Olin vaihdossa huhtikuussa 2023 traumatologialla Zagrebissa KBC Sestre Milosrdnicen sairaalassa.  Sairaalassa hoidettiin päivystyksellisiä vammoja ja tehtiin erilaisia ortopedisiä leikkauksia. Ennen  vaihtoa minulla ei ollut kummempia odotuksia, mutta vaihto kyllä ylitti odotukseni. Minut otettiin  sairaalassa todella hyvin vastaan, lääkärit puhuivat hyvää englantia ja opettivat minua mielellään.  Sain itse valita mitä halusin minäkin päivänä tehdä, yleensä minulle suositeltiin tekemistä sen  mukaan, missä pääsisin itse eniten aktiivisesti osallistumaan. Pääsin mm. avustamaan  leikkauksissa, suturoimaan erilaisia haavoja, reponoimaan ja punktoimaan niveliä. Välillä minut soitettiin päivystykseen, jos siellä oli jonossa potilaita, jotka odottivat jotakin pientoimenpidettä.  Olin myös ainoa vaihtari ja lääketieteen opiskelija kyseisessä klinikassa, myöskään paikallisia  opiskelijoita ei ollut, joten senkin takia pääsin tekemään paljon. Käytännössä päivät olisivat olleet  kuuden tunnin mittaisia, mutta kukaan ei valvonut, kauanko aikaa sairaalalla vietin ja minulle  sanottiin, että saan lähteä silloin kun haluan. Monena päivänä olin tuon kuusi tuntia ja joskus  pidempäänkin, sillä tekemistä riitti, jos sitä halusi. Oma aktiivisuus siis vaikutti paljon. 

Sanoisin, että hoitokäytännöt vastasivat melko lailla Suomea. Myös eroja löytyi. Haavojen  ompeluissa käytettiin vähemmän puudutteita mitä Suomessa, osa pienistä haavoista ommeltiin  myös ilman puudutusta. Leikkaussalien liinat olivat uudelleenkäytettäviä, välineet hieman  vanhempia ja tekonivelleikkauksissa ei ollut käytössä ”avaruuspukuja”. Erikoistuvat lääkärit tekivät  potilaille leikkausalueiden pesut ja leikkauksen lopussa haavalappujen kiinnittämiset.  Sairaalarakennus oli melko vanha, sen takia potilashuoneet olivat todella pieniä ja pienessä  huoneessa saattoi olla kuusikin potilasta, potilaiden välillä ei ollut verhoja tai sermejä.  Aamukierroille osallistui aina osaston koko henkilökunta, kaikki lääkärit ja sairaanhoitajat, joten  kierrolla kaikki eivät välttämättä mahtuneet potilashuoneisiin sisään. Osa potilaista toi melko  arvokkaitakin lahjoja lääkäreille, esimerkiksi alkoholia ja erilaisia ruokia. Eräs lääkäri kertoi tämän  olevan yleistä sen takia, että lääkäreiden palkkataso Kroatiassa on melko matala ja tällä tavoin  potilaat haluavat osoittaa vielä erikseen kiitosta saamastaan hoidosta. Kroatiassa lääketieteen  opinnot kestävät myös 6 vuotta, rakenteeltaan opinnot vaikuttivat samankaltaisilta kuin Suomessa.  Kroatiassa osa tenteistä on suullisia. Kesälomalla on mahdollista tehdä harjoitteluja sairaaloissa,  mutta ne ovat palkattomia. 

Asuin opiskelija-asuntolassa, jossa jaoin huoneen toisen vaihto-opiskelijan kanssa. Huone oli melko  pieni ja yhteiset tilat eivät olleet kummoiset, mutta kyllä siellä kuukauden pystyi asumaan.  Traumatologian klinikka oli lisäksi erillään muusta sairaalasta ja sijaitsi Zagrebin keskustassa, joten minulla ei ollut kovin pitkä matka asuntolalta sairaalalle, ratikkamatka kesti noin 15 minuuttia  ruuhkatilanteesta riippuen. Vaihto sisälsi kaksi ateriaa sairaalalla, aamiaisen ja lounaan. Aamiaisen  söin aina kuitenkin asuntolalla, sillä sairaalan aamiainen ei ollut kovin monipuolinen, se sisälsi  valkoisen leivän, hillon ja hedelmän. Sairaalalla ei ollut erillistä ruokalaa vaan henkilökunnan  lounaat tuotiin aina henkilökunnan kahvihuoneeseen. Olen kasvissyöjä ja minulle tuotiin aina oma  ateria. Ruoka oli kuitenkin melko kamalaa, kasvisruoka tuntui olevan uusi käsite ainakin sairaalalla.  Moni lääkärikään ei syönyt sairaalan ruokaa vaan omia eväitä.  

Sosiaalinen ohjelma oli yksi vaihdon parhaita puolia. Meille vaihtareille oli järjestetty ohjelmaa  yleensä joka toinen päivä ja paikallisia opiskelijoita osallistui myös paljon. Sosiaalinen ohjelma oli  todella monipuolista, esimerkiksi museokäyntejä, pakopeli, kahviloita/ravintoloita, eläintarha ja paikalliset lääkisbileet. Minun lisäkseni vaihtareita oli kaksi, Singaporesta ja Thaimaasta. Silloin kun  sosiaalista ohjelmaa ei ollut, keksimme itse jotakin tekemistä. Vaikka Zagreb onkin Kroatian  pääkaupunki, sanoisin että kaupunki on melko kompakti ja tärkeimmät nähtävyydet nopeasti  nähty. Tämän takia matkustelin paljon myös Kroatian muissa kohteissa ja naapurimaissakin.  Kroatiassa on upea luonto ja paljon esimerkiksi erilaisia vaelluskohteita.  

Lensin Zagrebiin välilaskun kautta. Minulla ei ollut stipendiä tai apurahaa, kustansin lennot itse.  Sain vaihdosta 2.5 opintopistettä valinnaisiin opintoihini. Kaiken kaikkiaan voin ehdottomasti  suositella Kroatiaa ja traumatologian klinikkaa vaihtokohteena, etenkin jos haluaa päästä  harjoittelemaan kädentaitoja ja oppia lisää erilaisten vammojen hoidosta.