Lähdin harjoitteluvaihtoon Sardiniaan Sassarin kaupunkiin 01.07. ollessani vielä prekliinisessä vaiheessa opintojani, mutta kokemus oli silti antoisa. Minut valittiin plastiikkakirurgian osastolle ja prekliinisen vaiheen takia en tehnyt paljon muuta kuin seurasin poliklinikan vastaanottoa sekä leikkauksia. Poliklinikalla juuri kukaan ei puhunut englantia, mutta hyvin harva sitä puhui muuallakaan, tosin ymmärsivät käsittääkseni englantia kuitenkin hyvin. Sairaalassa en saanut juurikaan ohjeita miten vaihto olisi tarkoitus suorittaa vaan osaston johtaja määräsi erikoistuvan lääkärin neuvomaan minua. Se tarkoitti käytännössä sitä että lääkäri kysyi mitä halusin nähdä ja ohjeisti minua seuraamaan sitä. Sen koommin en lääkäriä nähnyt.

Sairaalassa työpäivät alkoivat kahdeksalta ja koostuivat lähinnä leikkausten ja lääkärin vastaanoton seuraamisesta. Mitään vaatimuksia paikallaololle ei ollut, sillä kukaan ei sitä valvonut(/se ei heitä kiinnostanut). Olin kuitenkin sairaalalla lähes päivittäin. 

Kielitaidon puolesta minulla ei ollut mitään hätää, vaan pikemminkin ongelmana oli italialaisten osaamattomuus/haluttomuus puhua englantia. Kysyttäessä muutamat lääkärit kyllä vastasivat mielellään.

Italialainen tapa kohdata potilaat ja pitää vastaanottoa olivat aivan mielettömän lämpimät. Lääkärien suhtautuminen potilaisiin oli täysin erilainen kuin Suomessa. Potilaat toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi ja ilmapiiri oli oudon rento ja ystävällinen, mutta silti ammattimainen. Lääkäriä kunnioitettiin kovasti, mutta vuorovaikutus oli silti tuttavallinen. Sairauksien esiintyvyydestä en saanut kovin hyvää käsitystä, mutta hyvin paljon ihosyöpätapauksia näkyi klinikalla. Oikeastaan kaikki plastiikkakirurgialle tulleet potilaat olivat ihosyöpä tai rintasyöpätapauksia. 

Harmillisesti juurikaan opetusta ei tapahtunut minun yksikössäni, vaikka paljon yritin kysellä ja seurata innokkaasti. Muissa yksiköissä oli kuulemani mukaan tosin erilainen tyyli ja heillä oli erikseen opettava professori esittelemässä ja selittämässä eri sairauksista ja miten toimenpiteessä edetään. Löysinkin itseni usein hänen ryhmästään vaihdon loppupuolella.

Asuin keskellä kaupunkia opiskelijoille suunnatussa hostellissa, jossa oli kahden hengen huoneita viidessä kerroksessa. Perinteinen italialainen kivitalo. Alakerrassa oli vartija joka päivysti 24/7 sekä keittiö ja ylimmässä kerroksessa oli pesutupa. Huoneiden lattiat olivat saastaiset (kuten myös keittiö) ja lavuaarit ja suihkun viemäri olivat käytännössä tukossa. Ilmeisesti siivoaminen ei kuulunut siellä kenellekään. Peittoa ei ollut ja ensimmäiset yöt olivatkin jäätäviä. 

Vaihtokohteen contact personit olivat aivan kamalia lähes kaikille vaihtareille. Ainoa apu mitä sain omaltani oli saattelu 10 minuutin kävelymatkana hostellille. Sen lisäksi oikeastaan mitään ei tapahtunut vaikka yritinkin yhteyttä ottaa ja kysellä. Asia oli näin myös muiden kohdalla. Meille ei järjestetty muuta kuin yksi lyhyt baarireissu keskustassa jossa sai ilmaisen oluen, tämän lisäksi ei mitään. 

Itse menin Sardiniaan ensin lennolla Genovaan josta lautalla Porto Torresin satamaan (12h laivamatka), jota en kyllä suosittele. Helpoiten pääsee lentämällä suoraan Algheroon ja siitä bussilla mihin ikinä Sardiniassa meneekään. Vaihtoa varten en saanut apurahaa tai stipendiä.

Tämän raportin perusteella saattaa jäädä sellainen maku, että vaihto on ollut ihan paska. Näin ei kuitenkaan ollut, vaikka paikallisissa asioissa olisi todella paljon toivomisen varaa. Vaihtokokemus oli aivan huikea! Muut vaihtarit olivat parasta mitä voi toivoa ja kypsyttyämme paikallisten tuutoreiden hommaan teimmekin useita reissuja keskenämme. Sardinia on saarena upea ja kuukaudessa kerkeää hyvin kiertää lähes kaiken mitä sieltä löytyy. Upeita rantoja ja kirkkaita vesiä.

Hintataso on tosin melkein Suomen tasoa vaikkakin hieman halvempaa esim viinin ja oluen suhteen. Ruoka oli hyvää ja kelit mitä parhaat.

Vaihtotoiminnan kehittämiseen olisi syytä selvittää vaihtomaan kielivaatimukset ja olisi myös hyvä että vastaanottavalla puolella on myös sama.