Italia
2. vuosikurssin opiskelija
heinäkuu 2019
Lähdin harjoitteluvaihtoon Sardiniaan Sassarin kaupunkiin 01.07. ollessani vielä prekliinisessä vaiheessa opintojani, mutta kokemus oli silti antoisa. Minut valittiin plastiikkakirurgian osastolle ja prekliinisen vaiheen takia en tehnyt paljon muuta kuin seurasin poliklinikan vastaanottoa sekä leikkauksia. Poliklinikalla juuri kukaan ei puhunut englantia, mutta hyvin harva sitä puhui muuallakaan, tosin ymmärsivät käsittääkseni englantia kuitenkin hyvin. Sairaalassa en saanut juurikaan ohjeita miten vaihto olisi tarkoitus suorittaa vaan osaston johtaja määräsi erikoistuvan lääkärin neuvomaan minua. Se tarkoitti käytännössä sitä että lääkäri kysyi mitä halusin nähdä ja ohjeisti minua seuraamaan sitä. Sen koommin en lääkäriä nähnyt.
Sairaalassa työpäivät alkoivat kahdeksalta ja koostuivat lähinnä leikkausten ja lääkärin vastaanoton seuraamisesta. Mitään vaatimuksia paikallaololle ei ollut, sillä kukaan ei sitä valvonut(/se ei heitä kiinnostanut). Olin kuitenkin sairaalalla lähes päivittäin.
Kielitaidon puolesta minulla ei ollut mitään hätää, vaan pikemminkin ongelmana oli italialaisten osaamattomuus/haluttomuus puhua englantia. Kysyttäessä muutamat lääkärit kyllä vastasivat mielellään.
Italialainen tapa kohdata potilaat ja pitää vastaanottoa olivat aivan mielettömän lämpimät. Lääkärien suhtautuminen potilaisiin oli täysin erilainen kuin Suomessa. Potilaat toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi ja ilmapiiri oli oudon rento ja ystävällinen, mutta silti ammattimainen. Lääkäriä kunnioitettiin kovasti, mutta vuorovaikutus oli silti tuttavallinen. Sairauksien esiintyvyydestä en saanut kovin hyvää käsitystä, mutta hyvin paljon ihosyöpätapauksia näkyi klinikalla. Oikeastaan kaikki plastiikkakirurgialle tulleet potilaat olivat ihosyöpä tai rintasyöpätapauksia.
Harmillisesti juurikaan opetusta ei tapahtunut minun yksikössäni, vaikka paljon yritin kysellä ja seurata innokkaasti. Muissa yksiköissä oli kuulemani mukaan tosin erilainen tyyli ja heillä oli erikseen opettava professori esittelemässä ja selittämässä eri sairauksista ja miten toimenpiteessä edetään. Löysinkin itseni usein hänen ryhmästään vaihdon loppupuolella.
Asuin keskellä kaupunkia opiskelijoille suunnatussa hostellissa, jossa oli kahden hengen huoneita viidessä kerroksessa. Perinteinen italialainen kivitalo. Alakerrassa oli vartija joka päivysti 24/7 sekä keittiö ja ylimmässä kerroksessa oli pesutupa. Huoneiden lattiat olivat saastaiset (kuten myös keittiö) ja lavuaarit ja suihkun viemäri olivat käytännössä tukossa. Ilmeisesti siivoaminen ei kuulunut siellä kenellekään. Peittoa ei ollut ja ensimmäiset yöt olivatkin jäätäviä.
Vaihtokohteen contact personit olivat aivan kamalia lähes kaikille vaihtareille. Ainoa apu mitä sain omaltani oli saattelu 10 minuutin kävelymatkana hostellille. Sen lisäksi oikeastaan mitään ei tapahtunut vaikka yritinkin yhteyttä ottaa ja kysellä. Asia oli näin myös muiden kohdalla. Meille ei järjestetty muuta kuin yksi lyhyt baarireissu keskustassa jossa sai ilmaisen oluen, tämän lisäksi ei mitään.
Itse menin Sardiniaan ensin lennolla Genovaan josta lautalla Porto Torresin satamaan (12h laivamatka), jota en kyllä suosittele. Helpoiten pääsee lentämällä suoraan Algheroon ja siitä bussilla mihin ikinä Sardiniassa meneekään. Vaihtoa varten en saanut apurahaa tai stipendiä.
Tämän raportin perusteella saattaa jäädä sellainen maku, että vaihto on ollut ihan paska. Näin ei kuitenkaan ollut, vaikka paikallisissa asioissa olisi todella paljon toivomisen varaa. Vaihtokokemus oli aivan huikea! Muut vaihtarit olivat parasta mitä voi toivoa ja kypsyttyämme paikallisten tuutoreiden hommaan teimmekin useita reissuja keskenämme. Sardinia on saarena upea ja kuukaudessa kerkeää hyvin kiertää lähes kaiken mitä sieltä löytyy. Upeita rantoja ja kirkkaita vesiä.
Hintataso on tosin melkein Suomen tasoa vaikkakin hieman halvempaa esim viinin ja oluen suhteen. Ruoka oli hyvää ja kelit mitä parhaat.
Vaihtotoiminnan kehittämiseen olisi syytä selvittää vaihtomaan kielivaatimukset ja olisi myös hyvä että vastaanottavalla puolella on myös sama.
3. vuosikurssin opiskelija
heinäkuu 2022
Lähdin Sassariin vaihtoon heinäkuuksi 2022. Työskentelin reumatologian osastolla. Vaihto oli
minulle mieluisa kokemus vaikka vaihto oli järjestelty huonosti vastaanottavan tahon osalta.
Sassarissa, ja Italiassa laajemminkin, ei pärjää ilman italian taitoa. Silti paikallinen vaihtojärjestö ei vaadi italian osaamista vaan pelkästään englannin. Sassarissa kukaan ei puhu englantia, edes merkittävä osa lääkäreistä. Useilla osastoilla tuutoroivat lääkärit eivät puhuneet vaihtarien kanssa englantia, eivät siis puhuneet lainkaan heidän kanssaan. Itse olin onnekas, koska tuutoroiva lääkärini puhui englantia ja oli myös aidosti kiinnostunut opettamaan minua.
Sairaalassa seurasin vastaanottoja, vastasin tuutorini esittämiin kysymyksiin, tein statuksia,
kommentoin kuvia ja tein pari kertaa ultraäänitutkimuksen potilaalle. Mikäli potilaita ei ollut, niin saatoimme harjoitella vaihtareiden kesken ultraäänilaitteen käyttöä toisillamme. Sairaalaan sai tulla ja lähteä koska vain. Sosiaalista ohjelmaa ei käytännössä ollut lainkaan. Yhtenä päivänä eräs yhteyshenkilö kutsui meidät viettämään aikaa hänen ja hänen kaveriensa kanssa mutta tällöinkin hänen kaverinsa puhuivat pelkästään keskenään italiaa eivätkä huomioineet meitä mitenkään.
Kaupungin LEO (Local Exchange Officer) ei hoitanut tehtäviään. Osa vaihtareista olivat ilman osastopaikkaa saapuessamme. Vaihtosertifikaatin ja taskurahan saamisessa oli haasteita. Emme kertaakaan tavanneet kaupungin LEO:ta ja häneen oli vaikea saada yhteyttä.
Meille ei tarjottu lounasta vaan saimme 100 euron taskurahan, jolla lounaat kustannettiin.
Kaupungissa oli opiskelijaravintola, jossa ERASMUS-lääkisopiskelijat kävivät syömässä lounasta
mutta vaihtovirkailijat eivät olleet hakeneet meille oikeutta tähän.
Kannattaa ystävystyä ERASMUS-lääkisvaihto-opiskelijoiden kanssa ja kysyä ylimääräisten opiskelijaravintolakorttien perään. Muutenkin kaupungin ERASMUS-lääkisvaihto-opiskelijoita kannattaa tutustua IFMSA-opiskelijoiden lisäksi. Alueen hintataso on matalampi kuin Suomen. Aurinko paistoi joka päivä ja lämpötila oli aina yli 30 astetta. Vaikka Sassari sijaitsee sisämaassa, rannalle pääsi helposti julkisilla. Parhaisiin luontokohteisiin pääsee vain autolla.
Majoitus tapahtui keskustan opiskelija-asuntolassa kahden hengen huoneissa. Olot olivat kehnot. Huoneessani ei ollut aluksi toimivaa minijääkaappia. Keittiön jääkaappi oli myös rikki. Keittiössä ei ollut kunnolla ruuanlaittovälineitä: aterimia, pannuja, lastaa tai edes astianpesuainetta. Huoneen wc:n lavuaari tulvi. Huoneessa ei ollut ilmastointia, tyynyjä tai lakanoita. Pesukone ei toiminut. Wifi ei toiminut. Huoneet piti siivota mutta siivoustarvikkeita ei ollut.
Sassariin lähtiessä kannattaa ensisijaisesti laskeutua Algheron lentökentälle. Myös Olbian lentokentälle voi laskeutua mutta tällöin junamatka on varsin pitkä Sassariin.
Vaihdossa parasta oli huippuhauska vaihtariporukka, jonka kanssa touhusimme kaikki
päivät. Matkustimme ympäri Sardinian saarta ja järjestimme illanistujaisia.
Kaiken kaikkiaan käytännön järjestelyt oli täysin kustu, olot olivat alkeelliset etkä saa
kliinisestä työstä todennäköisesti mitään irti, jos et osaa italiaa. Mutta toisaalta luonto on
kaunis (suosittelen auton vuokrausta!), sää mitä parhain ja voit saada elinikäisiä kavereita!
5. vuosikurssin opiskelija
heinäkuu 2022
Suoritin vaihtoni Bresciassa, sairaalassa ASST Spedali Civili, gynekologian ja obstetriikan
osastolla. Vaihtoni aikana seurasin lääkäreiden työtä eri sijoituksissa, esim. gynekologian ja obstetriikan poliklinikoilla ja leikkaus- ja synnytyssaleissa. Päivittäin olin sairaalalla n. 4–5 tuntia. Vaihdon sisältö vastasi odotuksiani, vaikka olinkin toivonut, että olisin päässyt osallistumaan enemmän käytännön työhön.
Minut otettiin hyvin vastaan. Päivittäin vaihtuvan ohjelman vuoksi tapasin joka päivä uusia lääkäreitä, joten en päässyt tutustumaan yksittäiseen työporukkaan. Aamuisin käytävällä hoitajat ja muu henkilökunta auttoivat minua löytämään oikean paikan. Erikoistuvat lääkärit olivat todella ystävällisiä ja tekivät minulle ohjelman vaihdon ajaksi. Vastaanotoilla he kertoivat englanniksi, mistä potilaiden kanssa keskusteltiin, koska moni erikoislääkäri ei puhunut englantia. Ennen Italiaan lähtöä olin ottanut muutaman kurssin italiaa ja vähäisestäkin italian taidosta oli hyötyä. Pystyin mm. kertomaan, mitä teen sairaalassa ja mitä paikkaa etsin. Lisäksi monilla vastaanotoilla ei tullut erikoistuvalle lääkärille tilaisuutta kertoa minulle potilastapauksesta, joten siitäkin oli apua, että ymmärsin hieman, mistä oli puhuttu.
Sairaalassa kiinnitin eniten huomiota erikoistuvien lääkärien työskentelyyn. Kaikilla vastaanotoilla, joita olin seuraamassa, erikoistuva lääkäri työskenteli erikoislääkärin kanssa. Yhdellä vastaanotolla oli jopa kaksi erikoistuvaa erikoislääkärin lisäksi. Erikoistuvat lääkärit tekivät vastaanoton aikana koneelle ja paperille paperitöitä samalla kuin erikoislääkäri keskusteli potilaan kanssa. Tämä mahdollisti sen, että seuraava potilas kutsuttiin heti edellisen lähdettyä. Toinen huomattava ero oli se, että kaikki potilaat tulivat vastaanotolle paperinipun kanssa ja saivat vastaanoton jälkeen uuden paperin käynnistään. Vaikutti siltä, että sähköinen potilastietojärjestelmä ei ole samanlaisessa asemassa kuin Suomessa.
Asuin opiskelija-asuntola Convitto Vescovile San Giorgiossa, jossa oli kahden hengen huone omalla kylpyhuoneella. Asuntola oli keskeisellä sijainnilla, vain noin 10 min kävelymatkan päässä sairaalasta ja lähellä keskustaa. Muutaman minuutin kävelymatkan päässä oli hyvin varusteltu ruokakauppa, joka oli auki vuorokauden ympäri. Asuntolalla tarjottiin aamupala sekä 20 kuponkia, jotka kävivät asuntolan lounaaseen ja illalliseen. Kuponkien loputtua oli mahdollista maksaa lisäaterioista. Muuten söimme kaupasta ostettavia ruokia tai ravintoloissa. Asuntolan keittiössä ei ollut mahdollisuutta tehdä itse ruokaa, mutta siellä oli jääkaappi ja mikro.
Sosiaaliseen ohjelmaan kuului yhteisiä illallisia ja retkiä viereisiin kaupunkeihin, mm. Veronaan ja Bergamoon. Kävimme Garda- ja Iseo-järvillä ja Bresciassa kalliokiipeilimme ja keilasimme. Lisäksi paikallisjaosta järjesti meille opetus-/keskustelutilaisuuden teemalla ”Conflict of interest”. Sosiaalinen ohjelma oli todella monipuolinen ja runsas, mutta vapaita päiviä oli myös sopivasti. Järjestetyn sosiaalisen ohjelman lisäksi teimme pienemmässä ryhmässä muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa retkiä lisäksi Venetsiaan ja Padovaan.
Lensin Helsingistä Milanoon suoralla lennolla ja Milanosta otin junan Bresciaan. Lentolippu maksoi yhteen suuntaan 204 € ja junalippu alle 20 euroa. Vaihtoa varten sain 400 € yliopiston apurahaa. Bresciassa käytin välillä metroa ja kaupunkipyöriä. Viiden euron aktivointimaksun jälkeen pyöriä oli ilmaista käyttää, kunhan pyöräilyaika oli alle 45 minuuttia. Polkupyörä oli todella kätevä, koska asema oli aivan asuntolan edessä.
Vaihdostani saan työtunteja vastaavasti 2 op valinnaisiin opintoihin.
3. vuosikurssin opiskelija
kesäkuu 2022
Vietin kesäkuun Italiassa Sardinian saarella Sassarin kaupungin yliopistollisessa sairaalassa. Tässä kliinisessä vaihdossa pääsin työskentelemään sekä fysiologian osaston potilaiden että tutkimuksen parissa. Sain vaihdosta 3 opintopistettä valinnaisiin opintoihin.
Pyöriskelin sekä liikuntafysiologian että neurofysiologian puolella päivästä riippuen, ja pääsin esimerkiksi avustamaan MS-potilaiden kuntotesteissä ja ENMG- sekä EEG- mittauksissa. Useassa neurofysiologian tutkimuksista keskeisenä osana oli magneettistimulaation antaminen aivokuorelle. Työaika oli todella joustava ja vaihteli päivän mukaan kolmesta yhdeksään tuntiin, sillä rannalle meno oli hyväksyttävä syy lähteä loppuviikosta jo aiemmin pois. Työskentely oli rennompaa ja omatoimisempaa kuin oletin. Klinikalla eri alojen ammattilaiset olivat todella ystävällisiä ja avuliaita, näimme välillä myös vapaa-ajalla. Englannin heikko
osaamistaso yllätti ja italian kielen edes osittainen hallitseminen ei olisi tullut pahitteeksi, oma taitoni oli siis täysin nollassa. Usein kuitenkin paikalta löytyi edes yksi henkilö, joka ymmärsi englantia ja pahemmilta väärinkäsityksiltä vältyttiin.
Merkittäviä eroja sairauksien esiintyvyydessä ei vaihtoni aikana tullut esille. Potilaan ja lääkärin vuorovaikutus vaikutti rennolta ja enemmänkin jutustelulta, joka tosin saattoi johtua myös osastostani. Lääketieteen opiskelu kestää myös Italiassa kuusi vuotta ja perusrakenne on hyvin samanlainen kuin meillä. Heidän
lähes kaikki tentit sijoittuvat kesä/heinäkuulle ja ovat suullisia kuulusteluja koko luokan läsnä ollessa. Monet tekevät opintojen ohella vapaaehtoisia harjoittelujaksoja, myös fysiologialla oli kesäkuun aikana useita eri lääketieteen opiskelijoita paikallisesta yliopistosta.
Majoituin opiskelija-asuntolassa vanhassa kaupungissa. Huone jaettiin joko toisen vaihtarin tai italialaisen opiskelijan kanssa ja kylpyhuoneet olivat useammalle yhteiset. Huoneessa ei ollut tyynyä tai peittoa, mutta kuukauden onneksi pärjäsi läheisestä pikkuputiikista ostetulla koristetyynyllä. Peittoa ei olisi muutenkaan tarvinnut, sillä lähes 40 asteen lämpö ilman mitään ilmastointia oli riittävästi. Ikkunoiden aukipitämisessäkin oli omat huonot puolensa, ulkoilma oli usein tukalampaa kuin sisäilma ja haisi erinäisille eritteille, sillä vanhassa kaupungissa mukulakivikadut olivat ahtaita ja vihreitä kasveja ei näkynyt.
Ruokiin sai rahaa 100€, mutta sairaalan kanttiini oli kiinni eikä huoneissa ollut mahdollista tehdä ruokaa. Käytännössä siis elin kuukauden syömällä ainoastaan ulkona pitsaa tai pastaa, kuten toki turistina kuuluukin. Suomeen palaamisen jälkeen näistä täytyi pitää parin viikon tauko. Järjestön sosiaalisena ohjelmana oli antaa meille drinkkilippuja opiskelijabaariin erään perjantain tapahtumaan, muuta ohjelmaa ei järjestetty sillä kesäkuussa paikalliset olivat kiireisiä tenttien kanssa.
Sassarissa oli samaan aikaan yhteensä 7 vaihtaria, joiden kanssa tehtiin omatoimisesti iltapäivisin ja viikonloppuisin retkiä rannoille ympäri Sardinian saarta. Lennot maksoivat yhteensä 400€, joka oli yliopistolta saadun apurahan suuruus. Sardinian saarelle oli huonommin lentoyhteyksiä Suomesta kuin Manner-Italiaan. Paikan päällä matkustin junalla tai bussilla, joita oli helppo käyttää mutta joiden aikataulujen paikkaansa pitävyyteen en suosittelisi luottamaan.
3. vuosikurssin opiskelija
kesäkuu 2022
Suoritin vaihtoni Sardinian saarella sijaitsevan Sassarin yliopistollisen sairaalan gynekologian ja obstetriikan osastolla, joka oli erikoisaloista ensimmäinen vaihtoehtoni vaihtoon hakiessani. Kanssani samalla osastolla oli kiertämässä kaksi kämppistäni, jotka olivat myös IFMSA-vaihtareita, sekä yksi brittiläinen Erasmus-vaihtari. Työpäivämme alkoivat klo 8 jälkeen, riippuen milloin professorimme, osaston johtaja, saapui paikalle. Hän työskenteli gynekologisen kirurgian parissa, joten vietimme suurimman osan ajastamme leikkaussaleissa. Päivät kuitenkin alkoivat yleensä potilaskierroilla, joissa tapasimme yleensä edellispäivinä leikattuja potilaita sekä kyseisen päivän leikkauslistalla olevia potilaita. Tämän jälkeen professori otti vastaan työhuoneessaan muita potilaita, joiden leikkaustarvetta arvioitiin tai leikkausta suunniteltiin, lisäksi muutamia akuuttitapauksia. Tämän jälkeen siirryimme leikkaussalien puolelle, jossa seurasimme professorimme sekä muutaman muun kokeneen kirurgien leikkauksia. Työpäivä loppui eri aikaan joka päivä leikkauksista riippuen, mutta pääsimme yleensä viimeistään klo 14. Tämän jälkeen kuljimme kaupan kautta kotiin laittamaan lounasta, sillä sairaalalla ei ollut mahdollista ostaa syötävää. Saimme jokainen 100 € lounasrahaa.
Oma englannin kielitaitoni on melko sujuvaa, mutta sairaalan henkilökunnasta ei monikaan englantia puhunut. Kaikki henkilökunnasta olivat kuitenkin todella mukavia meille! He ohjasivat meidät leikkauksissa aina parhaille paikoille seuraamaan, ja juttelimme kaikki tauot heidän kanssaan Google Kääntäjän avulla. He olivat hyvin kiinnostuneita meistä, sillä he eivät olleet tottuneet opiskelijoihin klinikassa. Italialaisten lääkisläisten kuuden vuoden opinnot painottuvat vahvasti teoriaan, joten heillä ei kliinistä kokemusta juuri valmistuessaan ole. Esimerkiksi loppuvaiheen erikoistuvat lääkärit suorittivat osastoilla ja operaatioissa pääasiassa samoja työtehtäviä, kuin Suomessa amanuenssuurit yleensä suorittavat. Leikkaussalin ulkopuolella iso osa heidän ajastaan meni myös käsinkirjatessa vanhempien kollegoiden lausuntoja.
Lääkärit, joita seurasimme, puhuivat todella sujuvaa englantia. He selittivät mielellään leikkausten aikana mitä leikkauspöydällä oikein tapahtui, joten leikkauksia seuratessa oppi todella paljon. Pääsimmekin näkemään operaatioita hyvin laidasta laitaan! Emme päässeet itse tekemään mitään, mutta hoitajien ja meidän vaihtareiden kielimuurin takia se ei olisi ehkä ollut turvallistakaan. Opin vaihdon aikana kuitenkin enemmän kuin olisin odottanutkaan ja nautin ajastani sairaalalla todella paljon!
Italian terveydenhuolto ei EU-maana ei eronnut kovin radikaalisti Suomesta. Julkinen terveydenhuolto toimii suurin piirtein samalla tavalla kuin Suomessa. Gynekologian leikkaussaleissa suoritettiin suurimmaksi osaksi samoja operaatioita, kuin käsittääkseni Suomessakin tehdään. Suurimmat erot, jotka havaitsin, olivat hygienia- ja tietosuojakäytäntöihin liittyviä. Operaatioissa sai esimerkiksi ottaa mistä tahansa puhelimellaan kuvia, johon meitä suorastaan kannustettiin siihen oppimisemme kannalta, ja leikkaussaleihin oli avoimet ovet, joista sai kulkea miten halusi. Lisäksi hierarkia vaikutti tiukemmalta kuin Suomessa, vaikka ilmapiiri hyvältä vaikuttikin.
Asuin yksityisessä asunnossa, jossa oli neljä makuuhuonetta. Asunto oli mukava ja sijaitsi noin 10 minuutin kävelymatkan päässä sairaalarakennuksestamme, hyvällä alueella keskustassa. Kanssani asunnossa asui kolme IFMSA-vaihtarityttöä (brasilialainen, toinen suomalainen ja slovakialainen), joiden kanssa jaoimme kaksi makuuhuonetta, sekä italialainen opiskelijatyttö ja italialainen nuorehko mies, joka oli muutaman kuukauden työkomennuksella Sassarissa.
Vaihtariporukastamme tuli erittäin tiivis ja vietimme kaiken vapaa-aikamme yhdessä. Välillä hengasimme myös kolmen muun IFMSA-vaihtarin kanssa (heidän ehtiessään), jotka asuivat eri puolella Sassaria erilaisissa opiskelijamajoituksissa. Italialaiset kämppiksemme puolestaan eivät englantia puhuneet, mutta mies söi usein illallista kanssamme samaan aikaan, ja hänen kanssaan keskustelimmekin melko paljon Google Kääntäjän avulla.
Suurin miinus koko vaihdossa oli kaikki säätö asunnon kanssa. Sain kuulla majoituksen ja ajankohdan, jolloin sinne saan saapua, alle kaksi vuorokautta ennen Sardiniaan saapumistani. Tätä ennen tätä en ollut varma, missä asun ensimmäiset vuorokaudet. Suomalaiset vaihtovirkailijat kyselivät sieltä myös tarkemmin, mutta Italian päässä järjesteltiin asioita melko myöhässä. Asuntoa ei ollut myöskään siivottu ennen sinne saapumistamme, joten pari ensimmäistä päivää siivosimme edellisten asukkaiden roskia lattioilta. Lisäksi asunnossa ei ollut lakanoita, pyyhkeitä, täkkejä eikä käyttökelpoisia tyynyjä, joten kävimme ostamassa niitä alle 2 km päässä sijaitsevasta JYSK:istä. Osalle kämppiksistäni oli ilmoitettu lakanoiden ja pyyhkeiden puutteesta, joten he olivat osanneet ottaa omat mukaan. Keittiössä oli kaasuliesi, joten jouduimme maksaa kaasutankista. Asunnon kanssa oli vielä lisää säätöä siellä asumisemme aikana, mutta lopulta kaikki hoitui paikallisten vaihtovirkailijoiden ja kämppisteni yhteistyöllä kuntoon. Asunto tuntui pian kodikkaalta!
Sosiaalista ohjelmaa meille ei italialaisten puolesta ollut järjestetty, sillä heillä oli tenttikausi menossa. Suurin osa meistä ei myöskään nähnyt kummiaan kuin ensimmäisenä päivänä. Koko yliopiston yhteiset bileet sekä lääketieteellisen omat bileet oli kuitenkin järjestetty, jotka olivat ihan hauskoja tapahtumia. Olisimme toivoneet enemmän järjestettyä ohjelmaa, mutta kuukausi meni loppupeleissä niin nopeasti, että saimme aikataulumme helposti täytettyä hauskoista aktiviteeteistä omalla vaihtariporukallamme!
Ennen Sardiniaan matkustamista vietin ystäväni kanssa muutaman päivän Pohjois-Italiassa. Lensin tullessani ensin Milanoon, josta sitten lomani jälkeen Sardiniaan Algheron lentokentälle, josta kummini tuli hakemaan minua autolla. Algheron kenttä oli pieni ja moderni, ja sieltä pääsee kätevästi bussilla noin tunnissa Sassariin. Takaisin tullessa matkustin samaa reittiä kotiin. Lennot (ruumalaukkujen kanssa) ja matkat lentokentille
maksoivat yhteensä hieman noin 400 €. Kohteeseen oli siis kaiken kaikkiaan hyvin vaivatonta matkustaa. Vaihtoa varten sain yliopistolta apurahan, joka kattoi 380 euron vaihtomaksun. Suosittelen kysymään omalta kummilta tai paikallisilta virkailijoilta apua julkisten liikennevälineiden käyttöön, sillä reittien suunnitteluun ja lipun myyntiin tarvitsi useamman paikallisen sovelluksen. Kun opimme kulkemaan, kävimme usein iltapäivisin rannalla tai lähikaupungeissa bussilla. Sassari ei itsessään sijaitse rannalla, mutta 30–60 minuutin matkan päässä oli useita hienoja rantoja. Bussiliput maksoivat 1–4 € matkasta riippuen. Juna kulki vain muutamien kaupunkien välillä Sassarissa, takseja oli huonosti ja Uber ei Sassarissa toiminut. Auton vuokraus on Sardiniassa ihanteellisin tapa kulkea, joten jos tähän on mahdollisuus esim. vaihtariporukalla, suosittelen sitä vahvasti! Itse vietin viikon vaihtoni jälkeen puolisoni kanssa vuokra-autolla Sardiniaa kiertäen. Vaihdon aikana kävimme Sardinian isoimpien kaupunkien lisäksi myös Ranskan saarella Korsikalla kämppisteni kanssa! Matkustimme kuvankauniiseen Bonifacioon lautalla Santa Teresasta (noin tunnin matka) ja vietimme siellä viikonlopun.
Sassari ei ollut ensimmäinen vaihtoehtoni Italiassa, mutta olen todella iloinen, että päädyin lopulta Sardinian saarelle! Koko Saari on paikkana hyvin kaunis ja erilainen kuin manner Italia. Sardinia onkin italialaisten tyypillinen rantalomakohde, joten turistit olivat pääasiassa italialaisia. Sassarin (ja koko Sardinian) hintataso oli suunnilleen samaa luokkaa kuin Pohjois Italiassa, eli paikasta riippuen saman hintaista tai halvempaa kuin Suomessa. Ruokakaupat (lempparimme Conad) olivat suunnilleen samaa hintaluokkaa kuin suomalaiset, mutta toki
italialaiset viinit, juustot ja muut herkut olivat huomattavasti halvempia kuin täällä. Saan vaihdon hyväksyttyä osaksi opintojani. Itselläni vaihto menee valinnaisten opintojen alle, ja 4 viikon vaihto vastaa noin 3 opintopistettä. Vaihdon olisi voinut saada myös amanuenssuuriksi näin halutessaan. Suosittelen vaihtoon lähtemistä kaikille, jotka sitä vähänkin harkitsevat. Vaihto oli kokonaisuudessaan aivan ihana kokemus, jonka aikana sain upeita uusia ystäviä, lääketieteen osaamiseni kasvoi, kielitaitoni ja itseluottamukseni parani ja opin paljon lisää Italian kielestä ja kulttuurista, vaikka siellä useita kertoja olinkin entuudestaan käynyt. Matkasta jää paljon upeita muistoja.