Olin Hospital Clinico Universitario de Valladolidissa verisuonikirurgialla. Riippuen päivästä olin osastolla (planta), poliklinikalla (consulta) ja leikkaussalissa (quirofano). Osastolla kävimme yhdessä lääkärien kanssa kierroilla. Poliklinikalla seurasin vastaanottotilannetta, tutkin alaraajan laskimoita ultraäänellä ja tarkastelin pulsseja dopplerilla. Leikkaussali oli itselleni mielenkiintoisin, etenkin kun minulla ei ole ollut vielä kirurgian kurssia käytynä: seurasin monia toimenpiteitä, kuten endovaskulaarisia pallolaajennuksia,amputaatioita, alaraajojen valtimoiden ohitusleikkauksia, karotiksen endarterektomioita, fistelien tekemistä dialyysiä varten ja laskimolaajentumien leikkauksia. Leikkaussalissa pääosin seurasin toimintaa, mutta joissain tilanteissa pääsin avustamaan leikkauksissa ja tekemään suturoita leikkausten loppuvaiheissa.  

Vaikka olinkin kirurgialla, kielimuuri oli haaste; osaan espanjasta vain alkeet, ja täällä kaikki kommunikointi käydään sairaalassa espanjaksi. Itselleni kävi kuitenkin hyvä tuuri, koska ohjaavat lääkärini puhuivat hyvää englantia, ja olivat erittäin avuliaita kertoessaan potilaiden taustat, sairaudet ja hoidon yksityiskohdat minulle englanniksi. Oma aktiivisuus ja kiinnostuneisuus kannatti, sillä aina sopivan paikan tullen kyselin anestesiologeilta ja muiltakin lääkäreiltä heidän työnkuvaansa liittyviä asioita, ja he mielellään kertoivat työstään. Sain muun muassa laittaa i-gelin potilaalle anestesian yhteydessä. Kun tutustui muihin kollegoihin hyvin, oli meillä leikkaussalissa erittäin rento ilmapiiri, joten vitsailimme ja vaihdoimme kuulumisia kesken leikkausten eikä kysymyksien esittämistä täytynyt arastella. Vaihdon loppupuolella muut lääkärit toivottivat tervetulleeksi kyseiseen sairaalaan erikoistumaan, jos verisuonikirurgia kiinnostaa.  

Sairaalan käytännöt eivät suuresti eronneet Suomen tavoista. Suurin kulttuurisokki ja haaste oli ihmisten ruokailuajankohdat: suurin osa ei syö aamupalaa, ja päivän ensimmäinen ruoka syödään usein vasta työajan päätyttyä noin kello 15–16. Itse kuitenkin ratkaisin ongelman syömällä runsaan aamupalan, syömällä keskipäivällä evästä kahvilassa ja päivän jälkeen sairaalalla kunnon aterian. Myös asia, johon suosittelen varautumaan, on kielitaidon kehittäminen. Lääkäreitä lukuun ottamatta hyvin harva osaa englantia, ja suurin osa kommunikoinnista on käytävä espanjaksi, opettele siis espanjaa niin hyvin kuin mahdollista. Tietysti google translaattori on hyvä apukäsi.  

Asuin asuntolassa aivan sairaalan vieressä. Täällä minulla oli oma huone, jossa on sänky, työpöytä, vessa ja suihku. Ainoa negatiivinen asia asumuksessa on keittiön ja jääkaapin puute. Kerroksessa on vain mikroaaltouuni ja pyykinpesukone. Suurin plussa asuntolassa oli pienehkö ilmainen kuntosali, joten treenipaikkaa ei muualta tarvinnut etsiskellä. Ruokarahaa saimme yhteensä 90 € kuukautta varten, koska sairaalalla ei ilmaista ruokaa ollut tarjolla. Sairaalan ruoka maksoi 5,50 € ja lääketieteen laitoksella 6,25 €, joten 90 € kustansi yhden ruuan työpäivä kohden.  

Sairaalalla olin keskimäärin klo 9–14, välillä vähemmän ja välillä enemmän riippuen leikkausten aikatauluista. Vapaa-aikaa oli siisriittävästi, ja viikonloput olivat reissailua varten. Järjestettyä toimintaa vapaa-ajalle meillä ei ollut lainkaan, mutta keksimme vaihto-opiskelijoiden kesken tekemistä. Meitä vaihto-opiskelijoita oli neljä, ja välillä seurassamme oli yksi paikallinen opiskelija ja hänen kavereitaan. Ensimmäisenä viikonloppuna osallistuimme paikalliseen Viinifestivaaliin. Toisena viikonloppuna teimme road tripin välillä Valladolid-Avila-Salamanca-Porto-Valladolid. Kolmantena viikonloppuna lensimme Barcelonaan, koska lento suuntaansa kesti vain noin tunnin ja meno-paluu maksoi alle 100€.  

Suosittelemaan hakemaan siis sellaiseen vaihtokohteeseen sellaisena ajankohtana, jossa on muitakin vaihtareita siltä varalta, että paikallisten opiskelijoiden toimesta ei ole vapaa-ajan ohjelmaa järjestettynä. Valladolidiin ei Suomesta löydy järkeviä suoria lentoja, joten kannattaa lennot ostaa Madridiin ja matkustaa Madrid-Valladolid -väli junalla tai bussilla.  

Reissun kokonaiskustannukseksi tuli arviolta 1500 €. Hain Kelalta korotettua opintotukea ulkomaan opiskelujen vuoksi, ja kuukautta kohden opintotukea sai 200 € tavallista enemmän. Vaihdon jälkeen pitäisi saada Kuopiossa 4 op kurssin suoritettua sekä toisen englannin kurssin hyväksiluettua (2 op?) kirjoitettuaan oppimistehtävän vaihdosta.  

Kannustaan lähtemään vaihtoon avoimin mielin ja tutustumaan myös paikallisiin opiskelijoihin, jos siihen on mahdollisuus. Tutustuin muun muassa paikalliseen juuri valmistuvaan lääkisläiseen, jonka aikeena on muuttaa Ruotsiin työskentelemään. Häneltä kuulin paljon paikallisesta työkulttuurista ja muista alaan liittyvistä asioista. Myös sairaalassa eri aloihin erikoistuvilta lääkäreiltä sekä sairaalassa olleilta lääkisopiskelijoilta oppi paljon paikallisesta opiskelukulttuurista.