Portugali
Lissabon, Portugali
3. vuosikurssin opiskelija
heinäkuu 2024
Klinikka / sairaala ja terveys kohdemaassa
Olin Santa Marian sairaalassa neurokirurgialla harjoittelussa. Sairaala oli
suuri ja potilaita oli paljon. Harjoittelun aikana seurasin leikkauksia ja
lasten neurokirurgian kiertoja tai olin päivystävän lääkärin mukana.
Työaika oli noin 5 tuntia päivässä. Maanantaisin oli 8:30 kokous, jossa
käytiin läpi potilastapauksia. Leikkaukset alkoivat Suomeen verrattuna
myöhemmin yleensä vasta klo 10 aikoihin. Potilaita saattoi tulla Afrikasta
asti vaativiin leikkauksiin.
Sairaalalla otettiin hyvin vastaan ja lääkärit puhuivat hyvää englantia.
Hoitajien kanssa kommunikointi tapahtui yleensä portugaliksi tai
elekielellä. Englannilla pärjää hyvin, mutta suosittelen opettelemaan
portugaliksi perussanastoa, mikäli mahdollista. Lisäksi sain vaikutelman,
että iäkkäämpi väestö ei yleensä puhu englantia. Potilaiden kanssa
keskusteltiin portugaliksi. Jokaisella vaihtarilla oli oma ohjaava lääkäri, jota
joko seurattiin tai jonka kanssa sovittiin päivän sijoituksesta. Leikkauksia
seuraamalla pääsi näkemään erilaisia toimenpiteitä, joten pidin kirurgiaa
hyvänä valintana. Yllättävän paljon leikattiin aivokasvaimia, näitä
leikkauksia oli lähes päivittäin. Neurokirurgialla laitteisto ja toiminta ei
ollut niin kaukana Suomen toiminnasta kuin olin alun perin olettanut.
Lääketieteen opinnot kohdemaassa
Portugalin ja Suomen järjestelmässä on samankaltaisuutta. Portugalissa
lääketieteen opinnot kestää 6 vuotta. Opinnot jaetaan Suomen tapaan
prekliiniseen ja kliiniseen vaiheeseen. Yliopiston tilat ovat sairaalassa.
Eroavaisuutena Suomessa voi työskennellä jo opintojen aikana toisin kuin
Portugalissa. Erikoistuminen määräytyy ilmeisesti opintomenestyksen
perusteella, mikä myös poikkeaa Suomen toimintatavasta.
Sosiaaliset olot
Paikallistiimi oli järjestänyt vaihto-opiskelijoille sosiaalista ohjelmaa lähes
joka päivälle ja meidät otettiin hyvin vastaan. Vaihto-opiskelijoita oli yli 30
eri maasta ja sosiaaliseen ohjelmaan osallistui suurin osa meistä.
Kävimme Lissabonin lähellä olevissa kohteissa kuten Sintrassa, Mafrassa,
Ericeirassa ja Arrabidassa. Sosiaaliseen ohjelmaan kuului nähtävyyksiä,
kulttuurikokemuksia sekä yhteisiä illanviettoja (piknik, uimarantoja,
karaokea, peli-iltaa, kokkausta, auringonlaskuja jne.).
Asuimme upouudessa opiskelija-asunnossa kävelymatkan päässä
sairaalasta. Asuntolassa huone jaettiin toisen vaihtarin kanssa ja
huoneessa oli oma kylpyhuone. Keittiötilat olivat yhteiset ja jokainen sai
15e panttia vastaan oman astiaston. Keittiössä jääkaapeissa jokaiselle asukkaalle oli varattu oma jääkaappitila ja lukittava lokero astioille/kuiva-aineille. Asuntola oli siisti ja viihtyisä. Viikoittain siivoojat tyhjensivät roskikset ja siivosivat lattiat sekä yleiset tilat. Pyyhkeet ja lakanat vaihdettiin omatoimisesti kellarikerroksessa. Asuntola sijaitsi lähellä lentokenttää, joten lentokoneista aiheutuva melu oli kohtalaisen suuri. Asuntolan aulassa oli vartija 24/7. Myös asuntolan yhteiset opiskelu- jahengailutilat olivat viihtyisät. Asuntolaan ei saanut tuoda ulkopuolisia vieraita.
Ruokailua varten saimme jokaiselle arkipäivälle lounastiketin, jolla
saimme lounaan sairaalan viereisestä ruokalasta. Lounas sisälsi salaatin,
lämpimän ruoan, veden, leivän ja jälkiruoan. Illallinen syötiin yleensä joko
ulkona tai kokkaamalla yhteisessä keittiössä.
Matkustaminen
Helsingistä pääsee matkustamaan suoralla lennolla Lissaboniin. Lissabon
on suuri kaupunki, jossa etäisyydet julkisilla ovat yllättävän suuret
esimerkiksi asunnolta rannalle kesti 1,5 tuntia julkisilla. Lissabonissa
liikuimme julkisilla kulkuyhteyksillä (metro, juna, bussi, raitiovaunu).
Suosittelen ottamaan Transportation cardin (47e), jolla saa liikkua
Lissabonin alueella kaikilla julkisilla rajoituksetta. Lisäksi Uber ja Bolt olivat
nopeita ja edullisia tapoja liikkua pienellä porukalla. Vaihdon aikana kävin
Portossa, Aveirossa ja Algarvessa. Näihin kohteisiin Flixbus (linja-auto) oli
edullinen vaihtoehto. Vaihtoa varten hain yliopistolta apurahan sekä Kelalta opintotuen lisän.
Vaihdon hyväksyminen opintoihin
Vaihto hyväksytään opintoihin neurokirurgian amanuenssuuriksi, 6op.
Lissabon, Portugali
3. vuosikurssin opiskelija
heinäkuu 2024
Olin heinäkuun ajan tutkimusvaihdossa Lissabonissa tutkimusryhmässä “Hypoxia Inducible Factor 1 alpha (HIF1A) transcription factor as a model substrate to study selective protein loading into exosome.” Todellisuudessa tutkimusryhmäni keskittyi vaihtoni ajan tutkimaan spesifimmin LAMP2A (lysosome associated member protein2A) roolia proteiinien lataamisessa eksosomeihin. Tutkimusryhmä toimi CEDOCissa eli Chronic Diseases Research Centerissä, joka oli aivan lääketieteen kampuksen, NOVA Medical Schoolin kupeessa.
Ensimmäisinä päivinä pääsimme jo tutustumaan tutkimuskeskukseen yhdessä muiden vaihtareiden kanssa, jolloin meille esiteltiin yliopiston lisäksi yhden rintasyöpätutkimusryhmän toimintaa. Ensimmäisenä virallisena vaihtopäivänä kummini vei minut tutkimusryhmän luo ja esitteli minut ryhmän vetäjille. Tutkimusryhmäläiset selittivät minulle paljon tutkimuksen teoriaa auki, mikä helpotti myöhemmin ymmärtämään, mitä konkreettisesti tapahtuu.
Laboratoriotyöskentely oli osittain tuttua minulle kahden ensimmäisen vuoden opinnoista, mutta laboratiossa pääsin perehtymään uusiin tekniikoihin ja itse tekemälläkin myös avustamaan tutkimuksessa, mikä tuntui hienolta. Pääsin esimerkiksi tekemään solujen siirtoa, avustamaan endosomien isolaatiossa ja western blottingissa ja muutenkin olemaan apuna laboratoriossa. Tuutorini suhtautuivat minuun positiivisesti ja jaksoivat aina selittää kaikki tekemänsä vaiheet englanniksi minulle auki. Päivien aikataulut vaihtelivat paljon, usein aloitin vasta klo 10:30 aikoihin. Päivät päättyivät klo 14 ja 18 välillä. Tämä aikataulu poikkesi paljon muiden vaihtareiden tutkimusryhmistä, jotka aloittivat ja päättivät päivänsä aikaisemmin. Tuutorini antoivat minulle onneksi vapaat kädet aikataulujen suhteen, mistä olin kovin kiitollinen muun muassa sosiaalisen ohjelman vuoksi.
Työskentely oli suhteellisen samanlaista kuin Suomessa. Laboratoriossa ei kuitenkaan oltu yhtä tiukkia hygienia- ja aseptiikkakysymyksissä. Esimerkiksi laboratoriossa oli ihan normaalia ottaa pientä purtavaa ja käyttää samoja hanskoja koko päivän.
Kielitaitoni oli Duolingon muutamia opetuksia lukuun ottamatta olematonta Portugaliin mennessäni. Yllätyin hieman siitä, että esimerkiksi ruokakaupoissa tai dormissamme henkilökunta ei puhunut englantia juuri lainkaan. Onneksi haltuun otetiin nopeasti muutamia tärkeitä sanoja ja fraaseja, joilla pärjäsi hyvin vaihdon ajan.
Meitä oli yhteensä noin 20 vaihto-opiskelijaa, joista 8 muuta olivat myös tutkimusvaihdossa. Vaihdon ajan asuimme yliopiston dormissa, josta oli noin 30 min matka metrolla tutkimuskeskukselle. Dormissa asuimme parillisissa huoneissa. Kämppikseni oli myös tutkimusvaihdossa, joten menimme usein yhdessä
tutkimuskeskukselle. Ruokailua varten saimme taskurahaa, jolla pystyimme ruokailemaan yliopiston ruokalassa päivittäin. Sosiaalista ohjelmaa meille oli järjestetty melkein joka päiväksi, mikä teki vaihdossa olemisesta todella helppoa, sillä ei täytynyt miettiä mitä tulisi nähdä seuraavaksi. Kävimme esimerkiksi kaupunkikierroksella, tutustumassa tärkeisiin nähtävyyksiin, surffaamassa ja tekemässä päiväretkiä lähellä oleviin kohteisiin.
Lennot Portugaliin ja takaisin maksoivat noin 600 €. Sain kuitenkin vaihtoa varten Oulun yliopiston apurahan, mikä helpotti huimasti vaihdon kustannuksia.
Covilhã, Portugali
6. vuosikurssin opiskelija
helmikuu 2023
Olin helmikuun 2023 harjoitteluvaihdossa teho-osastolla Centro Hospitalar Universitário Cova da Beira -sairaalassa Covilhãssa Portugalissa. Ennen vaihtoa olin vähän duolingoa pelannut, mutta käytännössä en portugalia osannut tervehdyksiä lukuun ottamatta. Aamuisin menin sairaalalle klo 9 ja työpäiväni loppui lounaaseen noin klo 12-14. Teho- osastolla oli myös toinen opiskelija harjoitteluvaihdossa. Päivittäin meille annettiin yksi potilas, jonka tutkimme ja kirjoitimme englanniksi potilastekstin kyseisestä potilaasta, teksti käytiin sitten päivän päätteeksi läpi jonkun lääkärin kanssa sekä keskusteltiin potilaasta. Google translate tuli tutuksi, kun käytiin läpi potilaan vanhoja tekstejä tai navigoitiin potilastietojärjestelmässä. Oman potilaan tutkimisen lisäksi seurasimme toimenpiteitä sekä tehon lääkäreiden kanssa kävimme muualla sairaalassa arvioimassa teholle tarjottuja potilaita. Onneksi lääkärit puhuivat sujuvaa englantia, hoitajat sen sijaan eivät yhtään. Kaikki keskustelut henkilökunnan kesken käytiin portugaliksi ja todella paljon tietoa näin ollen jäi saamatta potilaista ja heidän hoidostaan. Lääkärit kuitenkin ottivat meidät todella hyvin vastaan, olivat innokkaita opettamaan ja varsinkin yksi erikoistuva aina tilaisuuden tullen yritti keskustelua kääntää meille englanniksi.
Potilasmateriaali teho-osastolla oli vanhempaa Suomeen verrattuna. Hoitojaksot olivat pidempiä kuin Suomessa ja teho-osasto kuolleisuus suurempaa. Potilaille ei tehty juurikaan hoidonrajauksia vaan 90-vuotiaita monisairaitakin otettiin tehohoitoon ja odotettiin kunnes he kuolivat hoidosta huolimatta. Käsihygieniasta ei oltu niin tarkkoja kuin Suomessa. Monet teho-osaston lääkäreistä olivat sisätautien erikoislääkäreitä ja sen jälkeen suuntautuneet tehohoitoon.
Asuin opiskelija-asuntolassa noin 3 km päässä sairaalasta. Majoituin 4 henkilön solussa 2 hengen huoneessa toisen vaihtarin kanssa. Keittiö oli koko kerroksen huoneille yhteinen, omassa solussa oli yhteinen vessa, suihku ja jääkaappi. Covilhã on kaupunki vuorenrinteellä ja ihan sama minne meni niin aina joutui kävelemään jyrkkää ylämäkeä. Sairaalalle kuljettiin bussilla. Saimme ruokalipukkeita, joilla pystyi syömään lounaan sairaalan ruokalassa. Asuntolassa saimme hyvin pienen keittiötarvikesetin, mutta sen jouduin jakamaan 2 muun vaihtarin kanssa. Käytännössä en sitten laittanut ruokaa koko kuukauteen asuntolassa vaan söin iltaisin leipää yms tai kävin ulkona syömässä. Asuntolan henkilökunta ei juurikaan englantia puhunut, joten välillä oli vaikeuksia selvittää asioita heidän kanssaan. Ikävänä yllätyksenä huoneessani oli luteita ja vaikka kertaalleen sain huoneen vaihtaa niin silti uusia puremia ilmestyi iholle.
Sosiaalisena ohjelmana meille järjestettiin national food and drink -party, muuta järjestettyä ohjelmaa ei ollut. Meitä oli kuitenkin 7 vaihtaria helmikuun siellä, joten seuraa riitti ja yhdessä pystyimme mm. matkustelemaan. Kävimme
viikonloppureissuilla Lissabonissa, Portossa, Aveirossa sekä Espanjan Salamancassa. Lisäksi kävimme Serra da Estrela – vuoriston huipulla eli Portugalin korkeimmassa kohdassa, tämä sijaitsee noin 30 min matkan päässä Covilhãsta.
Ostin suoran meno-paluu lennon Helsingistä Lissaboniin, maksoin noin 350€. Lissabon – Covilhã välin (noin 3h) matkustin bussilla/junalla, yhdensuuntainen lippu maksoi 7-20 €. Hintataso Suomeen verrattuna on Portugalissa melko halpa: olut baarissa maksoi 1-2€, ruoka-annos ravintolassa 7-15€ ja paikallisliikenteen yhdensuuntainen bussilippu 1,30€. Isoissa kaupungeissa hintataso hieman korkeampi kuin Covilhãssa. Bussiyhteydet ovat hyvät ympäri Portugalia sekä Espanjaan.
Voin suositella Covilhãa ja Portugalia vaihtokohteena. Ihmiset ovat ystävällisiä ja eläminen/matkustelu on halpaa. Kannattaa kuitenkin opetella etukäteen portugalia, mitä enemmän sitä enemmän saa irti, mutta vähintään sen verran, että pärjää päivittäisissä toimissa.
Porto, Portugali
4. vuosikurssin opiskelija
heinäkuu 2023
Klinikka/Tutkimusprojekti:
Tein harjoitteluni Portossa Santo Antonio Central Hospitalissa
lastentautien erikoisalalla. Minua ohjaava lääkäri / tuutorini oli todella
ystävällinen ja ammattitaitoinen lasten gastroenterologi, joka puhui
hyvää englantia. Kaikki sairaalassa eivät puhuneet englantia yhtä
sujuvasti, mutta jokainen kohteli minua todella ystävällisesti ja auttoi
minua parhaan kykynsä mukaan.
Aikatauluni oli suoraan tuutorini työaikojen mukainen, joten
vastaanottojen ja osastolla pyörimisen lisäksi olin viikoittain
päivystämässä lasten ensiavussa. Tavallinen työpäiväni
osastolla/vastaanotoilla oli klo 9-16, ja päivystyksessä olin 12h kerrallaan
klo 8-20 tai klo 20-8. Sain tarvittavat työtunnit kasaan jo kolmessa
viikossa, eli noin 80h yhteensä.
Viikkojen ohjelmat vaihtelivat, ja sain vapaasti valita, milloin menin
sairaalaan tai kuinka pitkään halusin olla päivystyksessä. Ihana tuutorini
myös kysyi, mitä haluaisin sairaalassa nähdä, ja ystävällisesti järjesti
minut katsomaan mm. Leikkaus- ja synnytyssaleihin sekä lasten
tehohoito-osastolle.
Olin suorittanut vasta kolme vuotta LL opintoja, joten olin luonnollisesti
hyvin hyödytön sairaalassa. Niinpä pääasiassa seurasin sairaalan
touhuja, ja osallistuin taitojeni mukaan potilaiden tutkimiseen.
Sairaala ja terveys kohdemaassa:
Pääasiassa näkemäni sairaalat olivat toiminnaltaan ja varustelultaan
hyvin samanlaisia kuin Suomessa. Eroja oli eniten kulttuurissa.
Kuvailisin työilmapiiriä sosiaalisemmaksi ja rennommaksi kuin
Suomessa. Päivä aloitettiin usein kollegojen yhteisellä kahvihetkellä
kanttiinissa, ja myös tupakalle mentiin isolla porukalla, vaikka vain yksi
lääkäreistä polttaisi. Potilaiden kanssa heitettiin ylävitosia ja kerrottiin
vitsejä.
Yllätyin myös muutamasta epidemiologisesta seikasta. Keliakia on
myös Portugalissa hyvin yleinen sairaus. Jo ennen ensimmäistä
työpäivääni olin huomannut kaupoissa runsaasti gluteenittomia
tuotteita, mikä yllätti minut. Toisena poikkeuksena oli h. Pylorin suuri
esiintyvyys väestössä. Suomessa melko harvinainen vatsavaivojen
aiheuttaja piti tuutorini kiireisenä päivittäin, niin vastaanotoilla kuin
gastroskopioissa.
Lääketieteen opetus kohdemaassa:
Portugalissa opiskellaan myös kuusi vuotta lääkiksessä. Tämän jälkeen
tehdään kansallinen koe, jonka tulokset laittavat valmistuneet lääkärit
paremmuusjärjestykseen. Korkeimmin sijoittuneet saavat ensiksi valita
erikoistumisalansa, ja lähes kaikki lääkärit erikoistuvat. Ilman
erikoistumista lääkärin työskentelymahdollisuudet rajoittuvat lähinnä
sairaaloiden esiapuun, sillä Suomen systeemin kaltaista
terveyskeskuslääkärin työtä varten täytyy erikoistua
perusterveydenhuoltoon (primary care).
Sosiaaliset olot:
Asuin opiskelija-asuntolassa noin 15 min päästä sairaalasta ja
yliopistosta, jossa kävin arkisin syömässä koululounaan. Asunnossa
minulla oli oma huone, jossa oli sänky, kirjoituspöytä, kaappi sekä
parveke. Yhteisissä tiloissa jaoin keittiön ja WC:n muutaman muun
opiskelijan kanssa.
Viihdyin asuntolassa hyvin, etenkin, koska kaikki vaihtarit asuivat
samassa paikassa. Oli helppoa sopia yhteisiä päivällisiä jonkun vaihtarin
keittiössä, ja pystyimme kulkemaan keskustaan (sekä baareista kotiin)
yhtä matkaa.
Sosiaalista ohjelmaa ei järjestetty erityisen hyvin, mutta tarjonta oli
kattavaa. Kävimme surfaamassa, viinimaistelussa, miniristeilyllä,
kaupunkikierroksella, karaokessa, ravintoloissa, kuuntelemassa Fadoa,
muutamalla rannalla, sekä lääketieteellisissä Work-shopeissa.
Sosiaalisen ohjelman paras anti oli paikallisiin virkailijoihin
tutustuminen. Heidän kanssaan ja heidän kattavalla tiedolla
järjestimme omaa ohjelmaa, josta parhaat muistot jäivät.
Matkustaminen:
Ostin lippuni heti CA:n saavuttua. Lensin Helsingistä Lissaboniin (298€)
ja Lissabonista Portoon Flix-bussilla (14€). Matka takaisin kotiin maksoi
suunnilleen saman verran. Yhteensä matkoihin meni siis yli 600€, mikä
onkin poikkeuksellisen korkea hinta lentolipuille Portugaliin.