Vietin vaihtokuukauteni Unkarissa, Budapestissä. Harjoitteluni tapahtui sisätautisella osastolla,
jossa harjoittelu oli käytännössä arkena vain aamupäivisin lounaaseen saakka. Osasto oli hyvin
saman tyyppinen, kuin Suomessa, mutta harjoittelu ei vastannut sisällöltään Suomen tasoa.
Osastolla oli samanaikaisesti harjoittelu noin 20:llä opiskelijalla, joten tekemistä ei mitenkään
riittänyt kaikille. Olimme kuuden hengen ryhmissä ja yhdelle ryhmälle oli 1-2 potilashuonetta,
joiden potilaista olimme ”vastuussa”. Käytännössä mittasimme potilailta aamuisin verenpaineet, olimme mukana lääkärin kierrolla ja harjoittelimme näillä potilailla potilaan haastattelua sekä tutkimista käytännössä. Välillä lääkäri tenttasi meitä eri aiheista potilastapauksiin liittyen ja opetti potilaan tutkimista syvällisemmin.

Potilaat eivät puhuneet lainkaan englantia. Ryhmässämme oli onneksi sekä unkarilaisia, että englanninkielisiä opiskelijoita, joten anamneesin otto onnistui kielimuurista huolimatta ja unkarilaiset opiskelijat opettivat meille muutaman tarpeellisen lauseen. Suurin osa päivästämme kuitenkin oli vain seisoskelua ja odottelua ja pettymyksiä siitä, että juuri mitään ei tapahtunut tai päässyt oppimaan. Meille oli kyllä määrätty tuutori osastolla, mutta varinaisesti ketään ei tuntunut kiinnostavan olemmeko välttämättä edes paikalla tai onkomeillä tekemistä. Oli kuitenkin mukavaa tutustua päivän aikana yliopistossa opiskeleviin unkarilaisiin sekä kansainvälisiin opiskelijoihin ja kuulla heidän tarinoitaan.

Vaikka perusperiaatteet osaston toiminnassa olivat samat kuin Suomessa, oli laadussa selvää eroa. Potilasjärjestelmät eivät olleet yhtä kehittyneet, osa tiedoista kirjattiin aina käsin ja hygieniaan ei kiinnitetty yhtä tarkkaan huomiota. Usein saippua oli lopussa, kaikki käyttivät kelloja töissä, sairaalan tarjoamia puhtaita työvaatteita ei ollut ja hoitajien toiminta hygienian osalta näytti toisinaan vähän kyseenalaiselle. Lääkärin kierrot olivat hyvin pikaisia ja vuorovaikutus tuntui jäävän vähäiseksi. Toki potilaat olivat myös hyvin huonokuntoisia ja elintapasairauksien rooli korostui vahvasti.

Asuimme muiden vaihtareiden kanssa opiskelija asuntolassa, jossa oli kahden hengen huoneet. Kaksi kahden hengen huonetta jakoi yhteisen suihkun ja vessan. Käytimme yhteistä keittiötä, joka oli tasoltaan keskinkertainen. Meitä varoiteltiin, ettei siellä tulisi paljoa kokkailla, koska palovaroitin oli herkkä, mutta mikrolla ja vedenkeittimellä pääsi jo pitkälle. Joka päivä saimme sairaalan lähettyvillä olevassa lounasravintolassa ilmaisen lounaan. Tämä oli kiva tapaamispaikka muiden vaihtareiden kanssa harjoittelun jälkeen. Ruoka oli hyvää ja täyttävää, mutta terveellisyys ei päätä huimannut. Kasviksia sai lounaalla hyvin harvoin ja ruoka oli unkarilaiseen tapaan aika rasvaista.

Ennen vaihtoa meille oli luotu alustava ohjelma kuukaudelle, joka sisälsi sosiaalista ohjelmaa lähes jokaiselle päivälle. Kuitenkaan läheskään kaikki ohjelmat eivät toteutuneet ja suunnitelma eli kuukauden aikana. Välillä ärsytti, kun kaikkia lupauksia ei toteutettukaan, mutta loppujen lopuksi kuitenkin koin, että meille järjestettiin ohjelmaa juuri tarpeeksi ja aikaa omille ideoille jäi sopivasti.

Ohjelmat sisälsivät nähtävyyksien kiertelyä, piknikejä, thermal spa:n, City-game:n, risteilyn, yhteisen retken pieneen kaupunkiin Szentendreen sekä kahden yön reissun Euroopan suurimmalle järvelle, ”Unkarin merelle”, Balaton-järvelle. Viimeisimmässä kävimme mm. viinitilalla ja nautimme rantalomasta. Paljon keksimme ohjelmaa yhdessä muiden vaihtareisen kanssa käytännössä joka päivä. Budapest on tunnettu vilkkaasta yöelämästään ja se tuli varsin tutuksi ja olikin ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Matkustin Unkariin lentäen ja suorat lennot kustantivat n. 260€. Liput ostin toukokuun alussa.
Budapestissä julkisilla liikkuminen oli todella halpaa. Koko kuukauden rajaton lippu metroon,
bussiin ja raitiovaunuun maksoi vain 9€. Lisäksi rahaa meni 10-20€ per matka junalla Balaton-
järvelle, Wieniin sekä Bratislavaan. Budapestistä on helppo matkustaa naapurimaihin Itävaltaan, Tšekkiin ja Slovakiaan ja tätä ehdottomasti suosittelen. Meillä viimeinen viikko vaihdossa oli käytännössä vapaata, joten moni käytti silloin aikaa lähimaissa vierailuihin.
Saan vaihdosta muutaman opintopisteen valinnaisiin opintoihin sekä lisäksi hyväksi luettua yhden englannin kurssin kirjoittamalla vaihdosta englanninkielisen raportin.

Kehittäisin vaihtotoimintaan harjoittelun osalta. Iso osa vaihtareista oli todella tyytymättömiä
sijoitukseensa. Paikallisten virkailijoiden tulisi tehdä paljon enemmän työtä sen eteen, että
osastolla ollaan tietoisia vaihto-oppilaan tulosta ja että hänelle on jonkin näköinen suunnitelma. Suosittelisin hakemaan vaihtoon kirurgiselle alalle, koska siellä sentään pääsisi näkemään jotain, jos kielestä ei ymmärrä ja on osaston lääkäri ei osaa tai ole kiinnostunut puhumaan sinulle englantia. Budapestissä vaihdon osalta parhain sijoitus oli todennäköisesti kardiologia. Kardiologia oli erillään muusta yliopistollisesta sairaalasta ja sen toiminta sairaalanjohtajan vastuulla, joten siellä opetukseen oli todella panostettu ja opiskelijat tyytyväisiä.

Vaikka itse harjoittelussa ei ole paljoa kehuttavaa, niin kuukausi oli mielettömän upea ja rikastuttava kokemus. Odotuksenikaan harjoittelua kohtaan ei ollut korkealla, mutta sen sijaan halusin oppia puhumaan sujuvammin englantia, oppia muista kulttuureista, saada uusia ystäviä ja kokea ulkomailla asumisen sekä oppia itsestäni menemällä epämukavuusalueelle. Nämä tavoitteet vaihdolta todellakin täyttyivät. Sain varmasti elinikäisiä ystäviä ja muistoja. Unkari ei ollut alkuperäinen toiveeni vaihtopaikalle vaan päädyin sinne jälkihaun kautta. Nyt en kuitenkaan vaihtaisi sitä mihinkään ja voin ehdottomasti suositella Budapestiä kaupunkina, sillä se on paikkana eläväinen ja täynnä tekemistä ja näkemistä.