Ranska
Dijon, Ranska
3. vuosikurssin opiskelija
kesäkuu 2024
Klinikka/Tutkimusprojekti:
Olin harjoittelussa Central Hospital Universitaire Francois Mitterandissa naistentaudeilla ja synnytyksillä. Ensimmäisen viikon olin raskausajan ongelmien seurannan osastolla, jossa seurasin lääkäreitä osastokierrolla. Varsinkin ensimmäisellä viikolla jouduin käymään läpi paljon uusia termejä, sillä ole vielä käynyt gynekologian kurssia. Seuraavilla viikoilla seurasin vaihtelevasti gynekologisia tai raskauteen liittyviä vastaanottoja, ultraääniä sekä jonkin verran leikkauksia ja synnytyksiä. Vastaanotoilla pääsin kuuntelemaan sikiön sykettä dopplerilla ja tekemään rintojen tutkimusta. Leikkauksissa ja synnytyksissä vain seurasin lukuunottamatta yhtä leikkausta, jossa pääsin avustamaan. Ranskalaiset opiskelijat pääsivät avustamaan varsin usein, mutta minua oltu valittettavasti sisällytetty leikkaussalijakoihin. Olin opiskellut vaihtoa ennen 8 vuotta ranskaa, joten pystyin ensimmäisen viikon jälkeen kommunikoimaan pääosin ranskalla. Silloin, kun en ymmärtänyt vastaanottokäyntien sisältöä, lääkärit selittivät ne minulle auki helpommalla kielellä. Useimmat lääkärit puhuivat myös hyvin englantia.
Opetukseni ei ollut juurikaan organisoitua, sillä minulle ei oltu tehty aikatauluja viikoille tai oikein kerrottu, ketä lääkäriä minun tulisi seurata. Tämän takia joudin itse kyselemään lääkäreiltä ja erikoistuvilta aamuisin kenen mukaan voisin lähteä ja ihmettelin, miksi minulle ei ole mitään sijoitusta mietitty. Viimeisellä viikolla jutellessani ranskalaisen opiskelijan kanssa minulle selvisi, että opiskelijat tekevät itse jaon siitä, kuka milläkin viikolla on osastolla, päivystyksessä, leikkaussalissa tai seuraamassa vastaanottoja. Minua ei oltu sisällytetty näihin jakoihin, koska muut opiskelijat eivät tienneet minusta, sillä vastuuprofessori ei ollut ilmoittanut tulostani mihinkään. Joka päivä uuden sijoituksen etsiminen vieraalla kielellä oli varsin stressaavaa eikä paikallinen vaihtovirkailija paljoa ehtinyt auttamaan asiassa muuten, kuin lähetti professorille sähköpostin, johon ei vastattu. Muilla erikoisaloilla olleilla vaihtareilla ei ollut samaa ongelmaa vaan heille oli selkeät aikataulut ja asiat vaikuttivat toimivan. Näin ollen Dijonissa suosittelisin mieluummin muita erikoisaloja kuin gynekologiaa.
Sairaala ja terveys kohdemaassa:
Sairaalan käytännöt eivät tuntuneet eroavan paljoa Suomesta. Suurin ero oli työpäivien pituus ja paperisten asiakirjojen käyttö sähköisten järjestelmien rinnalla, esimerkiksi ultraäänikopiot olivat saatavina vain paperisina. Lounastauko saattoi kestää klo 12-14, mutta työt jatkuivat sen jälkeen
myöhään ja klo 18.30 alkava vastaanotottoaika oli ihan tavallinen. Ranskassa on varsin paljon maahanmuuttajia ranskankielisistä entisistä siirtomaista, joten törmäisin myös joihinkin Suomessa harvinaisiin sairauksiin, kuten sirppisoluanemiaan. Lääkäreiden pukeutuminen oli jonkin verran vapaampaa kuin Suomessa ja olin varsin yllättynyt nähdessä lääkäreillä paljon koruja, varvassandaaleja ja kesämekkoja. Joitakin eroja huomasin esimerkiksi anestesian työjaossa, jossa myös anestesihoitaja pystyi annostelemaan propofolia ja intuboimaan itse anestesialääkärin ollessa paikalla. Välillä erot aseptiikkassa ihmetyttivät. Esimerkiksi osastoilla ei löytynyt ollenkaan käsidesipulloja ja leikkaussalissa henkilökunta ei ollut aivan yhtä tarkka steriliteetistä kuin Suomessa.
Terveydenhuolto on Rankassa pitkälti julkista ja perustuu Suomen kaltaisesti terveysasemiin ja julkisiin sairaaloihin. Potilaita oli eri sosiaaliluokista ja lääkärit tuntuivat kohtelevan heitä tasapuolisesti. Lääkärin ja potilaan vuorovaikutus oli pääosin hyvää, mutta joissakin tapauksissa esimerkiksi kielitaidon puute saattoi ärsyttää lääkäriä, jolloin hän ei ollut potilasta kohtaan yhtä huomaavainen.
Lääketieteen opetus kohdemaassa:
Lääketieteen opetuksessa oli paljon yhteneväisyyksiä Suomeen, mutta myös eroja. Opiskelu perustui kliniikka- ja luentojaksoihin, jotka vaihtelivat muutaman viikon välein. Opiskelijoiden pitää opiskella jokaisen kurssin kurssikirja todella pikkutarkasti. Ennen valmistumista ei ole mahdollista päästä töihin ja harjoitella vastuunottoa, vaan on mahdollista tehdä vain amanuenssuureja vastaavia harjoitteluita. Näistä harjoittelusita maksetaan vain 400€, joten opiskelijat usein koulun ohessa esimerkiksi lastenhoitajan tai hoiva-avustajan töitä ja saavat yleensä vanhemmiltaan taloudellista tukea asumiseen ja elämiseen. Opintotukea on mahdollista saada, jos vanhemmilla on pienet tulot. Erikoistuminen alkaa suoraan 6 vuoden lääkiksen jälkeen ja erikoisalaa on vaikea myöhemmin vaihtaa, joten järjestelmä tuntui Suomeen nähden paljon vähemmän joustavammalta.
Sosiaaliset olot:
Asuin ranskalaisen opiskelijan ja hänen serkkunsa kanssa lähellä kaupungin keskustaa. Sain oman huoneen hostini nukkuessa olohuoneen vuodesohvalla ja asunnosta löytyi hyvä keittiö ja pesukone. Hostini toimi samalla vaihtokumminani ja pääsin hänen kauttaan tutustumaan paljon ranskalaiseen
kulttuuriin ja vierailin myös hänen perheensä luona maaseudulla. Majoittuminen paikallisen opiskelijan luona rikastutti vaihtoani huomattavasti ja olemme hostini kanssa viestitelleet myös vaihtoni jälkeen. Liikkuminen kaupungissa oli helppoa ja saimme kuukauden kortin julkiseen liikenteen, jolla sairaalalle liikkuminen oli erittäin kätevää ratikalla. Saimme sairaalan ruokalaan kuukaudeksi 100€ kortin, jolla pystyi ostamaan lounaan, jonka hinta riippui sisällöstä. Noin 6€ lounaaseen sai alkusalaatin, täyttävän pääruokalautasen, leipää, juustoa ja jälkiruoan. Ensimmäisenä viikkona tosin vaihtovirkailija ei ollut saanut kortteja ladattua ja jouduimme valitettavasti itse kustantamaan ruuat.
Olin kliniikalla keskimäärin 8.30-13.30 Aluksi jäin seuraamaan vastaanotottoja myös ruokailun jälkeen, mutta koska ne saattoivat kestää seitsemään illalla, myöhemmin valitsin mieluummin tehdä jotain kivaa vapaa-ajalla ja lähteä ajoissa. Muita vaihtereita oli kesäkuussa alusta seitsemän ja kuun puolivälistä vielä kolme lisää. Virallista sosiaalista ohjelmaa oli kerran viikossa, mutta siitä infoaminen tapahtui usein hyvin viime tipassa. Kuukauden aikana järjestettiin National Food and Drinks Party, päiväreissu Lyoniin, tutustuminen Gastronomy and Wine Centeriin sekä keilaus. Järjestimme myös muutaman vaihtarin kesken viikonloppureissun Pariisiin ja Beauneen. Jotkut vaihtarit tekivät viikonloppuisin reissuja jopa naapurimaihin, kuten Belgiaan ja Sveitsiin.
Matkustaminen:
Matkustin Ranskaan lentämällä Nizzaan ja matkustin sieltä Dijoniin junalla, koska halusin viettää muutaman päivän Rivieralla matkaten ennen vaihdon alkua. Lento Nizzaan maksoi 122€ ja juna Nizzasta Dijoniin 100€. Takaisinmatka Pariisista maksoi 152€ ja juna Dijonista Pariisiin 48€. Kun tähän päälle lisää vielä junamatkat Oulusta Helsinkiin ja takaisin eli 72€, matkustamisen loppusummaksi tulee noin 500€. Huomasin, että opiskelijoille on tarjolla maan sisäinen Pass Rail
49€, jolla saa matkustaa Ranskassa (hitaammilla) TER-junilla rajattomasti. Tätä kannattaa hyödyntää, jos tulee vaihtoon heinä- tai elokuussa. Olin vaihdossa kesäkuussa, joten en itse päässyt tätä käyttämään valitettavasti. Sain vaihtoa varten Oulun Yliopistolta 1200€ euron apurahan, jonka muutkin FIMSIC-vaihtarit saivat.
Vaihdon hyväksyminen opintoihin:
Saan vaihdon hyväksyttyä opintoihini 4 viikon amanuenssuurina naistentaudeilla. Oulussa ei ole määritelty, miltä aloilta amanuenssuurit pitää suorittaa, joten sain vaihdon sisällytettyä kätevästi pakollisiin opintoihin. Saan siis 6 opintopistettä vaihdosta.
Grenoble, Ranska
2. vuosikurssin opiskelija
kesäkuu 2019
Olin kesäkuun Ranskan Alpeilla Grenoblessa vaihdossa. Ranska vastaanotti SCOPE-vaihtoon myös prekliinisiä opiskelijoita, ja itse olen opiskellut kaksi vuotta joten vaihdon oli tarkoitus olla lähinnä ”observational study”. Sain tästä huolimatta nähdä ja tehdä paljon ja opinkin paljon ihan perus kliinisistä taidoista ja tiedoista lähtien.
Vietin vaihtoni CHU – Michallon Grenoble Alpes –yliopistollisessa sairaalassa sisätaudeilla. Pääasiassa seurasin paikallisia opiskelijoita, ”les externes”, jotka työskentelivät melko itsenäisesti erikoistuvien opiskelijoiden, ”les internes” johdolla. Aamupäivisin tapasimme potilaita ja käsittelimme heidän hoitoon liittyviä labratuloksia ja hoitovaihtoehtoja. Muun muassa rekisteröimme ja tulkitsimme EKG:a, katsoimme röntgen- ja magneettikuvia, katsoimme läpi verikokeiden ja muiden tutkimusten tuloksia ja teimme erilaisia kliinisiä kokeita. Seurasin myös esimerkiksi arteriaverinäytteen ottamista ja polven punktoimista. Opinkin tästä kaikesta paljon ja sain myös auskultoida, palpoida vatsaa ja osallistua mm. verenpaineen mittaukseen ja neurologisen statuksen tutkimiseen.
Maanantai-, keskiviikko- ja perjantai-iltapäivisin olin myös mukana ”le visite”-kierroksella, jossa kiersimme yhdessä externien, internien ja osaston lääkärien kanssa kaikissa osaston huoneissa kertaamassa ja keskustelemassa kunkin potilaan hoidosta. Näin tuli tutuksi myös muiden opiskelijoiden vastuulla olleet potilaat ja heidän hoitonsa. Lääkärit myös tenttasivat opiskelijoita tiukoilla kysymyksillä ja opettivat aiheeseen liittyviä tärkeitä asioita. Joka viikko osallistuin myös paikallisten opiskelijoiden opetukseen. Heillä oli tiistaiaamuisin vaihtelevasti sisätauteihin liittyvistä aiheista luento. Perjantaisin puolestaan opiskelijat pitivät vuorotellen potilastapausluentoja. Nämä olivat myös hyviä oppimistilaisuuksia varsinkin huomioiden, että olen opiskellut vähemmän aikaa kuin nämä ranskalaiset kollegani.
Oli mielenkiintoista tutustua niin laajaan kirjoon tauteja ja potilaita ja oppia niiden hoidosta ja tutkimuksista diagnoosia tehdessä. Uskon myös tavanneeni hieman erilaisia potilastapauksia kuin mihin Suomessa kohtaa. Oli myös kiva nähdä miten sairaalan henkilökunta toimi yhtenä tiiminä Ranskassa. Kaikki kunnioittivat potilaita ja huomioivat heidän tarpeensa ja hyvän vointinsa. Myöskin hoitajien ja lääkärien välinen tasa-arvo oli selvempää kuin Suomessa, eikä hierarkia ollut ainakaan omasta kokemuksestani niin paljoa kuin täällä, vaikka en tosiasiassa ole vielä ollut klinikassa Suomessa.
Työkieli oli ranska. Yleisestikin englannintaito oli hieman heikkoa ranskalaisten keskuudessa, joten ranskalla oli käytännössä pärjättävä. Itselleni tämä oli toivottukin tilanne sillä olin valinnut Ranskan kielitaitoni kehittämisen ajatuksella. Toki saatoin kysyä opiskelijoilta käännöksiä englanniksi ja he selittivätkin paljon asioita mulle erikseen aina kun oli enemmän aikaa. Huonekierrot lääkärin kanssa sen sijaan olivat vähän raskaampia koska ne olivat todella pitkiä, useita tunteja ilman taukoja, ja täysin ranskaksi vieläpä nopeaan tahtiin pahimmillaan usean ihmisen samanaikaista puhetta. Mutta kokonaisuutena vietin sairaalalla vain aamupäivät, joten liian rasittavaa ei missään nimessä ollut.
Majoituin kolmen paikallisen opiskelijan luona lähellä sairaalaa ja kaupungin keskustaa. Sain jopa pyörän käyttööni, joten kulku sairaalalle oli erityisen nopeaa ja helppoa. Sain oman huoneeni, kämppä oli siisti ja rauhallisella sijainnilla. Myös kämppikseni olivat todella mukavia ja tunsin oloni todella tervetulleeksi alusta lähtien. He mielellään laittoivat mullekin ruokaa iltaisin ja antoivat paljon vinkkejä tekemisistä kun itse joutuivat vielä opiskelemaan kovasti lopputentteihinsä. Tämä asumismuoto toimi kyllä mulle todella hyvin ja koin oloni onnekkaaksi, kun mut otettiin niin sydämellisesti vastaan ja tulimme kaikki neljä todella hyvin toimeen.
Paikallisvirkailijat olivat järkänneet meille paljon tekemistä piknikeistä patikointiretkiin ja lähialueen kaupunkeihin vierailuun asti (kävimme yhdessä Annecyssä). Ohjelmassa oli myös tutustumista paikalliseen ruokakulttuuriin, lääkisläisten kantispubiin ja tietenkin myös NFDP. Grenoblessa Social Program on kesän aikana se juttu, joten mukana oli aina myös innokkaita paikallisia lääkisläisiä mikä oli todella kiva! Tuntuikin että sain tavata todella paljon ihania ihmisiä ja he olivat myös todella ystävällisiä ja kutsuivatkin mukaan muun muassa vuorikiipeilemään ja matkustamaan kanssaan. Ihan huippuhienoja kokemuksia tulikin tätä kautta!
Lisäksi kävin itse toisen vaihtarin kanssa Torinossa Italiassa yhtenä viikonloppuna. Bussimatka sinne kesti reilut kolme tuntia ja kustansi parikymppiä. Vietin myös yhden viikonlopun Lyonissa jonne niin ikään pääsi bussilla nopeasti (1,5h) ja edullisesti. Grenoble onkin kaupunkina todella kätevällä sijainnilla monen paikan näkemiseen. Kaupunki on myös todella sporttinen ja kaunis vuorten ansiosta. Monet paikalliset harrastivat juuri kiipeilyä, pyöräilyä ja/tai laskettelua.
Grenobleen pystyy matkustamaan montaa reittiä, mutta itse sain parhaan diilin Geneven kautta. Samalla sain kokea kolmannenkin maan tälle reissulle! Lensin Finnairin suorilla lennoilla (3h) siis Geneveen, josta junalla ja bussilla pääsee Grenobleen kätevästi noin kahdessa ja puolessa tunnissa alta kolmellakympillä. Lentoni kustansivat yhteensä noin 230e. Mielestäni tämä yhteys oli todella kätevä ja toimiva!
Angers, Ranska
4. vuosikurssin opiskelija
toukokuu 2023
Olin vaihdossa Ranskassa Angersin yliopistollisessa sairaalassa, CHU d’Angers, neurokirurgian osastolla. Osastolla oli neljä paikallista opiskelijaa suorittamassa heidän opintojaan siten, että he viettivät aamupäivät sairaalassa ja iltapäivisin heillä oli muuta opetusta yliopistolla. Minut laitettiin seuraamaan yhtä näistä opiskelijoista. Vietin yhden viikon seuraten poliklinikkaa, yhden viikon leikkaussalissa, yhden viikon ”teho-osastolla” (vastasi enemmänkin suomalaista valvontaosastoa) ja yhden viikon neuroradiologian yksikössä. Opiskelijoille järjestettiin osastolla muutamia luentoja, joihin välillä osallistuin. Monesti päivän ohjelma päättyi lounasaikaan, mutta joinakin päivinä olin pitempään, jos esim. iltapäivällä oli mielenkiintoisia leikkauksia. Toukokuu oli sen puolesta huono valinta vaihtokuukaudeksi, koska kansallisia juhlapäiviä sattui lähes joka viikolle eli sairaalassa ei päässyt olemaan täysiä viikkoja. Toisaalta ainakin oli tarpeeksi vapaa-aikaa esim. matkustelua varten.
Klinikassa minua ei huomioitu kovinkaan paljon. Ensimmäisenä päivänä ylilääkäri osoitti minulle opiskelijan, jota seuraisin koko vaihdon ajan. Hänen vastuulleen jäi minun perehdytykseni. Olisin kaivannut kunnollista ohjaajaa, joka olisi huolehtinut vaihdon sujuvuudesta ja sisällöstä. Opiskelijan rooli sairaalassa oli hyvin passiivinen. Ei ollut puhettakaan, että olisi päässyt leikkaukseen avustamaan. Se oli erikoistuvien tehtävä. Opiskelijat seisoivat leikkaussalin seinustalla. Onneksi osassa leikkauksista käytettiin mikroskooppia, jonka näytöstä pystyi näkemään paremmin, mitä kirurgi tekee. Suurin osa kirurgeista suhtautui minuun välinpitämättömästi. Onneksi joukossa oli myös muutamia, jotka ottivat hieman aikaa opettamiseen. Tai edes muistivat kysyä minulta, onko minulla jotakin kysyttävää. Vaihdon lääketieteellinen anti jäi siis aika suppeaksi.
Ranskan kielen taito oli ehdoton. Kohtasin kaksi kirurgia, jotka puhuivat vapaaehtoisesti minulle englantia, muuten kommunikaatio tapahtui ranskaksi. Itse lähdin vaihtoon juuri kielikylpykokemuksen takia, joten asia ei sinänsä minua haitannut. Vaikka olen opiskellut ranskaa vuosia, tuotti kieli silti välillä hankaluuksia tai vähintäänkin noloja tilanteita, kun ei vain ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa.
Sairaalassa ei ollut käytössä samanlaista potilastietojärjestelmää kuin Suomessa. Potilastietoja säilytettiin paperikansioissa ja esimerkiksi poliklinikkakäynnille potilaat toivat mukanaan usein papereita ja magneettikuvia sisältäviä Cd-levyjä. Poliklinikkavastaanottoja seuratessani kiinnitin huomiota siihen, että lääkärillä tuntui olevan paljon auktoriteettia ja vaikutusvaltaa potilaaseen. Suomessa useammin vastaanotoilla on keskustelevampi ote ja vuorovaikutustilanne on tasa arvoisempi.
Asuin sairaalan vieressä yhden lääkisopiskelijan asunnossa sillä aikaa, kun hän itse oli ulkomailla vaihdossa. Asunto oli siisti yksiö, jossa viihdyin hyvin. En saanut vaihdon aikana lounaslipukkeita tms. Lounastauko kesti kaksi tuntia, joten ehdin hyvin kotiin syömään välissä, jos päivän ohjelma jatkui vielä iltapäivällä. Sain lounasrahat vasta jälkikäteen palattuani Suomeen. Paikallinen
vaihtovirkailija haki minut juna-asemalta saapuessani kaupunkiin. Lisäksi hän vei minut kävelykierrokselle kaupungille yhtenä päivänä. Muuta sosiaalista ohjelmaa minulle ei järjestetty.
Kaupungissa ei valitettavasti ollut myöskään muita IFMSA-vaihtareita samaan aikaan. Vapaa-ajan ohjelman puolesta piti siis itse olla aktiivinen.
Matkustin lentäen Pariisin ja sieltä junalla Angersiin. Lennot maksoivat 320 euroa ja junamatkat 130 euroa. Lisäksi vaihdon aikana matkustelin lähialueilla: La Rochelle, Saint-Malo, Mont St Michel ja Nantes.