Ranska

Grenoble, Ranska
2. vuosikurssin opiskelija
kesäkuu 2019

Olin kesäkuun Ranskan Alpeilla Grenoblessa vaihdossa. Ranska vastaanotti SCOPE-vaihtoon myös prekliinisiä opiskelijoita, ja itse olen opiskellut kaksi vuotta joten vaihdon oli tarkoitus olla lähinnä ”observational study”. Sain tästä huolimatta nähdä ja tehdä paljon ja opinkin paljon ihan perus kliinisistä taidoista ja tiedoista lähtien.

Vietin vaihtoni CHU – Michallon Grenoble Alpes –yliopistollisessa sairaalassa sisätaudeilla. Pääasiassa seurasin paikallisia opiskelijoita, ”les externes”, jotka työskentelivät melko itsenäisesti erikoistuvien opiskelijoiden, ”les internes” johdolla.  Aamupäivisin tapasimme potilaita ja käsittelimme heidän hoitoon liittyviä labratuloksia ja hoitovaihtoehtoja.  Muun muassa rekisteröimme ja tulkitsimme EKG:a, katsoimme röntgen- ja magneettikuvia, katsoimme läpi verikokeiden ja muiden tutkimusten tuloksia ja teimme erilaisia kliinisiä kokeita. Seurasin myös esimerkiksi arteriaverinäytteen ottamista ja polven punktoimista. Opinkin tästä kaikesta paljon ja sain myös auskultoida, palpoida vatsaa ja osallistua mm. verenpaineen mittaukseen ja neurologisen statuksen tutkimiseen.

Maanantai-, keskiviikko- ja perjantai-iltapäivisin olin myös mukana ”le visite”-kierroksella, jossa kiersimme yhdessä externien, internien ja osaston lääkärien kanssa kaikissa osaston huoneissa kertaamassa ja keskustelemassa kunkin potilaan hoidosta. Näin tuli tutuksi myös muiden opiskelijoiden vastuulla olleet potilaat ja heidän hoitonsa. Lääkärit myös tenttasivat opiskelijoita tiukoilla kysymyksillä ja opettivat aiheeseen liittyviä tärkeitä asioita. Joka viikko osallistuin myös paikallisten opiskelijoiden opetukseen. Heillä oli tiistaiaamuisin vaihtelevasti sisätauteihin liittyvistä aiheista luento. Perjantaisin puolestaan opiskelijat pitivät vuorotellen potilastapausluentoja. Nämä olivat myös hyviä oppimistilaisuuksia varsinkin huomioiden, että olen opiskellut vähemmän aikaa kuin nämä ranskalaiset kollegani.

Oli mielenkiintoista tutustua niin laajaan kirjoon tauteja ja potilaita ja oppia niiden hoidosta ja tutkimuksista diagnoosia tehdessä. Uskon myös tavanneeni hieman erilaisia potilastapauksia kuin mihin Suomessa kohtaa. Oli myös kiva nähdä miten sairaalan henkilökunta toimi yhtenä tiiminä Ranskassa. Kaikki kunnioittivat potilaita ja huomioivat heidän tarpeensa ja hyvän vointinsa. Myöskin hoitajien ja lääkärien välinen tasa-arvo oli selvempää kuin Suomessa, eikä hierarkia ollut ainakaan omasta kokemuksestani niin paljoa kuin täällä, vaikka en tosiasiassa ole vielä ollut klinikassa Suomessa.

Työkieli oli ranska. Yleisestikin englannintaito oli hieman heikkoa ranskalaisten keskuudessa, joten ranskalla oli käytännössä pärjättävä. Itselleni tämä oli toivottukin tilanne sillä olin valinnut Ranskan kielitaitoni kehittämisen ajatuksella. Toki saatoin kysyä opiskelijoilta käännöksiä englanniksi ja he selittivätkin paljon asioita mulle erikseen aina kun oli enemmän aikaa. Huonekierrot lääkärin kanssa sen sijaan olivat vähän raskaampia koska ne olivat todella pitkiä, useita tunteja ilman taukoja, ja täysin ranskaksi vieläpä nopeaan tahtiin pahimmillaan usean ihmisen samanaikaista puhetta. Mutta kokonaisuutena vietin sairaalalla vain aamupäivät, joten liian rasittavaa ei missään nimessä ollut.

Majoituin kolmen paikallisen opiskelijan luona lähellä sairaalaa ja kaupungin keskustaa. Sain jopa pyörän käyttööni, joten kulku sairaalalle oli erityisen nopeaa ja helppoa. Sain oman huoneeni, kämppä oli siisti ja rauhallisella sijainnilla. Myös kämppikseni olivat todella mukavia ja tunsin oloni todella tervetulleeksi alusta lähtien. He mielellään laittoivat mullekin ruokaa iltaisin ja antoivat paljon vinkkejä tekemisistä kun itse joutuivat vielä opiskelemaan kovasti lopputentteihinsä. Tämä asumismuoto toimi kyllä mulle todella hyvin ja koin oloni onnekkaaksi, kun mut otettiin niin sydämellisesti vastaan ja tulimme kaikki neljä todella hyvin toimeen.

Paikallisvirkailijat olivat järkänneet meille paljon tekemistä piknikeistä patikointiretkiin ja lähialueen kaupunkeihin vierailuun asti (kävimme yhdessä Annecyssä). Ohjelmassa oli myös tutustumista paikalliseen ruokakulttuuriin, lääkisläisten kantispubiin ja tietenkin myös NFDP. Grenoblessa Social Program on kesän aikana se juttu, joten mukana oli aina myös innokkaita paikallisia lääkisläisiä mikä oli todella kiva! Tuntuikin että sain tavata todella paljon ihania ihmisiä ja he olivat myös todella ystävällisiä ja kutsuivatkin mukaan muun muassa vuorikiipeilemään ja matkustamaan kanssaan. Ihan huippuhienoja kokemuksia tulikin tätä kautta!

Lisäksi kävin itse toisen vaihtarin kanssa Torinossa Italiassa yhtenä viikonloppuna. Bussimatka sinne kesti reilut kolme tuntia ja kustansi parikymppiä. Vietin myös yhden viikonlopun Lyonissa jonne niin ikään pääsi bussilla nopeasti (1,5h) ja edullisesti. Grenoble onkin kaupunkina todella kätevällä sijainnilla monen paikan näkemiseen. Kaupunki on myös todella sporttinen ja kaunis vuorten ansiosta. Monet paikalliset harrastivat juuri kiipeilyä, pyöräilyä ja/tai laskettelua. 

Grenobleen pystyy matkustamaan montaa reittiä, mutta itse sain parhaan diilin Geneven kautta. Samalla sain kokea kolmannenkin maan tälle reissulle! Lensin Finnairin suorilla lennoilla (3h) siis Geneveen, josta junalla ja bussilla pääsee Grenobleen kätevästi noin kahdessa ja puolessa tunnissa alta kolmellakympillä. Lentoni kustansivat yhteensä noin 230e. Mielestäni tämä yhteys oli todella kätevä ja toimiva!

Angers, Ranska
4. vuosikurssin opiskelija
toukokuu 2023

Olin vaihdossa Ranskassa Angersin yliopistollisessa sairaalassa, CHU d’Angers, neurokirurgian  osastolla. Osastolla oli neljä paikallista opiskelijaa suorittamassa heidän opintojaan siten, että he  viettivät aamupäivät sairaalassa ja iltapäivisin heillä oli muuta opetusta yliopistolla. Minut laitettiin seuraamaan yhtä näistä opiskelijoista. Vietin yhden viikon seuraten poliklinikkaa, yhden viikon  leikkaussalissa, yhden viikon ”teho-osastolla” (vastasi enemmänkin suomalaista valvontaosastoa) ja  yhden viikon neuroradiologian yksikössä. Opiskelijoille järjestettiin osastolla muutamia luentoja,  joihin välillä osallistuin. Monesti päivän ohjelma päättyi lounasaikaan, mutta joinakin päivinä olin  pitempään, jos esim. iltapäivällä oli mielenkiintoisia leikkauksia. Toukokuu oli sen puolesta huono  valinta vaihtokuukaudeksi, koska kansallisia juhlapäiviä sattui lähes joka viikolle eli sairaalassa ei  päässyt olemaan täysiä viikkoja. Toisaalta ainakin oli tarpeeksi vapaa-aikaa esim. matkustelua  varten. 

Klinikassa minua ei huomioitu kovinkaan paljon. Ensimmäisenä päivänä ylilääkäri osoitti minulle  opiskelijan, jota seuraisin koko vaihdon ajan. Hänen vastuulleen jäi minun perehdytykseni. Olisin  kaivannut kunnollista ohjaajaa, joka olisi huolehtinut vaihdon sujuvuudesta ja sisällöstä.  Opiskelijan rooli sairaalassa oli hyvin passiivinen. Ei ollut puhettakaan, että olisi päässyt  leikkaukseen avustamaan. Se oli erikoistuvien tehtävä. Opiskelijat seisoivat leikkaussalin  seinustalla. Onneksi osassa leikkauksista käytettiin mikroskooppia, jonka näytöstä pystyi näkemään  paremmin, mitä kirurgi tekee. Suurin osa kirurgeista suhtautui minuun välinpitämättömästi.  Onneksi joukossa oli myös muutamia, jotka ottivat hieman aikaa opettamiseen. Tai edes muistivat  kysyä minulta, onko minulla jotakin kysyttävää. Vaihdon lääketieteellinen anti jäi siis aika  suppeaksi. 

Ranskan kielen taito oli ehdoton. Kohtasin kaksi kirurgia, jotka puhuivat vapaaehtoisesti minulle  englantia, muuten kommunikaatio tapahtui ranskaksi. Itse lähdin vaihtoon juuri  kielikylpykokemuksen takia, joten asia ei sinänsä minua haitannut. Vaikka olen opiskellut ranskaa  vuosia, tuotti kieli silti välillä hankaluuksia tai vähintäänkin noloja tilanteita, kun ei vain ymmärrä,  mitä toinen tarkoittaa.  

Sairaalassa ei ollut käytössä samanlaista potilastietojärjestelmää kuin Suomessa. Potilastietoja  säilytettiin paperikansioissa ja esimerkiksi poliklinikkakäynnille potilaat toivat mukanaan usein papereita ja magneettikuvia sisältäviä Cd-levyjä. Poliklinikkavastaanottoja seuratessani kiinnitin  huomiota siihen, että lääkärillä tuntui olevan paljon auktoriteettia ja vaikutusvaltaa potilaaseen.  Suomessa useammin vastaanotoilla on keskustelevampi ote ja vuorovaikutustilanne on tasa arvoisempi.  

Asuin sairaalan vieressä yhden lääkisopiskelijan asunnossa sillä aikaa, kun hän itse oli ulkomailla  vaihdossa. Asunto oli siisti yksiö, jossa viihdyin hyvin. En saanut vaihdon aikana lounaslipukkeita tms. Lounastauko kesti kaksi tuntia, joten ehdin hyvin kotiin syömään välissä, jos päivän ohjelma  jatkui vielä iltapäivällä. Sain lounasrahat vasta jälkikäteen palattuani Suomeen. Paikallinen  

vaihtovirkailija haki minut juna-asemalta saapuessani kaupunkiin. Lisäksi hän vei minut  kävelykierrokselle kaupungille yhtenä päivänä. Muuta sosiaalista ohjelmaa minulle ei järjestetty. 

Kaupungissa ei valitettavasti ollut myöskään muita IFMSA-vaihtareita samaan aikaan. Vapaa-ajan  ohjelman puolesta piti siis itse olla aktiivinen.  

Matkustin lentäen Pariisin ja sieltä junalla Angersiin. Lennot maksoivat 320 euroa ja junamatkat 130 euroa. Lisäksi vaihdon aikana matkustelin lähialueilla: La Rochelle, Saint-Malo, Mont St Michel ja Nantes.