heinäkuu 20243. vuosikurssin opiskelija
Olin heinäkuun 2024 harjoitteluvaihdossa Sloveniassa, joka oli minun ensisijainen vaihtoehto. Sloveniassa on kaksi kaupunkia, joissa vaihto on mahdollista suorittaa: pääkaupunki Ljubljana ja maan toiseksi suurin kaupunki Maribor. Ljubljana oli niin ikään minun ensisijainen vaihtoehto hyvien kulkuyhteyksien ja kehutun sosiaalisen ohjelman vuoksi. Pääsin myös toivomaani klinikkaan eli kardiologialle.
Kardiologialla oli samanakaisesti minun lisäkseni kaksi muuta vaihto-opiskelijaa. Osastomme oli ns. ICU (”intensive care unit”), jossa potilaspaikkoja on 8 kpl. Aloitimme päivät yleensä klo 9 aikaan lääkärin kierrolla, jossa olimme mukana. Kierron jälkeen kävimme silloin tällöin porukalla potilaiden asioita ja jatkosuunnitelmaa läpi. Yleensä lounaaseen mennessä päätimme jo päivän klinikassa. Sloveniassa puhutaan sloveenia ja erityisesti iäkkäiden potilaiden kohdalla yhteisen kielen puuttuminen rajoitti merkittävästi itsenäistä työskentelyä. Kaikki lääkärit puhuvat kuitenkin hyvää englantia, mutta oli myös tilanteita, joissa me vaihto-opiskelijat seisoimme vieressä ymmärtämättä mitään heidän puhuessa sloveenia keskenään. Pitkälti osastolla seurasimme muiden lääkäreiden työskentelyä ja satunnaisesti saimme osallistua statuksen tekemiseen. Otin myös yhden astrupin!
Odotin klinikalta rehellisesti sanottuna paljon enemmän. Vaihtoa edeltävästi tein lääkärin töitä LK4-luvilla, joten alkuun oli haastavaa sopeutua siihen, että nyt ei pystynyt yhtä aktiivisesti ja itsenäisesti työskentelemään. Odotin, että päivät olisivat monipuolisempia ja pääsisimme enemmän ”hands on”. Kardiologian anti jäi harmillisen vajaaksi ja olisin toivonut oppivani kuukauden vaihdon aikana enemmän ammatillista teoriaa ja käytännön taitoja. Mentorimme oli kuitenkin erittäin mukava ja helposti lähestyttävä, mutta hän oli vain satunnaisina päivinä töissä ja kaksi viimeistä viikkoa lomalla. Muina päivinä olimme hänen kollegoidensa kanssa, jotka päivästä riippuen joko ottivat meidät hyvin mukaan ja selittivät potilaan tilanteesta, mutta välillä koin olevani ihan ulkopuolinen.
Yksi merkittävimpiä eroja sairaalalla oli paperiset potilasasiakirjamerkinnät. Lääkärillä ei ole kierrolla mukana tietokonetta, vaan jokaisen potilaan sängynpäädyssä on pöytä ja pino papereita, joihin merkitään lääkemuutokset, vitaalielintoimintojen mittaukset, laboratoriokokeiden yms. tutkimusten tilaukset. Sairaalalla näkyi myös paljon koruja ja tekokynsiä ja kynsilakkaa sekä lääkäreiden että hoitohenkilökunnan puolella. Sukkia ei välttämättä käytetty ollenkaan. Oli myös outoa, että henkilökunta liikkuu sairaalarakennusten ulkopuolella työvaatteissa. Lääkärin vuorovaikutus sekä potilaan että hoitohenkilökunnan välillä kuvautui hyvin samankaltaisena kuin Suomessakin. Slovenian terveydenhuoltojärjestelmä perustuu sairausvakuutukseen, joka korvaa potilaan hoidon. Tässä on kuulemma omat haasteensakin, sillä potilailla tulee olla jonkinlainen puskuri ennestään, sillä vakuutusrahat tulevat pitkällä viiveellä. Sloveniassa on vastaavanlaisia kansanterveydenhaasteita, kuten esimerkiksi ylipaino, korkea verenpaine, dyslipidemiat ja tupakointi, joista jälkimmäinen oli hämmästyttävän yleistä. Osastoni potilaat olivat iäkkäitä ja monisairaita. Vaihtoni aikana tuli tutuksi niin keuhkoemboliat, sydämen vajaatoiminta, syvä laskimotukos kuin perifeerinen valtimokovettumatauti. Myös erilaisia sydämen läppävikoja tuli vastaan.
Ljubljanassa oli samanaikaisesti 41 vaihto-opiskelijaa ja majoituimme kaikki samassa hostelissa 5 min kävelymatkan päässä sairaalalta. Yhdessä huoneessa majoittui kaksi henkilöä, kylpyhuone sijaitsi käytävällä ja oli jaettu useamman huoneen kesken. Hostelli oli päällisin puolin siisti, mutta keittiö oli todella pieni ja huonosti varusteltu. Samanaikaisesti tehtiin myös mittavia kunnostustöitä pohjakerroksessa, mikä aiheutti merkittävää meluhaittaa. Ilmastointi oli myös riittämätön huomioiden samanaikaisen helteen. Saimme 100 € taskurahan, jonka oli tarkoitus kattaa klinikkapäiville yksi lämmin ateria. IFMSA:n vaihto-opiskelijat eivät ole oikeutettuja opiskelijahintaiseen ateriaan, joten lounaan hinta oli n. 6-10€ luokkaa, jos sen kävi ulkona syömässä. Ljubljanassa sosiaalinen ohjelma on erinomainen. Lähes jokaiselle arkipäivälle on aktiviteettia ja tarjolla oli kolme erilaista viikonloppureissua. Pääkaupungilla riittää myös tekemistä sosiaalisten ohjelmien ulkopuolella, joten vaikka päivät sairaalalla olivat lyhyitä, niin tylsää hetkeä ei ollut.
Tulin Ljubljanaan lentäen Helsingistä ja paluulennon otin Budapestista. Suomen sisällä matkustin junalla. Lentolippujen kustannukset olivat n. 350€ ja ostin nämä heti vaihtopaikan varmistumisen jälkeen toukokuun alkupuolella. Sain yliopistolta 1200€ apurahan. Kuukauden vaihdon saan hyväksiluettua sisätautien amanuenssuurina ja saan tästä 6 opintopistettä. Tämä sisältyy pakollisiin opintoihini.
Kaiken kaikkiaan kuukaudessa parasta oli uuteen kulttuuriin tutustuminen ja muut vaihto-opiskelijat. En voi sanoa ammatillisten taitojeni kehittyneen täällä olemisen aikana, mutta tästä huolimatta toivoisin jokaisen lääketieteen opiskelijan hyödyntävän mahdollisuuden hypätä hieman oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mikä on ainakin itselleni ollut hyvin henkisesti kasvattava kokemus. Kertoo kai myös jotain jo se, että haaveilen jo seuraavasta vaihdosta jossain eksoottisemmassa kohteessa? Tuleville vaihtohakijoille haluaisin korostaa huolellista pohjatyötä ennen vaihtokuukautta eli huolehdi tarvittavat liitteet ja rokotteet ajoissa. Tämän jälkeen jo suurin osa valmisteluista on tehty. Vaihtoon hakiessa ei kannata miettiä omia vaihtopisteitä ja, riittävätkö ne haluttuun kohteeseen, vaan rohkeasti hakea sinne, mikä eniten kiinnostaa.
heinäkuu 20233. vuosikurssin opiskelija
Olin heinäkuussa 2023 harjoitteluvaihdossa Sloveniassa, maan pääkaupungissa Ljubljanassa. Olin harjoittelussa yleiskirurgialla. Ljubljanassa yleiskirurgia on jaettu onkologiaan ja kirurgisiin infektioihin, ja oma harjoitteluni oli onkologian osastolla. Olin koko harjoitteluni ajan leikkaussalissa, koska vuodeosastolla ja poliklinikalla työskentely tapahtui sloveeniksi, eikä lääkäreillä ollut siellä aikaa kääntää asioita englanniksi.
Onkologialla oli ilmeisesti pulaa erikoistuvista lääkäreistä avustamaan kirurgeja leikkauksissa, minkä vuoksi siellä hyödynnettiin paikallisia opiskelijoita sekä vaihtareita avustajina. Saimme sähköpostiimme jokaiselle päivälle leikkaussaliaikataulun, johon oli merkitty leikkaukset, kirurgit ja avustajat. Mikäli opiskelija oli merkitty aikatauluun avustajaksi, opiskelijan edellytettiin olevan paikalla kyseisenä päivänä. Aina kuitenkaan opiskelijaa ei todellisuudessa tarvittu, mikäli joku erikoistuvista tulikin avustamaan, ja tällöin opiskelijat vain seurasivat leikkauksia. Olin useimpina päivinä merkitty avustajaksi, joten olin sairaalalla vaihdon viimeistä viikkoa lukuun ottamatta jokaisena arkipäivänä. Vapaapäiviä sai kuitenkin tarvittaessa otettua, kunhan asiasta ilmoitti osastonsihteerille etukäteen. Päivät olivat onkologialla pidempiä kuin monilla muilla erikoisaloilla. Leikkaukset alkoivat klo 8.00, joten olin sairaalalla aamuisin noin klo 7.40. Tavallisesti pääsin lähtemään sairaalalta klo 14-15 aikaan. Jos en ollut avustamassa leikkauksissa, lähdin yleensä aikaisemmin.
Pääsin avustamaan monissa erilaisissa leikkauksissa. Avustamiseen kuului lähinnä instrumenttien pitely ja lankojen leikkaaminen kirurgin ommellessa, mutta muutaman kerran pääsin myös itse ompelemaan ja puuduttamaan. Sloveniassa on tehokas rintasyövän seulontaohjelma, ja suurin osa onkologian potilaista olikin rintasyöpäpotilaita. Rintasyöpäleikkausten lisäksi näin muun muassa liposarkoomaleikkauksia, jalan amputaation, kilpirauhasen poistoja sekä erilaisia laparoskooppisia toimenpiteitä.
Samalla osastolla kanssani oli neljä muuta vaihtaria, joiden kanssa vietin paljon aikaa sairaalalla. Suurin osa lääkäreistä ja hoitajista puhui hyvin englantia, ja kaikki olivat mukavia opiskelijoita kohtaan. Etenkin nuoremmat erikoistuvat juttelivat mielellään vaihtareiden kanssa. Osa kirurgeista oli hieman hiljaisempia, eivätkä juuri selittäneet meille englanniksi asioita leikkauksen aikana. Kaikki kuitenkin vastasivat mielellään kysymyksiin, ja muutamat kirurgeista olivat hauskoja ja puheliaita. Vanhemmat sairaanhoitajat eivät juuri puhuneet englantia, joten vuorovaikutus heidän kanssaan oli vähäisempää. Koska olin vain leikkaussalissa, en oikeastaan keskustellut potilaiden kanssa, joten en tiedä, kuinka hyvin kommunikaatio olisi heidän kanssaan onnistunut. Yleisesti ottaen etenkin nuoremmat ihmiset puhuvat kuitenkin hyvin englantia Sloveniassa. En puhunut sloveenia sanaakaan ennen vaihtoon lähtemistä, mutta opin siellä tärkeimmät fraasit ja tervehdykset melko nopeasti.
Slovenian terveydenhuolto on kehittynyttä ja onkologian osasto oli moderni. Merkittävin huomaamani ero sairaalalla verrattuna Suomeen oli erikoistuvien pieni vastuu. Onkologialla erikoistuvat pääasiassa avustivat kirurgeja leikkauksissa ja saattoivat lopuksi päästä sulkemaan
leikkaushaavan. Osa erikoistuvista pääsi tekemään leikkauksia kirurgin valvonnassa ja avustamana, mutta erikoistuvat eivät tehneet yksinkertaisiakaan toimenpiteitä oikeastaan koskaan itsenäisesti. Lisäksi lääkäreiden palkkataso on Sloveniassa huomattavasti alhaisempi kuin Suomessa, ja etenkin erikoistumisen alussa palkka on matala. Muutoin sairaalan arki ja hoitokäytännöt vaikuttivat melko samanlaisilta Suomeen verrattuna, ja eroavaisuuksia huomasin lähinnä joissakin pienissä asioissa.
Ljubljanassa oli heinäkuussa noin 45 vaihto-opiskelijaa. Slovenialaiset kummit ja vaihtovirkailijat huolehtivat käytännön järjestelyistä koko vaihdon ajan todella hyvin, ja kaikki ottivat vaihtarit ystävällisesti vastaan. Saapuessamme kummit veivät meidät opiskelija-asuntolaan sekä hankkimaan bussikortin ja ruokakupongit. He myös saattoivat meidät ensimmäisenä aamuna sairaalalle omalle osastolle. Kaikki vaihtarit majoittuivat samassa opiskelija-asuntolassa Rožna Dolina -nimisessä kaupunginosassa. Opiskelija-asuntolan vieressä oli valtava Tivoli Park, jossa tuli vietettyä muiden vaihtareiden kanssa monta iltapäivää. Meidän asuntolamme rakennuksessa kaikki asunnot olivat soluasuntoja, joissa oli pieni keittiö, kylpyhuone ja kaksi makuuhuonetta, joissa molemmissa majoittui kaksi vaihtaria. Huonekaverini oli mukava islantilainen vaihtari, jonka kanssa tulimme hyvin toimeen. Asunto oli tullessamme siisti, mutta rakennus oli vanha ja huoneet melko pieniä. Varustelutaso asunnon perustarvikkeiden suhteen oli aika huono, ja kävimmekin ostamassa sinne muun muassa astioita ja siivoustarvikkeita. Asuntolan kellarissa oli pesutupa, jossa sai kätevästi pestyä ja kuivattua pyykit. Vaikka asuntola ei ollutkaan viihtyisin mahdollinen paikka, pärjäsi siellä kuukauden oikein hyvin.
Opiskelija-asuntolalta oli sairaalalle noin kolme kilometriä, joten kuljimme sinne yleensä bussilla. Ljubljanassa oli myös kaupunkipyöriä, mutta ne piti pysäköidä asemille, joilla oli rajoitettu määrä paikkoja pyörille, ja sairaalan läheinen asema oli yleensä aamuisin täynnä. Tämä tuli huomattua, kun toisena sairaalapäivänä päätimme pyöräillä aamulla sairaalalle ja lopulta jouduimme viemään pyörät kauemmas toiselle asemalle ja juoksemaan sieltä kiireessä suoraan leikkaussaliin. Kaupunkipyörät olivat kuitenkin käteviä esimerkiksi kulkiessa keskustaan opiskelija-asuntolalta tai iltapäivällä sairaalalta.
Sloveniassa on käytössä boni-kupongit, joilla opiskelijat saavat ostettua ravintoloista ruokaa maksimissaan 5,14€ hintaan, usein vähän halvemmallakin. Kuponkeja annetaan opiskelijoille yksi jokaista arkipäivää kohden, ja myös me vaihtarit saimme ne käyttöömme. Kupongit toimivat puhelimeen ladattavalla sovelluksella, ja ne kävivät suurimmassa osassa tavallisista ravintoloista. Yleensä annokseen kuului pääruoka, salaatti, hedelmä ja juoma. Joissakin ravintoloissa oli opiskelijoille erillinen menu, mutta yleensä kupongilla sai ostettua ihan tavallisia annoksia alennettuun hintaan. Onkologialla lääkärit eivät pitäneet päivän aikana varsinaista ruokataukoa, joten söin tyypillisesti sairaalalla jotain pientä välipalaa leikkausten välissä ja kävin myöhäisellä lounaalla päästyäni lähtemään sairaalalta. Perjantai-iltapäivien erikoisuus oli Ljubljanassa kesäisin joka perjantai järjestettävä Open Kitchen -katuruokatapahtuma, jossa kävimme vaihtariporukalla lähes joka viikko.
Ljubljanan kattava sosiaalinen ohjelma oli ehdottomasti yksi vaihdon parhaista puolista, ja kummit järjestivät meille aktiviteetteja lähes joka päivä. Lisäksi jokaiselle viikonlopulle oli suunniteltu 1-2 päivän matka johonkin Slovenian merkittävään luonto- tai kulttuurikohteeseen. Matkoille ilmoittauduttiin etukäteen ja niistä maksettiin erikseen. Matkoilla vierailimme esimerkiksi upeassa Velika Planina -paimenkylässä Alpeilla, Bled-järvellä ja Slovenian rannikkokaupungissa Piranissa. Arkisin järjestettyyn sosiaaliseen ohjelmaan kuului muun muassa kuvasuunnistus kaupungilla, ultraääni- ja traumapotilastyöpajat, pubikierros, NFDP eli national food and drink party sekä ulkoilmaelokuva Ljubljanan linnalla. Välillä kummit ilmoittivat meille tulevista aktiviteeteista tai suunnitelmien muuttumisesta melko myöhään, mutta muuten kaikki oli hyvin järjestetty.
Tavallisesti sää Ljubljanassa on kesällä aurinkoinen, mutta heinäkuun aikana oli epätavallisen sateista. Kahden ensimmäisen viikon aikana sää oli muutamaa sadepäivää lukuun ottamatta parempi ja useana päivänä lämpötila oli lähes 35 astetta. Kahden viimeisen viikon aikana satoi ja ukkosti paljon, mutta siitä huolimatta oli 25-30 astetta lämmintä. Sateisen sään vuoksi joitakin sosiaalisen ohjelman aktiviteetteja jouduttiin perumaan ja viimeisen viikonloppumatkan suunnitelmia muuttamaan.
Matkustin Ljubljanaan suoralla lennolla Helsingistä. Oulu-Helsinki ja Helsinki-Ljubljana lentoliput maksoivat yhteensä noin 250€, ja varasin lennot 2 kuukautta ennen lähtöä. Helsingistä Ljubljanaan lipun voi saada alle 150€ hintaan ajoissa varaamalla. Ennen lentojen varaamista kannattaa kuitenkin aina varmistaa kohdemaasta, mistä päivästä lähtien he tarjoavat majoitusta, sillä esimerkiksi meillä
se oli saatavilla vasta kuukauden 3. päivästä lähtien. Paluulennot varasin myöhemmin erikseen, sillä matkustelin vielä vaihdon jälkeen ja lensin takaisin Suomeen Italiasta.
Sain vaihtoa varten Oulun yliopistolta 1200€ suuruisen apurahan. Myös jotkin säätiöt myöntävät apurahoja vaihto-opiskelua varten, joten niihin kannattaa perehtyä hyvissä ajoin ennen lähtöä. Sain vaihtojakson kokonaan hyväksiluettua kirurgian amanuenssuuriksi, ja sain vaihdosta 6 opintopistettä. Hyväksiluvusta pitää yleensä sopia etukäteen, joten myös se kannattaa selvittää yliopiston vastuuhenkilöiden kanssa hyvissä ajoin.
Vaihto oli mahtava kokemus, ja voin lämpimästi suositella Sloveniaa ja Ljubljanaa vaihtokohteeksi. Ljubljana on pieni, mutta kotoisa kaupunki, ja Sloveniassa on monia upeita luontokohteita. Ljubljanasta pääsee myös muutamassa tunnissa esimerkiksi Kroatiaan tai Italiaan, joten päivä- ja viikonloppureissujen tekeminen muualle on helppoa. Ihmiset olivat Ljubljanassa todella ystävällisiä ja avuliaita, ja vaihto oli organisoitu hyvin. Onkologiaa (eli yleiskirurgiaa) en Ljubljanassa välttämättä suosittelisi vaihdon erikoisalaksi, mikäli vaihdossa haluaa arkisin viettää vähemmän aikaa sairaalalla ja enemmän muita juttuja tehden. Jos vaihdon aikana haluaa oppia monipuolisesti kirurgiasta ja päästä avustamaan leikkauksissa, silloin onkologia on hyvä vaihtoehto. Ljubljanaan lähteviä suosittelen pakkaamaan mukaan hyvät urheilukengät, sillä sosiaalisen ohjelman aktiviteetteihin sisältyi yllättävän paljon mäkien, portaiden ja vuorenrinteiden kapuamista. Tulevat kesät eivät toivottavasti ole aivan yhtä sateisia, mutta vahva suositus myös sateenvarjon mukaan ottamiselle. Kaiken kaikkiaan suosittelen jokaista ehdottomasti hakemaan vaihtoon, mikäli se vähänkään kiinnostaa!