmällisyys näkyi terveydenhuollossakin. Byrokratiaa oli hyvin paljon. Dokumentointi potilastietojärjestelmiin tehtiin todella tarkasti, esim. leikkurissa ja osastolla haavoista otettiin lukuisia kuvia.
Lääketieteen opetus kohdemaassa
Saksassa lääkärin koulutus kestää myös kuusi vuotta. Ensimmäiset n. 2 vuotta on hyvin teoriapainotteista, jonka jälkeen siirrytään sairaalalle kiertämään erikoisaloja läpi. Opetus sairaalalla on kuulemma hyvin seuraamispainotteista. Viimeinen vuosi on ns. “Praktische Jahre”, eli kuudennen vuoden opiskelijat ovat vuoden aikana muutamalla erikoisalalla “töissä”. Työnkuva vastaa pitkälti sitä, mitä Suomessa amanuenssit tekevät. Tämä kuuluu opintoihin, joten palkkaa ei makseta. Viimeisen vuoden lopussa on koko opinnot kattava tentti. Saksalaiset opiskelijat eivät pääse opintojen aikana työskentelemään lääkärin sijaisena, toisin kuin me Suomessa. Saksassa on erittäin tavallista, että tohtoritutkielma aloitetaan jo hyvissä ajoin perusopintojen aikana.
Sosiaaliset olot
Asuin opiskelija-asuntolassa, josta kuljin bussilla sairaalalle. Asuntolassa minulla oli oma huone, joka oli varustelultaan varsin pelkistetty mutta toimiva. Jaoin pesutilat ja keittiön kerroksen muiden asukkaiden kanssa.
Vaihtojakson alussa sain sairaalalta lipukkeen, jolla sain päivittäin yhden aterian ilmaiseksi sairaalan ruokalasta. Lisäksi kohdemaa tarjosi 50 € viikkorahaa kulujen kattamiseen. Sosiaalisen ohjelman merkeissä kävimme saksalaisten opiskelijoiden kanssa kahdesti ravintolassa syömässä. Saksalaisilla oli joulukuun alussa koeviikot, joiden jälkeen he jäivät lomille, mikä vaikutti sosiaalisen ohjelman järjestämiseen. Samaan aikaan kanssani Tuebingenissä oli kaksi muuta vaihtaria, joiden kanssa tulikin kehitettyä ohjelmaa enemmänkin. Kävimme mm. lähikaupunkien joulutoreilla ja teimme toistemme luona illallista. Joulupyhien aikaan matkustimme kolmeksi yöksi Budapestiin.
Matkustaminen
Lensin Helsingistä Müncheniin ja matkustin sieltä junalla Stuttgartin kautta Tuebingeniin. Helsingistä menee myös suoria lentoja Stuttgartiin, mutta hintatason ja aikataulujen puolesta lento Müncheniin (tai vaihtoehtoisesti Frankfurtiin) oli kannattavampi. Saksassa liikkumisen kannalta paras sijoitus oli ehdottomasti Deutschland Ticket, eli Deutsche Bahnin (DB) sovelluksesta ostettavissa oleva kuukausilippu, joka käy kaikkialla Saksassa lähes kaikkiin julkisiin kulkuvälineisiin, poislukien ICE- ja EC-junat. Lippu teki liikkumisesta hyvin vapaata ja mutkatonta. DB kuitenkin takasi, ettei liian helpolla matkustamisen kanssa päässyt, sillä vastoin kaikkia ennakko-oletuksia, Saksassa junat olivat lähes poikkeuksetta myöhässä tai tuli peruutuksia. Näistä pysyi kuitenkin suhteellisen hyvin kartalla DB:n applikaation avulla. Tampereella yliopistolta on mahdollista hakea apurahaa vaihtoa varten. Prosessista saimme tarkemmat ohjeet paikallisvirkailijoilta.

