Vietin heinäkuun 2019 Kiinan Guangzhoussa eli vanhassa Kantonissa. Olin SCOPE vaihdossa yleiskirurgian osastolla. Osasto oli jaettu neljään osaan: ylempi GI-kanava, kolorektaali, kilpirauhanen ja tyrät. Vietin ensimmäisen viikon ylä-GI ryhmässä, johon myös tuutorilääkärini kuului. Toisen viikon olin kolorektaali-ryhmässä ja kolmannen kilpirauhasryhmässä. Viimeisellä viikolla palasin takaisin ylä-GI-ryhmään. Osastolla oli kokonaisuudessaan yli 100 potilaspaikkaa. Varsinaisella osastolla suurin osa huoneista oli kolmen hengen huoneita, osastolla oli myös muutama neljän hengen huone. Tämän lisäksi ylemmissä kerroksissa oli VIP-potilaiden yhden hengen huoneita. 

Normaalisti menin aamulla kello 7:30 osastolle ja osallistuin aamukierrolle. Kierto oli tietysti kiinaksi, lääkärit ja opiskelijat olivat todella kiireisiä, joten harvoin tiesin mikä potilaita vaivasi ja mitä tapahtuu. Professori tai lääkäri kysyi muutaman kysymyksen potilailta ja yleensä katsoi leikkaushaavan ja/tai palpoi vatsan. Yhden potilaan luona vietettiin vain muutama minuutti ja sitten siirryttiin seuraavaan potilaaseen. Suomessa kädet desinfioidaan ennen ja jälkeen jokaisen potilaskohtaamisen. Täällä kuukauden aikana näin vain yhden professorin käyttävän käsidesiä muutaman kerran. Kierron jälkeen osallistuin osaston rutiineihin tai seurasin leikkauksia leikkaussalissa tai livestreamina. Normaalisti osastorutiineissa seurasin, kun opiskelijat haastattelivat uusia potilaita ja vaihdoimme leikkaushaavojen siteitä. Varsinaista statusta en nähnyt kenenkään tekevän vatsan palpoinnin ja muutaman sydämen auskultaation lisäksi. Pääsin lounaalle ja lepäämään yleensä 11-12 aikaan ja palasin osastolle iltapäiväkiertoa varten neljän aikaan. Myös kiinalaiset opiskelijat saivat muutaman tunnin ”levon” päivän aikana. 

Osastolla vain harva ihminen puhui englantia. Muutamassa ryhmässä oli opiskelija tai kaksi, joka puhui kohtalaista tai jopa hyvää englantia, heidän seurassaan pääasiassa vietin aikaa osastolla. Kaikenkaikkiaan käännös- ja tulkkisovellukset olivat kovassa käytössä kuukauden aikana. Välillä joku lääkäri saattoi kysyä minulta jotain ja kun vastasin, hän kertoi vastauksen olevan väärin ja selitti täysin saman asian eri sanoin. Muutama professori puhui hyvää englantia ja he olivat hyvin kiinnostuneita siitä, kuka olen ja mitä teen osastolla.

Leikkaussalissa seurasin paljon erilaisia leikkauksia. Ylä-GI viikolla lähinnä laparoskooppisia ventrikkelisyövän leikkauksia. Myös suurin osa kolorektaalileikkauksista suoritettiin pääasiassa laparoskooppisesti. Kilpirauhasviikolla pääsin avustamaan useissa tyroidektomioissa. 

Leikkaussalissa leikkauksiin osallistui yleensä kolme lääkäriä tai opiskelijaa sekä yksi leikkaussalihoitaja ja yksi anestesialääkäri. Leikkauksia oli seuraamassa usein paljon opiskelijoita tai lääkäreitä. Leikkaussalien ovet olivat auki ja ihmisiä kulki edestakaisin saliin ja sieltä pois. Puhelimia moni käytti leikkaussalissa huolettomasti ja puhelimet soivat usein kesken leikkausten ja kuvia otettiin leikkaussalissa aika paljon. Muutaman kerran näin, kun opiskelija otti torkut leikkaussalin nurkassa kesken leikkauksen. Kirurginen käsienpesu tehtiin saippualla ja vedellä ja käsien kuivaamisen jälkeen lisättiin käsidesiä. Käsihygieniasta oltiin leikkaussalissa hyvin tarkkoja. 

Ylä-GI professorin mukaan yleisin syöpä Kiinassa on keuhkosyöpä, toiseksi yleisin maksasyöpä ja sen jälkeen tulee ventrikkelisyöpä. Ventrikkelisyöpä on kuitenkin suurin kuolemaan johtava syöpä keuhkosyövän jälkeen. Hänen mukaansa ventrikkelisyövän yleisyys johtuu ympäristöstä, geeneistä ja erilaisesta ruokavaliosta. 

Kiinassa sairaanhoito ei ole ilmaista tai halpaa. Potilailla on oltava vakuutus. Vakuutuksia on erilaisia, kunnallisia ja kaupallisia. Yleensä vakuutus kattaa vain tietyn osan kuluista. Sairaalassa kuulin tapauksesta, jossa noin 20-vuotias nainen oli saanut kaksoisraskauden aikana raskauden indusoiman rasvamaksan ja lapset täytyi synnyttää etuajassa keisarinleikkauksella. Leikkauksen jälkeen vauvat joutuivat keskosina NICU:lle (neonatal intensive care unit) ja äiti aikuisten teho-osastolle. Vakuutuskatto oli tullut vastaan ja naisen aviomies joutui pitämään lähestulkoon esitelmän sairaalalle, kuinka kovasti hän aikoo työskennellä, että saa siinä vaiheessa noin 40 000 yuanin eli yli 5000€ velan maksettua. Monet paikalliset muistivat mainita, että sotilaat saavat kaiken hoidon ilmaiseksi heille varatuissa sotilassairaaloissa. Tuutorini mukaan VIP-potilaat maksavat lähestulkoon koko sairaalan ylläpidon. 

Sairaalassa on myös plastiikkakirurgian osasto, jossa tehdään kosmeettisia toimenpiteitä. Näitä toimenpiteitä vakuutus ei tietenkään kata, joten nekin tuovat sairaalalle lisätuloja. Nanfang Hospital:n plastiikkakirurgian osasto on maan kuulu, ja Kiinan rankingissa maan kolmanneksi paras. 

Eräänä päivänä osastolla eräs tyttö kysyi minulta, että tiedänkö mitä tarkoittaa, kun joidenkin potilaiden nimen perään oli merkitty kolmio. Se kuulemma tarkoitti, että potilas ei ollut itse tietoinen sairaudestaan tai sen vakavuudesta. Jotkut omaiset ajattelevat, että potilas parantuu todennäköisemmin, jos hän ei tiedä olevansa vakavasti sairas ja mahdollisesti masennu siitä. Omaiset olivat muutenkin paljon mukana potilaiden hoidossa. Omaiset hoitivat suurimman osan perushoidosta, mikä Suomessa kuuluu sairaanhoitajille. Näihin kuului esimerkiksi potilaan peseminen ja vessakäyntien avustaminen, sekä avanteiden vaihto. Vierailuaikoja ei varsinaisesti ollut, vaan omaiset viettivät sairaalassa koko päivän. VIP-potilaiden omaisilla oli jopa omat sängyt ja he nukkuivat potilaan kanssa samassa huoneessa. 

Tietokoneet olivat kovassa käytössä osastolla, mutta kaikkien potilaiden tiedot olivat myös paperisena. Paperia osastolla siis kului paljon. 

Kaikenkaikkiaan vaihto sujui ihan hyvin. Kulttuurierot olivat aika suuria, mutta käännössovellusten ja kärsivällisyyden avulla niistäkin selvittiin. Monet kiinalaiset olivat todella arkoja puhumaan englantia, mutta pienellä patistuksella juttu alkoi usein luistaa. Ihmiset olivat vieraanvaraisia ja mielellään kertoivat kulttuuristaan ja historiasta.