Vaihtokokemuksia: Portugali

Portugali

Covilhã, Portugali
6. vuosikurssin opiskelija
helmikuu 2023

Olin helmikuun 2023 harjoitteluvaihdossa teho-osastolla Centro Hospitalar Universitário Cova da Beira -sairaalassa Covilhãssa Portugalissa. Ennen vaihtoa olin vähän duolingoa pelannut, mutta käytännössä en portugalia osannut tervehdyksiä lukuun ottamatta. Aamuisin menin sairaalalle klo 9 ja työpäiväni loppui lounaaseen noin klo 12-14. Teho- osastolla oli myös toinen opiskelija harjoitteluvaihdossa. Päivittäin meille annettiin yksi potilas, jonka tutkimme ja kirjoitimme englanniksi potilastekstin kyseisestä potilaasta, teksti käytiin sitten päivän päätteeksi läpi jonkun lääkärin kanssa sekä keskusteltiin potilaasta. Google translate tuli tutuksi, kun käytiin läpi potilaan vanhoja tekstejä tai navigoitiin potilastietojärjestelmässä. Oman potilaan tutkimisen lisäksi seurasimme toimenpiteitä sekä tehon lääkäreiden kanssa kävimme muualla sairaalassa arvioimassa teholle tarjottuja potilaita. Onneksi lääkärit puhuivat sujuvaa englantia, hoitajat sen sijaan eivät yhtään. Kaikki keskustelut henkilökunnan kesken käytiin portugaliksi ja todella paljon tietoa näin ollen jäi saamatta potilaista ja heidän hoidostaan. Lääkärit kuitenkin ottivat meidät todella hyvin vastaan, olivat innokkaita opettamaan ja varsinkin yksi erikoistuva aina tilaisuuden tullen yritti keskustelua kääntää meille englanniksi.

Potilasmateriaali teho-osastolla oli vanhempaa Suomeen verrattuna. Hoitojaksot olivat pidempiä kuin Suomessa ja teho-osasto kuolleisuus suurempaa. Potilaille ei tehty juurikaan hoidonrajauksia vaan 90-vuotiaita monisairaitakin otettiin tehohoitoon ja odotettiin kunnes he kuolivat hoidosta huolimatta. Käsihygieniasta ei oltu niin tarkkoja kuin Suomessa. Monet teho-osaston lääkäreistä olivat sisätautien erikoislääkäreitä ja sen jälkeen suuntautuneet tehohoitoon.

Asuin opiskelija-asuntolassa noin 3 km päässä sairaalasta. Majoituin 4 henkilön solussa 2 hengen huoneessa toisen vaihtarin kanssa. Keittiö oli koko kerroksen huoneille yhteinen, omassa solussa oli yhteinen vessa, suihku ja jääkaappi. Covilhã on kaupunki vuorenrinteellä ja ihan sama minne meni niin aina joutui kävelemään jyrkkää ylämäkeä. Sairaalalle kuljettiin bussilla. Saimme ruokalipukkeita, joilla pystyi syömään lounaan sairaalan ruokalassa. Asuntolassa saimme hyvin pienen keittiötarvikesetin, mutta sen jouduin jakamaan 2 muun vaihtarin kanssa. Käytännössä en sitten laittanut ruokaa koko kuukauteen asuntolassa vaan söin iltaisin leipää yms tai kävin ulkona syömässä. Asuntolan henkilökunta ei juurikaan englantia puhunut, joten välillä oli vaikeuksia selvittää asioita heidän kanssaan. Ikävänä yllätyksenä huoneessani oli luteita ja vaikka kertaalleen sain huoneen vaihtaa niin silti uusia puremia ilmestyi iholle.

Sosiaalisena ohjelmana meille järjestettiin national food and drink -party, muuta järjestettyä ohjelmaa ei ollut. Meitä oli kuitenkin 7 vaihtaria helmikuun siellä, joten seuraa riitti ja yhdessä pystyimme mm. matkustelemaan. Kävimme

viikonloppureissuilla Lissabonissa, Portossa, Aveirossa sekä Espanjan Salamancassa. Lisäksi kävimme Serra da Estrela – vuoriston huipulla eli Portugalin korkeimmassa kohdassa, tämä sijaitsee noin 30 min matkan päässä Covilhãsta.

Ostin suoran meno-paluu lennon Helsingistä Lissaboniin, maksoin noin 350€. Lissabon – Covilhã välin (noin 3h) matkustin bussilla/junalla, yhdensuuntainen lippu maksoi 7-20 €. Hintataso Suomeen verrattuna on Portugalissa melko halpa: olut baarissa maksoi 1-2€, ruoka-annos ravintolassa 7-15€ ja paikallisliikenteen yhdensuuntainen bussilippu 1,30€. Isoissa kaupungeissa hintataso hieman korkeampi kuin Covilhãssa. Bussiyhteydet ovat hyvät ympäri Portugalia sekä Espanjaan.

Voin suositella Covilhãa ja Portugalia vaihtokohteena. Ihmiset ovat ystävällisiä ja eläminen/matkustelu on halpaa. Kannattaa kuitenkin opetella etukäteen portugalia, mitä enemmän sitä enemmän saa irti, mutta vähintään sen verran, että pärjää päivittäisissä toimissa.

Porto, Portugali
4. vuosikurssin opiskelija
heinäkuu 2019

Olin heinäkuun 2019 harjoittelussa Portossa, Portugalissa, Hospital Sao Joao-sairaalassa infektiotautien osastolla. Virallisesti sopimuksen mukaan harjoitteluni olisi ollut trooppisten tautien osastolla, mutta tässä oli kai sattunut joku virhe, koska kyseistä osastoa ei ymmärtääkseni edes ollut olemassa, joskin infektiotautien osastolla oli myös satunnaisia malariatapauksia.

Seurasin osastolla aamumeetingejä ja sen jälkeen kiertelin tapaamassa osastopotilaita yleensä erikoistuvien lääkäreiden kanssa. Yleensä menin osastolle yhdeksän aikaan aamulla ja pääsin pois joskus yhdeltä iltapäivällä. Kokemus oli aikalailla juuri sitä, mitä olin odottanutkin. Minuun suhtauduttiin todella hyvin klinikassa, lääkärit selittivät jokaisen näkemäni potilaan tapauksen tosi perusteellisesti englanniksi. Lisäksi muutama iltapäivämeeting, johon osallistuin, pidettiin kokonaan englanniksi sekä minua varten että yleensäkin harjoittelun takia. Tämä oli varsin kaunis ele lääkäreiltä. Lääkäreiden ja potilaiden välisestä keskustelusta pystyin ymmärtämään osan, koska puhun espanjaa. Portugalin kieli eroaa kuitenkin espanjasta enemmän kuin luulinkaan, ja varsinkin lääkäreiden välinen keskustelu portugaliksi meni aika lailla ohi varsinkin jos keskittyminen yhtään herpaantui.

Osastolla oli suht paljon tuberkuloosipotilaita, ja Portugalissa taitaakin olla Länsi-Euroopan maista ehkä eniten tuberkuloosia. Lisäksi muutamalla potilaalla oli joitain Suomessa varsin harvinaisia sieni-infektioita ja loistauteja. Hoitokäytäntöjen eroista en osaa juuri sanoa, vaikka sairaala on ulkoasultaan vähän rähjäisempi, kuin mihin Suomessa on tottunut, on terveydenhuollon taso kuitenkin melko hyvä. Kulttuurieroja näkyi lähinnä ehkä siinä, että lääkärit koskettivat potilaita paljon huolettomammin, kuin mitä täällä on tapana. Potilaisiin suhtauduttiin muutenkin aika rennosti: Yhdessä tapauksessa erikoistuva lääkäri yllätti potilaan tupakoimasta rappukäytävässä, kyseli tältä kuulumisia ja selitti jälkikäteen, että ei näiden meidän potilaiden oikein kuuluisi polttaa, mutta että eihän tämä mikään vankila ole.

Lääketieteen koulutus eroaa Portugalissa Suomesta sillä tavalla, että valmistumisen jälkeen portugalilaisilla ei ilmeisesti ole oikein mahdollisuutta työskennellä yleislääkäreinä, vaan käytännössä erikoistuminen on ymmärtääkseni ainoa tapa päästä töihin. Lääkäreiden palkat ovat myös matalampia verrattuna Suomeen.

Sao Joao-sairaalassa meitä oli yhteensä ehkä jotain 40 vaihtaria. Me kaikki asuimme noin 1,5 kilometrin päässä sairaalasta opiskelija-asuntolassa, jossa jokaisella oli oma huone, johon kuului sänky, vessa ja suihku. Keittiö oli jaettu. Vaihdon aluksi sain nipun ruokalippuja, joilla sai tilata lounaan sairaalassa maanantaista perjantaihin. Portugali on melko tunnettu sosiaalisesta ohjelmastaan, ja sitä olikin järjestetty lähes joka päivälle. Jo ennen vaihdon alkua olin ilmoittautunut mukaan melkein kaikkeen ns. kaiken varalta. Iso osa Porton sosiaalisesta ohjelmasta oli aika perus turisti-aktiviteetteja, ja skippasin osan niistä. Kuukauden aikana järjestettiin myös kaksi national social program-viikonloppua, toinen Lissabonissa ja toinen Portossa. Nämä olivat hauskoja tapahtumia, mutta kaupunkiaktiviteetit käy vähän raskaiksi, kun osallistujia on jotain yli 100, ja järjestetyn päiväohjelman sijaan keksimme yleensä jotain omaa tekemistä vaihtarikavereiden kanssa.

Lensin Portoon Frankfurtin kautta, lennot maksoivat edestakaisin jotain 200-300 euroa. En saanut mitään stipendejä enkä apurahoja vaihtoa varten. En ole myöskään yrittänyt hyväksyttää vaihtoa opintoihini.

Neuvona ensi vuoden lähtijöille voin sanoa, että varsinkaan jokaiseen ”local social program” aktiviteettiin ei tarvitse osallistua, niitä on hirmu paljon ja yhdessä sairaala-aamun kanssa siinä meneekin aina koko päivä. Aluksi noi aktiviteetit tietysti edistää ryhmäytymistä, mutta Portossa on niin paljon vaihtareita, että varsinkin vähän myöhemmin voi olla kivempi keksiä ihan omin päin tekemistä muiden vaihtareiden kanssa.

Portugali

Covilhã, Portugali6. vuosikurssin opiskelijahelmikuu 2023

Porto, Portugali4. vuosikurssin opiskelijaheinäkuu 2019

Covilhã, Portugali
6. vuosikurssin opiskelija
helmikuu 2023

Porto, Portugali
4. vuosikurssin opiskelija
heinäkuu 2019