Indonesia
Surabaya, Indonesia
4. vuosikurssin opiskelija
heinäkuu 2023
Suoritin yleissisätautien kliinisen harjoitteluvaihdon(SCOPE) Indonesiassa Surabayassa heinäkuussa 2023. Kyseessä oli toinen FiMSIC-vaihtoni. Olin suorittanut toisen kliinisen harjoitteluvaihdon reumatologialla Sassarin kaupungissa, Italian Sardinian saarella heinäkuussa 2022 eli tasan vuosi aiemmin ja olen Helsingissä toiminut vaihtokummina, joten vertaan kokemustani näihin.
Surabaya on Indonesian toiseksi suurin kaupunki pääkaupunki Jakartan jälkeen. Vierailin vaihtoni aikana myös kaupungeissa Jakarta, Yogyakarta, Malang ja Balin saaren eri kaupungeissa. Parhaat sairaalat ja yliopistot ovat suurimmissa kaupungeissa mutta pienemmät kaupungit ovat suuria kaupunkeja viihtyisempiä. Jakarta on erittäin saastunut ja epäviihtyisä kaupunki, jota neuvoisin välttämään kaikin keinoin. Surabaya on myös varsin saastunut muttei yhtä pahasti kuin Jakarta. Esimerkiksi ilmanlaatu on molemmissa kaupungeissa varsin kehno. Yogyakarta ja Malang olivat sen sijaan aidosti viihtyisiä kaupunkeja, joita voin vilpittömästi suositella. Indonesian saaret ovat paraatiisimaisia mutta turistisaariin on ilmeisesti kova kilpailu vaihtopaikoista ja saarilla huhujen mukaan ei ole niin hyvät ohjaukset sairaaloissa. Itse jälkikäteen suosittelisin hakemaan joko Yogyakartaan tai Malangiin, koska ne ovat aidosti viihtyisiä kaupunkeja mutta niissä on hyvät ohjaukset sairaaloissa. Toki jokainen tekee oman harkintansa omien mieltymystensä mukaan.
Sairaalan nimi oli RS. Universitas Airlangga. Sairaalan vaihto-ohjelma oli ehdottomasti paras Sardiniaan ja Helsinkiin verrattuna. Myös muiden Surabayan vaihto-opiskelijoiden kokemukset olivat erinomaiset muilta osastoilta. Omalla sisätautien osastolla osallistuimme joka arkiaamu morning reportiin, jossa kävimme läpi aiemman illan ja yön päivystyksen potilaat seniorin ja muiden lääketieteen opiskelijoiden kanssa. Samaiset opiskelijat olivat päivystäneet aiemman illan ja yön ja olivat laatineet listan hoitamistaan potilaista. Morning reportin jälkeen opiskelijat kiersivät sisätautisia osastoja ja tosiaan illalla menivät taas päivystämään. Päivisin oli ajoittain opetusta, kuten luentoja.
Meidät otettiin erinomaisesti vastaan yleissisätaudeille. Kaikki opetus käännettiin vain meitä varten englanniksi. Meille nimetty seniori laati meille yleissisätautien vaihtareille omia tehtäviä, jotka kävimme läpi seniorin kanssa henkilökohtaisesti. Muut opiskelijat olivat hyvin avuliaita ja käyttivät paljon omaa aikaansa auttaessaan meitä vaihtareita potilaiden tutkimisessa ja tehtäviemme laatimisessa. Opiskelijat ja lääkärit puhuivat erinomaista englantia.
Kirurgian osastoilla pääsi ilmeisesti innokkaat suturoimaan ja muutenkin avustamaan kykyjensä mukaan leikkauksissa. Myös muilla sisätautisilla osastoilla pääsi tekemään. En kuullut huonoa palautetta mistään osastosta.
Vapaata myös sai, jos sitä halusi. Lähdin 8 päiväksi Balille, mikä oli seniorilleni ok. Suosittelen lomamatkaa jollekin Indonesian paratiisisaarista, Lombokia suosittelisin ensisijaisesti.
Kun lähtee Indonesiaan, tulee olla valmistautunut siihen, että vaihtojärjestön järjestämät asuinolot voivat olla hyvinkin kehnot. Meillä ei ollut lämmintä vettä, ei lavuaaria, keittiö oli hyvin epäsiisti ja itselläni oli luteita sängyssä ensimmäisessä huoneessani. Muilla ei ollut luteita, joten olin vain huono-onninen. Muutamat vaihtarit päättivät vaihdon alussa varata
itselleen koko kuukaudeksi huoneet huippuhotellista. Hinta oli aivan naurettavan pieni(taisi olla 230 euroa per koko kuukausi per henkilö jos muistan oikein) ja hotelli oli aivan hulppea, uima-allas kattoterassilla ja kuntosali. Paikallinen hintataso katsos kun on hyvin matala. Jotkin muutkin vaihtarit asuivat osan ajasta hotellissa. Eli kai sitä voi lähteä, vaikka ei haluisi elää paikallisin puittein.
Surabayan paikallinen IFMSA-vaihtojärjestö vaikutti varsin aktiiviselta kuten myös naapurikaupunkien paikalliset vaihtojärjestöt. Vaihtojärjestö oli selvästi paljon aktiivisempi kuin Sassarin tai Helsingin. Meille järjestettiin sosiaalista ohjelmaa ja avausseminaari. Kaikki käytännön asiat hoituivat mutkattomasti.
Ruokailut toimivat omatoimisesti ja meille jaetttiin pocket money tätä varten. Sairaalassa oli oma ruokala. Paikallinen ruokavalio on hyvin epäterveellinen, yleensä tarjolla on vain riisiä ja uppopaistettua lihaa. Kasviksia oli vaikea löytää mistään turistialoideiden ulkopuolelta. Olisin ottanut jälkikäteen ajateltuna ravintolisiä mukaan.
Indonesia on tosiaan kehitysmaa. Rikkaita on mutta myös valtavasti köyhyyttä. Hintataso on selvästi matalampi kuin Suomessa. Kävelyteiden puuttumisen takia lyhyetkin matkat tulee taittaa taksilla tai taksiskoottereilla, jotka maksavat senttejä/euroja per matka. Maahan saapuessa kannattaa ladata älylaitteelle applikaatiot Crab ja Gojek, joista voi varata edullisesti takseja ja skoottereita. Kaupunkikohtaista kumpi applikaatio on halvempi mutta hinta-erot eivät olleet koskaan suuret. Itse käytin aina Crabia. Applikaatioilla hinnat ovat selvästi matalammat kuin kysymällä suoraan taksikuskilta, jotka usein huijaavat turisteja. Kannattaa suosia kimppataksikyytejä vaihtareiden kanssa ja hankkia kulujen jakamista varten tähän sopiva applikaatio, esim Tricount.
Maa on muslimimaa ja hyvin konservatiivinen. Naisten ei ole suositeltavaa käyttää paljastavia vaatteita.
Indonesiassa on vaaroja, jotka tulee ottaa huomioon. Liikenne on ehdottomasti todennäköisin tapa satuttaa itsensä. Varoisin myös suuria meriaaltoja: aiheuttavat paljon onnettomuuksia varomattomille turisteille. Maassa on paljon tauteja, joita Suomessa ei ole, kuten dengue ja tuberkuloosi.
Varasin lennot jo syksyllä, kun sain tiedon Indonesian paikasta, vaikka tiesin, että vaihto voitaisiin tässä vaiheessa perua. Jos vaihto olisi peruuntunut, olisin mennyt
reppureissaamaan täksi ajaksi. Maksoin lennoista yhteensä noin tuhat euroa. Lensin Helsinki -> Istanbul -> Jakarta -> Surabaya. Samaa kautta takaisin.
En saanut vaihtoa varten stipendiä tai mitään apurahaa, vaikka niitä yritin hakea kaikin keinoin. Niitä ei myönnetä Helsingissä. Amanuenssuuria en vaihdosta saa, koska kyseessä on EU:n ulkopuolinen maa. Vapaavalinnaiseksi opinnoksi tämän taitaa saada hyväksiluettua Helsingissä.
Kaiken kaikkiaan voin suositella Indonesiaa henkilöille, jotka eivät pelästy alkeellisia oloja ja haluavat nähdä jotain aivan erilaista.
Jakarta, Indonesia
4. vuosikurssin opiskelija
joulukuu 2021
Vietin joulukuun RSUP Fatmawati -nimisessä islamilaisen julkisen sairaalan päivystyksessä vaihdossa. Ohjaajani oli akuuttilääketieteeseen erikoistunut lääkäri, ja kuljin paikallisen 5. vuoden kurssin mukana. Tarkoitukseni alunperin oli ilmeisesti seurata, mutta ohjaajalääkärini mielellään kuitenkin antoi minun esim. tikata haavoja ja tehdä muita pieniä toimenpiteitä, kunhan oli varmistunut taidoistani. Kurssiin sisältyi joka aamu kokoontuminen ohjaajalääkärin kanssa, ja tällöin purettiin iltapäivystyksissä ilmenneitä potilastapauksia ja muutenkin kerrattiin akuuttilääketieteen teoriaa. Minun ei tarvinnut osallistua iltapäivystyksiin. Päivisin kuljin päivystyksessä opiskelijoiden kanssa. Pärjäsin hyvin englannin kanssa; vaikka paikallinen kielitaito ei ole paras mahdollinen, viestintä kuitenkin sujui ja paikalliset olivat todella ystävällisiä. Osa opiskelijoista ja lääkäreistä puhui suht hyvää englantia.
Päivystys oli kyllä erilainen kuin Suomessa. Esimerkiksi tietokoneita löytyi ehkä yksi, ja röntgenkuvia katsottiin valoa vasten filmiltä. Vaihdon suurin anti oli nähdä juuri kuinka erilainen terveydenhuolto voi muualla maailmassa olla. Indonesiassa on kyllä sosiaaliturva terveydenhuollon suhteen, mutta se ei oikein tavoita kaikkia kansalaisia. Lisäksi julkisen terveysvakuutuksen piirissä olevat potilaat saavat huonompaa hoitoa kuin he, joilla on yksityinen vakuutus. Kyllähän sen tietää, että Suomessa on hyvä terveydenhuolto, mutta ei sitä tajua, kuinka onnekkaita oikeasti meidän pieni maamme on, ennen kuin menee muualle ja näkee eron.
Esimerkiksi hygienia on kyllä merkittävästi huonompaa Indonesiassa, mitä on vaikea ymmärtää, vaikka resurssit ovat niukemmat kuin meillä. Myös syyt tulla päivystykseen olivat melko erilaisia, esimerkiksi moottoripyöräonnettomuuksia oli paljon. Potilailla saattoi olla myös pidemmälle edenneitä sairauksia, koska kynnys tulla lääketieteelliseen hoitoon on korkeampi, ja monet turvautuvat ensin perinteisiin hoitomuotoihin. Indonesiassa usko henkimaailmaan on myös edelleen vahva, ja sairaaloissa uskotaan asuvan kummituksia.
Akuuttilääketieteen kurssi oli aika kevyt siihen nähden, minkälaista paikallisilla opiskelijoilla normaalisti on koulussa. Päivät olivat melko lyhyitä, varsinkin kahtena viimeisenä viikkona. Viimeisenä viikkona en päässyt hommiin sairaalalla enää lainkaan ohjaavan lääkärin poissaolon, oman sairastumiseni ja joululoman takia. Olisin mieluusti viettänyt enemmänkin aikaa sairaalalla. Olin kuitenkin tyytyväinen vaihtooni, koska ehdin nähdä monenlaisia potilaita ja terveydenhuollon eroja Suomen ja Indonesian välillä. Pääsin myös näkemään minkälainen valtava, laajeneva suurkaupunki 10 miljoonan asukkaan Jakarta on, mikä oli todella mielenkiintoinen ja avartava kokemus. Näillä isoilla asutuskeskuksilla on merkitystä globaalissa maailmassa.
Asuin student hostellissa, missä ei ollut keittiötä tai jääkaappia tai muuta ruoanlaittomahdollisuutta. Paras vaihtoehto oli tilata paikallisella appilla ruokaa tai käydä syömässä ravintolassa. Asumuksestani oli ehkä alle kilometri lähimmälle ostarille ja sairaalaan, mutta Jakartassa ei oikein voi kävellä paikasta toiseen hullun liikenteen takia, eikä oikein kävelyteitä löydy. Paikalliset suhaavat moottoripyörillä tai autolla paikasta toiseen, minkä vuoksi Jakarta onkin tunnettu hurjista ruuhkistaan.
Paikalliset olivat todella ystävällisiä ja vastaanottavaisia, ja huolehtivat kyllä siitä, että minulle oli järjestetty ohjelmaa. He olivat vähän huolestuneita, kun halusin yksin mennä kaupungille pyörimään (tosin Jakartassa ei ole ihan hirveästi muuta nähtävää kuin kauppakeskukset), koska olen länsimaalainen. Kaupungilla pystyy kuitenkin melko turvallisesti kulkemaan yksinkin länsimaisena naisena, kunhan pitää terveen järjen mukana. En ainakaan itse kokenut oloani uhatuksi. Paras tapa on kuitenkin varmasti liikkua paikallisten kanssa. Naiset sekä miehet pukeutuvat melko peittävästi kuumasta ilmastosta huolimatta. Naisten on hyvä peittää polvet ja hartiat. Huivin pukeminen ei kuitenkaan ollut tarpeen, vaikka alunperin minulle oli sanottu että se olisi suositeltavaa sairaalalla. Jakartassa on vähän huonot julkisen liikenteen mahdollisuudet, mutta Gojekin, paikallisen Uber-tyyppisen kyydin, tilaaminen on halpaa. Lisäksi nykyään kulkee MRT. Jakartaan lähtijän on myös hyvä varautua tuijotuksiin, jos ei näytä paikalliselta. Tuijotukset ovat kuitenkin hyväntahtoisia, ja lähinnä tämä tuntui itsestäni hassulta, en siis kokenut tätä ahdistavaksi.
Jakarta ei ollut ensisijainen valintani kaupungin suhteen (tai listalla ollenkaan), eikä se mikään tyypillinen turistikohde Indonesiassa ole. Mutta se oli tosi erilainen ja hieno kokemus, enkä vaihtaisi sitä pois.