Vietin joulukuun RSUP Fatmawati -nimisessä islamilaisen julkisen sairaalan päivystyksessä vaihdossa. Ohjaajani oli akuuttilääketieteeseen erikoistunut lääkäri, ja kuljin paikallisen 5. vuoden kurssin mukana. Tarkoitukseni alunperin oli ilmeisesti seurata, mutta ohjaajalääkärini mielellään kuitenkin antoi minun esim. tikata haavoja ja tehdä muita pieniä toimenpiteitä, kunhan oli varmistunut taidoistani. Kurssiin sisältyi joka aamu kokoontuminen ohjaajalääkärin kanssa, ja tällöin purettiin iltapäivystyksissä ilmenneitä potilastapauksia ja muutenkin kerrattiin akuuttilääketieteen teoriaa. Minun ei tarvinnut osallistua iltapäivystyksiin. Päivisin kuljin päivystyksessä opiskelijoiden kanssa. Pärjäsin hyvin englannin kanssa; vaikka paikallinen kielitaito ei ole paras mahdollinen, viestintä kuitenkin sujui ja paikalliset olivat todella ystävällisiä. Osa opiskelijoista ja lääkäreistä puhui suht hyvää englantia.

Päivystys oli kyllä erilainen kuin Suomessa. Esimerkiksi tietokoneita löytyi ehkä yksi, ja röntgenkuvia katsottiin valoa vasten filmiltä. Vaihdon suurin anti oli nähdä juuri kuinka erilainen terveydenhuolto voi muualla maailmassa olla. Indonesiassa on kyllä sosiaaliturva terveydenhuollon suhteen, mutta se ei oikein tavoita kaikkia kansalaisia. Lisäksi julkisen terveysvakuutuksen piirissä olevat potilaat saavat huonompaa hoitoa kuin he, joilla on yksityinen vakuutus. Kyllähän sen tietää, että Suomessa on hyvä terveydenhuolto, mutta ei sitä tajua, kuinka onnekkaita oikeasti meidän pieni maamme on, ennen kuin menee muualle ja näkee eron.

Esimerkiksi hygienia on kyllä merkittävästi huonompaa Indonesiassa, mitä on vaikea ymmärtää, vaikka resurssit ovat niukemmat kuin meillä. Myös syyt tulla päivystykseen olivat melko erilaisia, esimerkiksi moottoripyöräonnettomuuksia oli paljon. Potilailla saattoi olla myös pidemmälle edenneitä sairauksia, koska kynnys tulla lääketieteelliseen hoitoon on korkeampi, ja monet turvautuvat ensin perinteisiin hoitomuotoihin. Indonesiassa usko henkimaailmaan on myös edelleen vahva, ja sairaaloissa uskotaan asuvan kummituksia.

Akuuttilääketieteen kurssi oli aika kevyt siihen nähden, minkälaista paikallisilla opiskelijoilla normaalisti on koulussa. Päivät olivat melko lyhyitä, varsinkin kahtena viimeisenä viikkona. Viimeisenä viikkona en päässyt hommiin sairaalalla enää lainkaan ohjaavan lääkärin poissaolon, oman sairastumiseni ja joululoman takia. Olisin mieluusti viettänyt enemmänkin aikaa sairaalalla. Olin kuitenkin tyytyväinen vaihtooni, koska ehdin nähdä monenlaisia potilaita ja terveydenhuollon eroja Suomen ja Indonesian välillä. Pääsin myös näkemään minkälainen valtava, laajeneva suurkaupunki 10 miljoonan asukkaan Jakarta on, mikä oli todella mielenkiintoinen ja avartava kokemus. Näillä isoilla asutuskeskuksilla on merkitystä globaalissa maailmassa.

Asuin student hostellissa, missä ei ollut keittiötä tai jääkaappia tai muuta ruoanlaittomahdollisuutta. Paras vaihtoehto oli tilata paikallisella appilla ruokaa tai käydä syömässä ravintolassa. Asumuksestani oli ehkä alle kilometri lähimmälle ostarille ja sairaalaan, mutta Jakartassa ei oikein voi kävellä paikasta toiseen hullun liikenteen takia, eikä oikein kävelyteitä löydy. Paikalliset suhaavat moottoripyörillä tai autolla paikasta toiseen, minkä vuoksi Jakarta onkin tunnettu hurjista ruuhkistaan.

Paikalliset olivat todella ystävällisiä ja vastaanottavaisia, ja huolehtivat kyllä siitä, että minulle oli järjestetty ohjelmaa. He olivat vähän huolestuneita, kun halusin yksin mennä kaupungille pyörimään (tosin Jakartassa ei ole ihan hirveästi muuta nähtävää kuin kauppakeskukset), koska olen länsimaalainen. Kaupungilla pystyy kuitenkin melko turvallisesti kulkemaan yksinkin länsimaisena naisena, kunhan pitää terveen järjen mukana. En ainakaan itse kokenut oloani uhatuksi. Paras tapa on kuitenkin varmasti liikkua paikallisten kanssa. Naiset sekä miehet pukeutuvat melko peittävästi kuumasta ilmastosta huolimatta. Naisten on hyvä peittää polvet ja hartiat. Huivin pukeminen ei kuitenkaan ollut tarpeen, vaikka alunperin minulle oli sanottu että se olisi suositeltavaa sairaalalla. Jakartassa on vähän huonot julkisen liikenteen mahdollisuudet, mutta Gojekin, paikallisen Uber-tyyppisen kyydin, tilaaminen on halpaa. Lisäksi nykyään kulkee MRT. Jakartaan lähtijän on myös hyvä varautua tuijotuksiin, jos ei näytä paikalliselta. Tuijotukset ovat kuitenkin hyväntahtoisia, ja lähinnä tämä tuntui itsestäni hassulta, en siis kokenut tätä ahdistavaksi. 

Jakarta ei ollut ensisijainen valintani kaupungin suhteen (tai listalla ollenkaan), eikä se mikään tyypillinen turistikohde Indonesiassa ole. Mutta se oli tosi erilainen ja hieno kokemus, enkä vaihtaisi sitä pois.