Olin helmikuun 2023 harjoitteluvaihdossa teho-osastolla Centro Hospitalar Universitário Cova da Beira -sairaalassa Covilhãssa Portugalissa. Ennen vaihtoa olin vähän duolingoa pelannut, mutta käytännössä en portugalia osannut tervehdyksiä lukuun ottamatta. Aamuisin menin sairaalalle klo 9 ja työpäiväni loppui lounaaseen noin klo 12-14. Teho- osastolla oli myös toinen opiskelija harjoitteluvaihdossa. Päivittäin meille annettiin yksi potilas, jonka tutkimme ja kirjoitimme englanniksi potilastekstin kyseisestä potilaasta, teksti käytiin sitten päivän päätteeksi läpi jonkun lääkärin kanssa sekä keskusteltiin potilaasta. Google translate tuli tutuksi, kun käytiin läpi potilaan vanhoja tekstejä tai navigoitiin potilastietojärjestelmässä. Oman potilaan tutkimisen lisäksi seurasimme toimenpiteitä sekä tehon lääkäreiden kanssa kävimme muualla sairaalassa arvioimassa teholle tarjottuja potilaita. Onneksi lääkärit puhuivat sujuvaa englantia, hoitajat sen sijaan eivät yhtään. Kaikki keskustelut henkilökunnan kesken käytiin portugaliksi ja todella paljon tietoa näin ollen jäi saamatta potilaista ja heidän hoidostaan. Lääkärit kuitenkin ottivat meidät todella hyvin vastaan, olivat innokkaita opettamaan ja varsinkin yksi erikoistuva aina tilaisuuden tullen yritti keskustelua kääntää meille englanniksi.

Potilasmateriaali teho-osastolla oli vanhempaa Suomeen verrattuna. Hoitojaksot olivat pidempiä kuin Suomessa ja teho-osasto kuolleisuus suurempaa. Potilaille ei tehty juurikaan hoidonrajauksia vaan 90-vuotiaita monisairaitakin otettiin tehohoitoon ja odotettiin kunnes he kuolivat hoidosta huolimatta. Käsihygieniasta ei oltu niin tarkkoja kuin Suomessa. Monet teho-osaston lääkäreistä olivat sisätautien erikoislääkäreitä ja sen jälkeen suuntautuneet tehohoitoon.

Asuin opiskelija-asuntolassa noin 3 km päässä sairaalasta. Majoituin 4 henkilön solussa 2 hengen huoneessa toisen vaihtarin kanssa. Keittiö oli koko kerroksen huoneille yhteinen, omassa solussa oli yhteinen vessa, suihku ja jääkaappi. Covilhã on kaupunki vuorenrinteellä ja ihan sama minne meni niin aina joutui kävelemään jyrkkää ylämäkeä. Sairaalalle kuljettiin bussilla. Saimme ruokalipukkeita, joilla pystyi syömään lounaan sairaalan ruokalassa. Asuntolassa saimme hyvin pienen keittiötarvikesetin, mutta sen jouduin jakamaan 2 muun vaihtarin kanssa. Käytännössä en sitten laittanut ruokaa koko kuukauteen asuntolassa vaan söin iltaisin leipää yms tai kävin ulkona syömässä. Asuntolan henkilökunta ei juurikaan englantia puhunut, joten välillä oli vaikeuksia selvittää asioita heidän kanssaan. Ikävänä yllätyksenä huoneessani oli luteita ja vaikka kertaalleen sain huoneen vaihtaa niin silti uusia puremia ilmestyi iholle.

Sosiaalisena ohjelmana meille järjestettiin national food and drink -party, muuta järjestettyä ohjelmaa ei ollut. Meitä oli kuitenkin 7 vaihtaria helmikuun siellä, joten seuraa riitti ja yhdessä pystyimme mm. matkustelemaan. Kävimme

viikonloppureissuilla Lissabonissa, Portossa, Aveirossa sekä Espanjan Salamancassa. Lisäksi kävimme Serra da Estrela – vuoriston huipulla eli Portugalin korkeimmassa kohdassa, tämä sijaitsee noin 30 min matkan päässä Covilhãsta.

Ostin suoran meno-paluu lennon Helsingistä Lissaboniin, maksoin noin 350€. Lissabon – Covilhã välin (noin 3h) matkustin bussilla/junalla, yhdensuuntainen lippu maksoi 7-20 €. Hintataso Suomeen verrattuna on Portugalissa melko halpa: olut baarissa maksoi 1-2€, ruoka-annos ravintolassa 7-15€ ja paikallisliikenteen yhdensuuntainen bussilippu 1,30€. Isoissa kaupungeissa hintataso hieman korkeampi kuin Covilhãssa. Bussiyhteydet ovat hyvät ympäri Portugalia sekä Espanjaan.

Voin suositella Covilhãa ja Portugalia vaihtokohteena. Ihmiset ovat ystävällisiä ja eläminen/matkustelu on halpaa. Kannattaa kuitenkin opetella etukäteen portugalia, mitä enemmän sitä enemmän saa irti, mutta vähintään sen verran, että pärjää päivittäisissä toimissa.