Vaihtokokemuksia Puolasta

Puola

Bydgoszcz, Puola
5. vuosikurssin opiskelija
joulukuu 2022

Olin harjoitteluvaihdossa Puolan Bydgoszcz:ssa verisuonikirurgian erikoisalalla. Työaikani oli noin 4-5 tuntia päivässä arkipäivisin. Välillä leikkaukset tietysti venyivät ja oli pidempiä päiviä. Pääosin työpäivien pituus riippui omasta aktivisuudesta, sillä kukaan ei varsinaisesti valvonut tekemisiäni ja sain seurata leikkauksia oman mielenkiintoni mukaan. Klinikassa opiskelu erosi huomattavasti Suomessa saamastani opetuksesta. Opiskelijat ovat Puolassa huomattavasti pienemmässä roolissa, osallistuvat toimenpiteisiin vähemmän ja seuraavat sivusta. Osoittamalla mielenkiintoa, aktivisesti kysymällä mahdollisuuksia ja pyrkimällä mukaan, sain opiskelijana kuitenkin tehdä enemmänkin. Osoitettuani mielenkiintoni alaa kohtaan pääsin avustamaan leikkauksissa ja seuraamaan polikliinistä toimintaa (jota muut opiskelijat eivät päässeet lainkaan seuraamaan).

Suurin ongelma klinikassa oli englannin kielisen opinto-ohjelman opiskelijoiden oleminen samassa klinikassa. Klinikan lääkärit luulivat jatkuvasti minunkin kuuluvan kuusivuotiseen englanninkieliseen ohjelmaan ja osallistuvan yhtä vähän kuin nuo opiskelijat. Tämän vuoksi minun piti olla extra aktiivinen erottuakseni joukosta ja saadakseni mahdollisuuksia osallistua klinikan toimintaan. Sain kuitenkin myös ystäviä ja vertaistukea englannin kielisen ohjelman opiskelijoista mikä oli positivista.

Puhun itse sujuvaa englantia, mutta yllättävää kyllä, vain noin puolet kirurgeista suostui puhumaan englantia ja loput sairaalan henkilökunnasta eivät ymmärtäneet englantia laisinkaan. Tämä aiheutti ajoittain vaikeuksia löytää seurattavaa lääkäriä, mutta opittuani tunnistamaan englantia puhuvat kirurgit tilanne helpottui.

Potilaiden määrä Puolassa oli massiivisen Suomeen verrattuna. Tästä voisi ehkä päätellä väestön olevan verisuoniltaan sairaampaan kuin suomalainen väestö. Lisäksi potilaat tuntuivat olevan huonokuntoisempia hakeutuessaan hoitoon tai saadessaan hoitoa. Melko huonokuntoisia potilaita lähetettin vielä kotiin seurailemaan tilannetta, kun Suomessa vastaava potilas olisi otettu jo osastohoitoon. Tämän lisäksi verisuonikirurgit tekivät huomattavasti radikaalimpia leikkauksia, kuin mitä olen Suomessa manuillessa nähnyt. Välillä aseptiikan taso leikkaussalissa kauhistutti.

Työn määrä puolalaisilla lääkäreillä oli valtava. Potilaita oli enemmän kuin sairaalaan mahtui ja poliklinikkapäivänä lääkäri otti vastaan 35 potilasta viidessä tunnissa (vrt. Suomessa realistisesti 7-10 potilasta, koska Suomessa saa pitää lounastauon :D). Tahti oli siis kauhea ja tietyt asiat, esimerkiksi anestesiaraportit, kirjoitettin edelleen fyysiselle paperille. Ei ihme, että systeemi välillä sakkasi…

Niin kuin aiemmassakin totesin, opetus oli todella erilaista suomalaiseen verrattuna. Opiskelijat olivat todella vähäisessä asemassa eivätkä päässeet harjoittelemaan mitään käytännössä ja klinikassa näkyi selvästi hierarkian vaikutus. Opiskelijat lähinnä seurasivat sivusta ja ylemmille puhumista katsottiin vähän pahalla. Aktiivisena vaihtarina sain kuitenkin parempia oppimismahdollisuuksia kuin paikalliset opiskelijat.

Minulle oli järjestetty majoitus opiskelija-asuntolasta. Asunto oli viiden hengen soluasunto, jossa ei käytännössä ollut mitään välineitä. Asuntola sijaitsi noin tunnin matkan päässä keskustasta ja sairaalalta. Huonojen olojen ja pitkän matkan vuoksi päädyimme toisen SCOPE-vaihtarin kanssa ottamaan airbnb-asunnon kolmeksi viikoksi, jotta pystyimme tutustumaan kaupunkiin ja kulttuuriin sekä asumaan inhimillisissä olosuhteissa. Tämä tietysti lisäsi vaihdon kustannuksia huomattavasti, mutta mahdollisti vaihdosta nauttmisen. Ruokailu oli pääsääntöisesti järjestetty hyvin, ravintola sijaitsi noin puolen kilometrin päässä sairaalalta ja ruokakortilla sain lämpimän aterian aina työpäivän jälkeen. Kunnes ravintola meni suunnitellusti joulusulkuun ja jäimme muutamaksi päiväksi ilman ruokaa. Tiukan palautteen ja suoran yhteydenoton LEO:oon jälkeen saimme kuitenkin lounasruuat uudesta ravintolasta…

Vaihdossa huomasi paikallisten opiskelijoiden tenttikauden ja joululoman, sillä sosiaalista ohjelmaa oli paikallisvirkailijoiden puolesta vasta viimeisellä viikolla. Toisen vaihtarin yhteyshenkilö oli aktiivinen ja otti meitä mukaan tutustumaan kaupunkiin, yleisiin iltatapahtumiin ja tapaamaan perhettänsä yms. Muutoin sosiaalinen ohjelma ja tutustuminen Puolaan oli pääosin omalla vastuulla ja tein yksin päiväreissuja lähikaupunkeihin. Summa summarun paljon sain nähtyä ja tehtyä, mutta se vaati harrastuneisuuttaa ja rohkeutta lähteä yksin reissuun ilman puolankielen osaamista.

Lensin suoralla lennolla Helsingistä Varsovaan, josta pääsin suoralla junayhteydellä Bydgoszcz:iin. Edestakaiset lennot Helsinki-Varsova-Helsinki maksoivat noin 250€ matkalaukkuineen. Junalla matkustaminen Puolassa oli suhteellisen helppoa ja huomattavastoi halvempaa kuin Suomessa. Tämän ansiosta viikonloppuisin oli helppoa ottaa junaliput ja tutustua lähikaupunkeihin.

Sain vaihtoa varten Tampereen yliopistolta 350 euron apurahan, joka kattoi vaihtomaksun. Itselle maksettavaksi jäi siis lentoliput ja elinkustannukset. Puolassa on huomattavasti matalampi hintataso kuin Suomessa eikä mitään ylimääräisiä viisumeja sun muita tarvita, joten ilman oman majoituksen hankkimista Puola olisi ollut suhteellisen edullinen vaihtokohde.

Parhaana neuvona Puolaan lähtijälle sanoisin, että kannattaa hankkia sähköinen ISIC-kortti. Sillä sai lähes joka paikassa alennuksia, joka laski hintatasoa entisestään. Paras esimerkki oli Varsovan kansallismuseon pääsylippu, joka maksoi ISIC-kortilla 1 zlotin eli 20 senttä euroissa 😀

En ole hyväksyttämässä vaihtoa opintoihini, sillä vapaavalintaiset opintoni ja harjoitteluni ovat jo täynnä, joten en osaa kommentoida saisiko vaihdon hyväksiluettua opintoihini.

Minun täytyy todeta, että Puolassa vaihtokohteena kaikki ei mennyt ihan putkeen ja jouduin tekemään huomattavasti omia järjestelyitä saadakseni vaihdon sujumaan. En tiedä johtuiko tämä vaihdon ajoittumisesta joulukuuhun eli hiljaiseen aikaan, yhteyshenkilöni olemattomuudesta vai onko näin yleensäkin. Kaikki vaihtoni järjestelyt tuntuivat olevan aika vähäisiä. Tästä kertoi esimerkiksi se, että minulle annettin allekirjoitettu sertifikaatti jo toisen viikon alussa olemattoman upon arrival trainigin aikana. Lisäksi minulle ei aluksi meinattu antaa ohjaavaa lääkäriä laisinkaan, vaan sain yhteyshenkilön sairaalalta vasta pyydettyäni sellaista professorilta erikseen.

Loppujen lopuksi sain vaihdosta sen kokemuksen mitä lähdin hakemaan, mutta se vaati huomattavasti töitä ja puolieni pitämistä paikan päällä. Sanoisin siis, että mikäli lähdet Puolaan (varsinkin ei-kesäaikaan) varaudu siihen, että saat omatoimisesti seikkailla ja järjestää tekemistä, mikä on toisaalta myös vapauttavaa 🙂

Puola

Bydgoszcz, Puola5. vuosikurssin opiskelijajoulukuu 2022

Bydgoszcz, Puola
5. vuosikurssin opiskelija
joulukuu 2022