Kroatia
Zagreb, Kroatia6. vuosikurssin opiskelijalokakuu 2021
Olin vaihdossa lokakuussa 2021 Sestre Milosdrnicen sairaalassa KNK:lla. Olin sairaalalla noin 6h päivässä ja sain seurata leikkauksia, päivystyspoliklinikkaa ja normaaleja poliklinikoita. Sain myös itse tutkia potilaita ja avustaa leikkauksissa. Kaikki sairaalassa puhuivat hyvää englantia ja evalit sekä kirurgit olivat jopa niin innostuneita opettamaan minua että minua tultiin välillä hakemaan paikasta toiseen. Sairaalalla olin noin 6h päivässä, mutta ilmapiiri oli joustava ja rento, sain itse päättää kuinka monta tuntia halusin siellä viettää. Mielestäni opetus oli vähintäänkin yhtä hyvää kuin Suomessa ja olin yllättynyt että lääketieteen taso oli käytännössä sama kuin Suomessa. Ainoastaan välineet olivat hieman vanhempia ja leikkaussalikaavut eivät olleet kertakäyttöisiä kuten Suomessa yleensä.
Sairauksien esiintyvyydessä huomasin joitain eroja… Ulkokorvan tulehdukset olivat mielestäni useammin komplisoituneita, tosin ilmasto on lämpimämpi keskimäärin ja ihmiset uivat enemmän, jotka ehkä altistavat enemmän ulkokorvan tulehduksille. Lisäksi antibioottigeeliä käytettiin lähes jokaiseen leikkaushaavaan tai haavoihin mikä erosi Suomen käytännöistä. Muutoin hoitokäytännöt vastasivat hyvin toisiaan. Kroatiassa potilaan ja lääkärin välinen suhde on hyvin lämmin, potilaita kuunneltiin ja lääkärit usein jopa vitsailivat potilaiden kanssa. Potilaat toivat hyvin usein etenkin kokeneemmille lääkäreille lahjoja jotka saattoivat olla hyvinkin arvokkaita, toisin kuin Suomessa olen nähnyt vain esim. kukkia tai viinipullon. Kroatiassa potilaat saattoivat tuoda jopa satojen eurojen viskipulloja lahjaksi lääkäreille.
Kroatiassa lääkisopinnot on hyvin samanlaisia kuin Suomessa, kliinistä opiskelua on vähemmän, mutta pienryhmäopetus oli hyvin samanlaista, samoin koulutuksen rakenne.
Asuin Zagrebissa asuntolassa ja jaoin huoneeni italialaisen tytön kanssa. Ruokailut olivat järjestetty sairaalalla, yleensä se oli kroatialaista sairaalaruokaa, joten ei ollut mitään järin herkullista, mutta kyllä sitä ilmaiseksi söi. Sosiaalinen ohjelma oli ehkä parasta vaihdossa. Kroatialaiset olivat järjestäneet meille joka toinen päivä jotain ohjelmaa ja he saapuivat aina isolla joukolla paikalle vaikka meitä vaihtareita oli vain 3. Lisäksi he kysyivät ennen vaihtoa mitkä asiat meitä kiinnostavat ja järjestivät tapahtumat sen mukaan. Kävimme mm. Plitvicen luonnonpuistossa, Sljemellä vaeltamassa, museoissa ja syömässä paikallista ruokaa sekä grillaamassa puistossa.Lisäksi yhteyshenkilöt järjestivät vielä lisätekemistä meille, kutsuivat kotiinsa ja teimme yhdessä ruokaa. Meille annettiin kaikille myös lista kaikista Zagrebin nähtävyyksistä ja ulkoilureiteistä.
Matkustin Zagrebiin lentokoneella ja liput maksoivat minulle 250 e. Hain apurahaa, mutta en vielä ole saanut sitä, joten en tiedä paljonko sitä tulen saamaan. Ensi vuoden lähtijöille suosittelen ehdottomasti KNK:ta, klinikkana, sillä se on yksi opetusmyönteisimmistä klinikoista Zagrebissa ja maan paras korvatautien yksikkö.
Zagreb, Kroatia6. vuosikurssin opiskelijahuhtikuu 2023
Olin vaihdossa huhtikuussa 2023 traumatologialla Zagrebissa KBC Sestre Milosrdnicen sairaalassa. Sairaalassa hoidettiin päivystyksellisiä vammoja ja tehtiin erilaisia ortopedisiä leikkauksia. Ennen vaihtoa minulla ei ollut kummempia odotuksia, mutta vaihto kyllä ylitti odotukseni. Minut otettiin sairaalassa todella hyvin vastaan, lääkärit puhuivat hyvää englantia ja opettivat minua mielellään. Sain itse valita mitä halusin minäkin päivänä tehdä, yleensä minulle suositeltiin tekemistä sen mukaan, missä pääsisin itse eniten aktiivisesti osallistumaan. Pääsin mm. avustamaan leikkauksissa, suturoimaan erilaisia haavoja, reponoimaan ja punktoimaan niveliä. Välillä minut soitettiin päivystykseen, jos siellä oli jonossa potilaita, jotka odottivat jotakin pientoimenpidettä. Olin myös ainoa vaihtari ja lääketieteen opiskelija kyseisessä klinikassa, myöskään paikallisia opiskelijoita ei ollut, joten senkin takia pääsin tekemään paljon. Käytännössä päivät olisivat olleet kuuden tunnin mittaisia, mutta kukaan ei valvonut, kauanko aikaa sairaalalla vietin ja minulle sanottiin, että saan lähteä silloin kun haluan. Monena päivänä olin tuon kuusi tuntia ja joskus pidempäänkin, sillä tekemistä riitti, jos sitä halusi. Oma aktiivisuus siis vaikutti paljon.
Sanoisin, että hoitokäytännöt vastasivat melko lailla Suomea. Myös eroja löytyi. Haavojen ompeluissa käytettiin vähemmän puudutteita mitä Suomessa, osa pienistä haavoista ommeltiin myös ilman puudutusta. Leikkaussalien liinat olivat uudelleenkäytettäviä, välineet hieman vanhempia ja tekonivelleikkauksissa ei ollut käytössä ”avaruuspukuja”. Erikoistuvat lääkärit tekivät potilaille leikkausalueiden pesut ja leikkauksen lopussa haavalappujen kiinnittämiset. Sairaalarakennus oli melko vanha, sen takia potilashuoneet olivat todella pieniä ja pienessä huoneessa saattoi olla kuusikin potilasta, potilaiden välillä ei ollut verhoja tai sermejä. Aamukierroille osallistui aina osaston koko henkilökunta, kaikki lääkärit ja sairaanhoitajat, joten kierrolla kaikki eivät välttämättä mahtuneet potilashuoneisiin sisään. Osa potilaista toi melko arvokkaitakin lahjoja lääkäreille, esimerkiksi alkoholia ja erilaisia ruokia. Eräs lääkäri kertoi tämän olevan yleistä sen takia, että lääkäreiden palkkataso Kroatiassa on melko matala ja tällä tavoin potilaat haluavat osoittaa vielä erikseen kiitosta saamastaan hoidosta. Kroatiassa lääketieteen opinnot kestävät myös 6 vuotta, rakenteeltaan opinnot vaikuttivat samankaltaisilta kuin Suomessa. Kroatiassa osa tenteistä on suullisia. Kesälomalla on mahdollista tehdä harjoitteluja sairaaloissa, mutta ne ovat palkattomia.
Asuin opiskelija-asuntolassa, jossa jaoin huoneen toisen vaihto-opiskelijan kanssa. Huone oli melko pieni ja yhteiset tilat eivät olleet kummoiset, mutta kyllä siellä kuukauden pystyi asumaan. Traumatologian klinikka oli lisäksi erillään muusta sairaalasta ja sijaitsi Zagrebin keskustassa, joten minulla ei ollut kovin pitkä matka asuntolalta sairaalalle, ratikkamatka kesti noin 15 minuuttia ruuhkatilanteesta riippuen. Vaihto sisälsi kaksi ateriaa sairaalalla, aamiaisen ja lounaan. Aamiaisen söin aina kuitenkin asuntolalla, sillä sairaalan aamiainen ei ollut kovin monipuolinen, se sisälsi valkoisen leivän, hillon ja hedelmän. Sairaalalla ei ollut erillistä ruokalaa vaan henkilökunnan lounaat tuotiin aina henkilökunnan kahvihuoneeseen. Olen kasvissyöjä ja minulle tuotiin aina oma ateria. Ruoka oli kuitenkin melko kamalaa, kasvisruoka tuntui olevan uusi käsite ainakin sairaalalla. Moni lääkärikään ei syönyt sairaalan ruokaa vaan omia eväitä.
Sosiaalinen ohjelma oli yksi vaihdon parhaita puolia. Meille vaihtareille oli järjestetty ohjelmaa yleensä joka toinen päivä ja paikallisia opiskelijoita osallistui myös paljon. Sosiaalinen ohjelma oli todella monipuolista, esimerkiksi museokäyntejä, pakopeli, kahviloita/ravintoloita, eläintarha ja paikalliset lääkisbileet. Minun lisäkseni vaihtareita oli kaksi, Singaporesta ja Thaimaasta. Silloin kun sosiaalista ohjelmaa ei ollut, keksimme itse jotakin tekemistä. Vaikka Zagreb onkin Kroatian pääkaupunki, sanoisin että kaupunki on melko kompakti ja tärkeimmät nähtävyydet nopeasti nähty. Tämän takia matkustelin paljon myös Kroatian muissa kohteissa ja naapurimaissakin. Kroatiassa on upea luonto ja paljon esimerkiksi erilaisia vaelluskohteita.
Lensin Zagrebiin välilaskun kautta. Minulla ei ollut stipendiä tai apurahaa, kustansin lennot itse. Sain vaihdosta 2.5 opintopistettä valinnaisiin opintoihini. Kaiken kaikkiaan voin ehdottomasti suositella Kroatiaa ja traumatologian klinikkaa vaihtokohteena, etenkin jos haluaa päästä harjoittelemaan kädentaitoja ja oppia lisää erilaisten vammojen hoidosta.