Olin vaihdossa maaliskuussa 2022 Espanjan Valladolidissa. Kontaktihenkilöni oli minuun yhteydessä jo ennen vaihtoa ja haki minut juna-asemalta. Majoitus oli järjestetty yliopiston omassa asuntolassa, jossa käytettävissä oli oma huone, jossa oli myös oma kylpyhuone. Meille tarjottiin yksi lounas päivässä yliopiston ruokalassa ja sitä varten saimme leimakortin, jolla ruoka maksettiin. Matkaa asuntolasta sairaalalle oli noin 15-25 minuuttia bussilla. Olin harjoittelussa Rio Hortegan sairaalassa silmätaudeilla. Minulle oli laadittu valmis kalenteri jokaiselle päivälle, mutta halutessani sain seurata oman mielen mukaan vastaanottoja/leikkauksia, jotka kiinnostivat eniten. Pääasiassa vietin aikaa sairaalassa erikoistuvien lääkäreiden kanssa, jotka olivat erittäin mukavia. Työajaksi oli merkitty 8:00-14:00, mutta kukaan ei varsinaisesti vahtinut missä olin ja miten kauan. Olin usein sairaalalla reilusti yli merkityn työajan ja toisaalta sillä verukkeella olin joinakin päivinä lähdin aikaisemmin.

Sairaalan lääkärit osasivat pääasiassa kohtuullisen hyvin englantia, mutta esimerkiksi sairaanhoitajista ja muusta henkilökunnasta vain hyvin harva osasi englantia. Osaan itse espanjaa vain perusteiden verran, joten vastaanottojen seuraaminen oli välillä haastavaa. Lääkärit selittivät potilaiden välissä mitä tehtiin, jolloin pääsin kuitenkin hyvin kärryille, mistä oli kyse. Lääkärit antoivat myös tutkia potilaita mikroskoopilla, mikä tuki oppimista.

Silmätautien työtapa oli melko samanlainen kuin Suomessa. Potilaat oli jaettu tulosyyn mukaan eri lääkäreille. Esimeriksi yksi lääkäri katsoi pelkästään silmän etuosan ongelmia, kun taas toinen hoiti ainoastaan verkkokalvon ongelmia. Päivystys pyöri pelkästään erikoistuvien lääkäreiden voimin. Potilasmateriaali oli pääasiassa samanlainen kuin Suomessa ja vastaanotot pyörivät samalla kaavalla kuin Suomessakin. Työskentelyssä suurin ero oli, että lääkärit eivät pitäneet taukoja ja lounas syötiin vasta klo 15 aikaisintaan niin kuin Espanjassa yleensäkin.

Maaliskuu oli vaihto-opiskelijoiden suhteen rauhallinen kuukausi. Minun lisäksi Valladolidissa oli kolme muuta IFMSA:n kautta tullutta vaihtaria. Tutustuin myös Erasmus-ohjelman kautta tuleviin vaihtareihin. Vietimme paljon aikaa yhdessä vapaa-aikana. Viikonloppuisin teimme reissuja lähikaupunkeihin ja myös isompiin kaupunkeihin kauemmas. Kävimme mm. Segoviassa, Salamancassa, Barcelonassa, Bilbaossa ja San Sebastianissa. Paikallisten vaihtovirkailijoiden puolesta sosiaalista ohjelmaa oli vähän, mutta se ei haitannut, koska keksimme keskenämme muiden vaihtareiden kanssa runsaasti ohjelmaa.

Valmistuin hyvin pian vaihdon jälkeen, joten en hakenut vaihdosta opintopisteitä. En myöskään saanut apurahaa/stipendiä vaihtoa varten. Espanjan hintataso oli hieman Suomen hintoja alhaisempia. Ravintolassa söi esimerkiksi kebab-annoksen viidellä eurolla, mutta pikaravintoloita lukuun ottamatta perusravintolassa söi noin 10-15 eurolla. Lentäminen isojen kaupunkien välillä oli pääasiassa melko halpaa. Junilla pääsi hyvin matkustamaan pitkiäkin matkoja, mutta hinnat vaihtelivat paljon ja liput saattoivat olla hyvinkin kalliita suhteessa Espanjan hintatasoon. 

Suosittelisin Espanjaa vaihtokohteeksi ensisijaisesti niille, jotka pystyvät keskustelemaan espanjaksi. Esimerkiksi ravintoloissa oli harvinaista, että henkilökunta osasi puhua englantia. Koin kuitenkin pärjääväni melko hyvin espanjan perusteilla. Tarvittaessa käsimerkeillä ja muilla vastaavilla kommunikaatiomuodoilla saatiin ainakin jonkinlainen yhteisymmärrys paikallisten kanssa. Muut vaihto-opiskelijat tulivat pääasiassa maista, joissa osataan espanjaa tai jotain espanjaa muistuttavaa kieltä ja ymmärsivät hyvin paikallisia. Myös tämän vuoksi suosittelisin, että Espanjaan hakiessa osaisi edes jonkin verran paikallista kieltä. Itseäni tämä ei kuitenkaan paljoa haitannut, enkä koe jääneeni ulkopuoliseksi omalla kielitaidottomuudellani. Vaihto oli kokemuksena erinomainen ja voin ehdottomasti suositella Espanjaa vaihtokohteeksi!