Suoritin vaihtoni kesäkuun ajan Manilassa University of Santo Tomas -sairaalassa Thoracic & Cardio Vascular surgery -osastolla. Tehtäväni oli seurata sairaalan erikoistuvia opiskelijoita, pääasiassa osaston Senior Resident:iä Cristinaa (6. vuoden erikoistuva), jotka osallistuivat osastonsa kaikkiin tehtäviin. Minut otettiin heti osaksi kuuden hengen ryhmää, joista jokainen resident oli aloittanut eri vuonna. Päiviini kuului pääosin leikkauksien ja pientoimenpiteiden seuranta sekä assisteeraaminen, muutaman kerran viikossa vastaanottotyöskentelyn seuraaminen, osastokierroksien seuraaminen sekä sairaalan sisäisiin konferensseihin ja seminaareihin osallistuminen.

Pääsin seuraamaan isoja koko päivän kestäviä leikkauksia sekä pienemiä toimenpiteitä. Mieleenpainuvimpia näistä olivat sydämen ohitusleikkaus sekä thorax ontelon massan poisto. Kaikissa leikkauksissa sain seurata ihan vierestä ja tilannetta selitettiin koko ajan.

Päivät olivat pitkiä. Leikkaukset saattoivat alkaa jo aamu seitsemältä ja loppua ilta kahdeksalta. Normaalisti päiväni kestivät noin 9 h, mutta muutamana rauhallisimpina päivinä lähdin sairaalalta jo ennen viittä. Työrytmi oli aivan erilainen kuin Suomessa, sillä erikoistuvien päivät ovat helposti yli 12 h.

En asettanut vaihdolle etukäteen erityisemmin odotuksia, sillä en tiennyt mitään terveydenhuollosta Filippiineillä. Yllätyin kuitenkin, kuinka laadukasta työtä UST-sairaalassa tehtiin. Suomessa en ole vielä osallistunut leikkauksiin, joten en pysty vertailemaan maiden työskentelytapoja keskenään. Uskon, että toimintatavat ovat lähestulkoon samoja.

Minuun suhtauduttiin todella lämpimästi ja koin jopa saavani erikoiskohtelua sekä lääkäreiltä että muilta opiskelijoilta. Tunsin oloni todella tervetulleeksi koko kuukauden ajan ja myös osastoni otti tehtäväkseen perehdyttää minua useana kertana viikossa työpäivien jälkeen upeisiin ravintoloihin. Oman aktiivisuuteni ansiosta annoin varmasti heti alusta asti vaikutelman, että olen tullut sairaalaan oppimaan, joten minua opastettiin jatkuvasti ja kysymyksiini vastattiin perinpohjaisesti joka tilanteessa.

Filippiineillä puhutaan sairaalassa pääkielenä englantia, joten minulla ei ollut ongelmia seurata. Lääketieteen sanastoa ja lyhenteitä jouduin kuitenkin useasti tarkistamaan ja kysymään, mutta pääsääntöisesti oli helppo seurata. Vastaanotot suoritettiin kotikielellä, joten siellä olin vähän enemmän kadoksissa.

UST-hospitalissa oli kaksi puolta: private ja public, jotka olivat eri rakennuksissa ja erona niissä oli se, että public puolella työn suorittivat erikoistuvat lääkärit ja private puolella vastuussa oli Consultant- lääkärit eli kokeneet erikoislääkärit. Olosuhteet näissä sairaaloissa olivat erilaiset: esimerkiksi Private puolella leikkaussaleissa oli uudemmat laitteet ja käytävillä ilmastointi. Työnjälki oli mielestäni kuitenkin yhtä laadukasta ja hoitoonpääsy esim. leikkauksiin nopeaa. Public puolella työtä tehtiin pääosin ilmaiseksi ja private-puolella rahaa vastaan.

Erikoistuvat lääkärit opettivat nuorempiaan todella ahkerasti ja antoivat vastuuta heille. Samoin kokeneet lääkärit yleensä astuivat syrjään ja antoivat vanhempien erikoistuvien suorittaa haastavampiakin leikkauksia. 

Kaikkea ei kuitenkaan saanut ilmaiseksi public puolellakaan, vaan haastavammat leikkaukset ja kuvantamiset sekä välillä jopa lääkitys jäivät tekemättä rahan puutteen vuoksi. Tämä oli mielestäni suurin eroavaisuus Suomen ja Filippiinien kohdalla, sillä kotimaassa kaikki pääsevät hoitoon rahatilanteesta huolimatta. Oli usein todella surullista seurata, kun ihmisen henki oli kyseessä näissä rahallisissa ongelmissa.

Filippiineillä ei myöskään panostettu ennaltaehkäisevään hoitoon. Valtio antoi esimerkiksi tukea Arteria Vena Fistulan- operoimiseen ja dialyysihoidoistakin maksettiin ensimmäiset 19 kertaa. Näin ollen diabeetikkoja sekä hypertensio-potilaita oli joka päivä AVF-leikkauksessa noin 5. Välillä AVF rakennettiin ihan jo sen takia, että Krea arvot olivat koholla ja riskitekijät täyttyivät. Dialyysipotilaita oli siis merkittävä määrä, jo yksinään tässä sairaalassa, sillä diabeetikkoja eikä verenpainepotilaita hoideta tarpeeksi ajoissa.

Potilaan ja lääkärin vuorovaikutus on todella lämmin ja kunnioittava molemmin puolin. Kaikki puhuivat toisilleen ystävälliseen sävyyn ja filippiiniläinen iloisuus ja rentous näkyi läpi potilaskohtaamisien. Aina puhuteltaessa kollegaa lisättiin sana Doc ja muutenkin keskusteltaessa kunnioitus näkyi selvästi.

Opetus on juuri käännöskohdassa, sillä UST:ssa aloitettiin juuri tänä vuonna ensimmäinen 6-vuoden lääketieteen ohjelma. Aikaisemmin opetus on hoitunut 4 vuoden Collegen ja 4 vuoden lääketieteen -ohjelmalla, jonka perään on suoritettu vuoden mittainen post graduate -jakso. Lääketieteen viimeisenä vuonna sekä post graduate jaksolla opiskelijat ovat klinikassa ja seuraavat sekä assisteeraavat eri osastoilla. Tämän jälkeen haetaan resident koulutukseen, johon UST:ssä joka alalle otetaan sisään 1-2 opiskelijaa vuodessa. Resident-jakso kestää 6 vuotta, joka on todella rankkaa aikaa. Resident lääkärit saavat todella minimaalista palkkaa (ensimmäisenä vuonna 350 €/kk) ja he ovat töissä kello 5-17, välillä jopa pidempään. Lisäksi Resident-lääkärit päivystävät läpi yön sairaalalla joka toinen tai joka kolmas yö. Viimeisen vuoden lääkisläisillä sekä post graduate -opiskelijoilla on myös yhtä pitkät päivät sekä päivystys joka toinen yö. Erona oli myös sekä opetuksessa että sairaalatyössä seksuaalineuvonnan puute. Sairaala sekä koulu ovat katolilaisia, joten heitä on kielletty puuttumasta minkäänlaiseen ehkäisyneuvontaan liittyvästä.

Minä ja 3 muuta IFMSA vaihtaria asuimme sairaalan kampuksen asuntolassa 3 hengen huoneissa. Meillä oli huoneessa kelvollinen kylpyhuone sekä yhteiskäytössä oleva keittiö, jossa söimme itse valmistettavan aamiaisen. Itse olin tyytyväinen tähän asetelmaan, koska matka sairaalalle oli 5 min ja kampuksella oli noin 30 erilaista ravintolaa/ruokakojua edullisin hinnoin. Kampuksen ulkopuolella oli myös paljon ravintoloita, joten ruokaa sai joka puolelta. Leikkauksien välissä oli usein järjestetty lounas kahvihuoneeseen ja osastoni vei minut useana iltana syömään ravintoihin. IFMSA myös antoi meille vaihdon alussa rahaa ruokaan, joka riitti todella hyvin. 

IFMSA- jäsenet olivat todella avuliaita ja järjestivät meille mm. karaoke-illan. He myös halusivat viettää meidän kanssamme aikaa, jopa enemmän kuin kerkesimme, sillä viikonloppuisin lähdimme usein keskenämme vähän pidemmälle esim. rantakohteisiin ja arki-iltaisin resident-lääkärit veivät minua milloin minnekin ja olin aina tosi myöhään kotona. 

Lennot ostin todella ajoissa, joten sain ne edulliseen hintaan alle 500 €. Filippiineillä toimii Uberin kaltainen sovellus Grab, jolla noin tunnin taksimatkan (esim. lentokenttä – UST) hinnaksi tuli noin 6 €. Pikkumatkoja pystyi kulkemaan esim. Jeep- kuljetuksella, joka tungettiin täyteen ihmisiä ja maksoi ihan hiluja. Itse matkustin viikonlopuiksi pidemmälle: yöbussi Banaueen maksoi noin 10 € suunta, lento Boracaylle 120 € ja Puerto Galeraan bussi + vene noin 10 €. 

Sain yliopistolta 300 € apurahan vaihtoa varten. Vaihdosta sain 3 opintopistettä valinnaisiin opintoihin, kunhan toimitan tarvittavat todistuksen koululle.