Lima, Peru
5. vuoden opiskelijan vaihto
joulukuu 2023

Olin harjoitteluvaihdossa Hospital Nacional Hipolito Unanuessa ja Archbishop Loayza Nacional Hospitalissa. Sijoitukseni piti olla gynekologia, mutta se vaihtui ensin sisätaudeiksi ja sitten akuuttilääketieteeksi. Osastolla tekemiset riippuivat täysin lääkäristä; osan kanssa sain seurata vain heidän työtään, osa opetti minua ja osa laittoi tutkimaan. Samankaltaista siis kuin Suomessakin. Erona oli kuitenkin jatkuva FFP2-maskien tai vaihtoehtoisesti kahden normaalin kasvomaskin yhtäaikainen jatkuva käyttö turberkuloosin vuoksi. 

Työaikaani ei oltu määritelty, joten olin lääkärien työpäivän ajan eli 12h/pvä. Lääkärit tekivät vain 1-3 päivää viikossa, joten vaihtelin lääkäriä tämän vuoksi, jotta näkisin mahdollisimman paljon sairaalan arkea sekä oppisin uutta. Tämä oli kuitenkin erittäin hankalaa ja työviikot jäivät lyhyiksi yleensä. Työskentely ei vastannut odotuksiani. Vaihtoni oli kokonaan espanjaksi, vaikka oli sovittu, että seuraisin englantia taitavaa lääkäriä. Tämä oli suuri pettymys ja laski vaihtoni tasoa erittäin paljon. Sairaalassa suhtautuminen vaihtariin oli yleisesti ottaen hyvin nihkeää eikä apua herunut. Epävirallisesti kielitaitoni oli B1 ja tämä ei riittänyt alkuunkaan täysin espanjankieliseen vaihtoon sairaalassa. Arkipäivän puhumiset sujuivat kuitenkin hyvin esim. kaupungilla. Kielitaidon riittävyys/riittämättömyys riippui myös vahvasti vastapuolen espanjan kielen aksentista. 

Perussa esiintyi erityisen paljon tuberkuloosin eri muotoja, esimerkiksi jos Suomessa olisi epäily IBD:stä, oli Perussa ensisijaisena työdiagnoosina tubi. Hoitokäytännöt olivat hyvin erilaisia johtuen suureksi osaksi riittämättömistä resursseista; esimerkiksi rintakipupotilaalta, jonka oire oli juuri väistynyt ei voitu ottaa troponiinia, sillä sairaalassa oli enää 3 mittausta jäljellä ja näitä vaalittiin akuutisti oireisia varten. Suurimmat eroavaisuudet Suomen ja Perun terveydenhuollon välillä olivat täten riittämättömät resurssit, tuberkuloosin ja trooppisten sairauksien suurempi esiintyvyys sekä sähköisten potilastietojärjestelmien täydellinen puuttuminen. 

Minut oli sijoitettu asumaan Liman vaarallisimmalle alueelle San Juan de Luriganchoon, jota turistien suositeltiin ehdottomasti välttävän aseellisten ryöstöjen ja tappojen vuoksi. Yritin vaihtaa asuinaluettani, mutta tämä ei paikallisten vaihtovirkailijoiden mukaan ollut mahdollista joulun loma-aikojen vuoksi. Asuin host-perheen luona, johon kuului äiti, isä, 2- vuotias lapsi, isovanhemmat sekä isän kaksi sisarta. Host-mummini valmisti päivittäin tarvitsemani ruoat. Sosiaalista ohjelmaa ei järjestetty yhtään vaan jouduin olemaan itse yhteydessä muihin vaihtareihin. Suurin osa vaihtareista lähti kuitenkin jo ensiviikkojen aikana huonosti järjestetyn vaihdon takia takaisin kotimaihinsa. 

Lensin Madridin kautta Limaan, lentoliput maksoivat yhteensä n. 2000€. Sain tiedekunnalta 350€:n matka- apurahan, joka täten kattoi varsinaisen vaihtomaksun. En voi millään tavalla suositella Perua vaihtokohteeksi kenellekään ja mikäli haluaa lähteä ei-englanninkieliseen vaihtoon olisi kielitaidon hyvä olla vähintään C1-tasoa.