heinäkuu 20223. vuosikurssin opiskelija
Olin heinäkuun 2022 harjoitteluvaihdossa Slovenian Ljubljanassa verisuonisairauksien osastolla. Alun perin minun piti olla kardiologialla, mutta pari viikkoa ennen vaihdon alkua tuli ilmoitus osaston muutoksesta. Lopulta osaston muutos oli varmasti hyvä asia, sillä kuulemani mukaan kardiologialla opetus olisi voinut jäädä huomattavasti vähäisemmäksi.
Verisuonisairausten osastolla oli oma pieni teho-osastonsa, jossa hoidettiin jatkuvaa tarkkailua vaativia potilaita. Olin suurimman osan ajasta kyseisellä teho-osastolla. Suurin osa potilaista oli korkean riskin keuhkoemboliapotilaita, joten opin paljon niiden diagnostiikasta, vakavuuden arvioinnista ja TT-kuvien katsomisesta. Osaston erikoislääkärit olivat mukavia ja puhuivat minulle englantia, sillä en ymmärtänyt ollenkaan paikallista kieltä. Yksi erikoislääkäreistä piti jopa kierrot kokonaan englanniksi, potilaan kanssa kommunikointia lukuun ottamatta, jotta ymmärrän myös mitä puhutaan.
Kierroilla pääsin osallistumaan potilaan tutkimiseen mm. sydän- ja keuhkoauskultaatioiden merkeissä. Erikoistuvat lääkärit osastolla ottivat minut mukaan tarkkailemaan kaikkia toimenpiteitä ja kuvauksia, ja yksi heistä järjesti minulle ja toiselle osastomme vaihtarille vielä lisäksi kaikkea extraa, kuten pääsyn simulaatiohuoneeseen harjoittelemaan ilmatiehallintaa ja endoskooppista kirurgiaa. Sairaalalla päivät olivat kohtalaisen lyhyitä, noin 3-5 tuntia/ päivä, sillä aamun vuoronvaihtopalaveri oli sloveeniksi ja iltapäivisin lääkärit lähinnä kirjoittivat tekstejä ja tekivät muita asioita, joita meidän ei kannattanut seurata. Tykkäsin todella paljon sairaalalla olemisesta ja ihmiset siellä olivat todella mukavia.
Slovenian terveydenhuolto on hyvin kehittynyttä. Hoitokäytännöt verisuonisairauksien osastolla oli hyvin samanlaiset kuin Suomessa siltä osin, kun osaan sanoa. Sloveniassa erikoistuvat lääkärit eivät ainakaan teho-osastolla tehneet itsenäistä työtä ultraäänitutkimusten lisäksi juuri ollenkaan, vaan erikoislääkäri oli aina mukana ja johti mm. kiertoja. Lääkärin ja potilaan välinen vuorovaikutus oli myös samankaltaista kuin Suomessa. Lääketieteen koulutus Sloveniassa eroaa Suomesta suurimmalta osalta siten, että kuuden vuoden jälkeen on pakollinen puolen vuoden harjoittelujakso töissä, jonka jälkeen tehdään lopputentit. Valmistumisen jälkeen kaikki erikoistuvat ja erikoistuminen tulee aloittaa tenttien jälkeen.
Ljubljanassa meitä vaihtareita oli noin 45. Asuimme kaikki opiskelija-asuntolassa noin kolmen kilometrin päässä sairaalalta. Sain huonekaverikseni toisen suomalaisen, ja jaoimme asunnon keittiön ja vessan toisessa huoneessa olevien kahden muun vaihtarin kanssa. Asunnot asuntolassa olivat todella likaisessa kunnossa ja aloitimmekin vaihdon ostamalla puhdistusaineita ja siivoamalla ensimmäisen illan (asunto jäi silti kamalaan kuntoon, koska siellä ei luultavasti ollut siivottu vuosiin). Asunnoista myös puuttui perus keittiövälineitä ja esimerkiksi meidän kattila oli homeessa. Suuntasimmekin Ikeaan keittiöostoksille, jotta saimme tehtyä itse ruokaa. Joka päivä kävimme myös ulkona syömässä, sillä Sloveniassa opiskelijat saavat ruokailukuponkeja, joilla saa tietyistä kaupungin ravintoiloista keiton, salaatin, pääruoan ja hedelmän + veden yleisesti noin 3–4 euron hintaan. Kuponkeja sai kuukauden ajalle 21, eli yhden jokaista kuun työpäivää kohden.
Slovenia on tunnettu sosiaalisesta ohjelmastaan ja ainakin Ljubljanassa meille järjestettiin ohjelmaa lähes päivittäin. Ohjelma oli monipuolista, joten sieltä oli helppo valita itselle mieluisat tapahtumat ja osallistua niihin. Kolmena viikonloppuna järjestettiin retket: ensimmäisenä viikonloppuna retki suuntautui vuorille ja paimenkylään, seuraavana luontokohteisiin, joissa pääsimme kokeilemaan mm. kanjonointia ja koskimelontaa, ja viimeinen viikonlopun retki rannikolle. Ohjelmaan oli panostettu ja se näkyi! Muuten kontaktihenkilöiden käytös vaihtareita kohtaan oli välillä todella tylyä ja ohjeet muuttuivat koko ajan.
Kuun puolivälissä vaihtareiden keskuudessa puhkesi koronarypäs, jolloin ohjeistukset olivat todella vajavaiset ja muuttuvat. Eristyksiin joutuneet eivät tienneet kauanko eristys kestää ja lauantain ohjeen ”koronassa voitte vaikka matkustella, kunhan ette tartuta muita” sijaan sunnuntaina eristyksiin joutuneet olivat yhtäkkiä lukkojen takana ilman varmaa välitöntä ulospääsyä edes hätätilanteessa (piti soittaa tietylle henkilölle, joka saattoi vastata tai ei, ja oven avaamiseen saattoi mennä yli 30min). Tässä tilanteessa erityisesti kontaktihenkilöiden kommunikointi oli todella puutteellista ja tylyä. Eristyskäytäntöjen ja kontaktihenkilöiden käytöksen vuoksi lähdin kotiin jo 2,5 viikon jälkeen. Kontaktihenkilöt myös suuttuivat siitä, että lähdin ajoissa kotiin. Oma kontaktihenkilöni oli poikkeus, hän oli todella ymmärtäväinen ja yritti parhaansa mukaan aina auttaa, joten olin onnekas, että juuri hän oli kummini.
Olisin saanut vaihdosta todennäköisesti 4 opintopistettä vapaavalintaisiin opintoihin, mutta koska lähdin vaihdosta kotiin jo 2,5 viikon jälkeen, en tiedä vielä saanko ollenkaan opintopisteitä. Tästä riippuu myös se, että saanko apurahaa yliopistolta. Turun yliopisto maksaa apurahaa vaihtoon lähtijöille, joten sitä kannattaa ehdottomasti hakea! Lennot edestakaisin Ljubljanaan maksoivat noin 500 euroa, mutta hintaa reissulle tuli minulla lisää, kun ostin uuden lennon Suomeen todella nopealla aikataululla.
Tykkäsin Sloveniasta ja Ljubljanasta kovin! Ljubljana on ihana ja kompakti kaupunki. Asunnot olivat kuitenkin kamalassa kunnossa ja siihen liittyen virkailijat tylyjä meitä kohtaan. Lisäksi koronaryppään aikana minulla oli todella turvaton olo jäädä Sloveniaan, jonka vuoksi tulin Suomeen etuajassa. En siis varsinaisesti voi suositella Ljubljanaa vaihtokohteena. Toki virkailijoiden ja kontaktihenkilöiden vaihtuessa asiat voivat siellä olla paremmin tulevina vuosina. Jos Ljubljanaan kuitenkin menee vaihtoon, voin suositella verisuonisairauksien osastoa! Mariborissa tilanne voi myös olla eri kuin Ljubljanassa.
heinäkuu 20233. vuosikurssin opiskelija
Olin heinäkuussa 2023 harjoitteluvaihdossa Sloveniassa, maan pääkaupungissa Ljubljanassa. Olin harjoittelussa yleiskirurgialla. Ljubljanassa yleiskirurgia on jaettu onkologiaan ja kirurgisiin infektioihin, ja oma harjoitteluni oli onkologian osastolla. Olin koko harjoitteluni ajan leikkaussalissa, koska vuodeosastolla ja poliklinikalla työskentely tapahtui sloveeniksi, eikä lääkäreillä ollut siellä aikaa kääntää asioita englanniksi.
Onkologialla oli ilmeisesti pulaa erikoistuvista lääkäreistä avustamaan kirurgeja leikkauksissa, minkä vuoksi siellä hyödynnettiin paikallisia opiskelijoita sekä vaihtareita avustajina. Saimme sähköpostiimme jokaiselle päivälle leikkaussaliaikataulun, johon oli merkitty leikkaukset, kirurgit ja avustajat. Mikäli opiskelija oli merkitty aikatauluun avustajaksi, opiskelijan edellytettiin olevan paikalla kyseisenä päivänä. Aina kuitenkaan opiskelijaa ei todellisuudessa tarvittu, mikäli joku erikoistuvista tulikin avustamaan, ja tällöin opiskelijat vain seurasivat leikkauksia. Olin useimpina päivinä merkitty avustajaksi, joten olin sairaalalla vaihdon viimeistä viikkoa lukuun ottamatta jokaisena arkipäivänä. Vapaapäiviä sai kuitenkin tarvittaessa otettua, kunhan asiasta ilmoitti osastonsihteerille etukäteen. Päivät olivat onkologialla pidempiä kuin monilla muilla erikoisaloilla. Leikkaukset alkoivat klo 8.00, joten olin sairaalalla aamuisin noin klo 7.40. Tavallisesti pääsin lähtemään sairaalalta klo 14-15 aikaan. Jos en ollut avustamassa leikkauksissa, lähdin yleensä aikaisemmin.
Pääsin avustamaan monissa erilaisissa leikkauksissa. Avustamiseen kuului lähinnä instrumenttien pitely ja lankojen leikkaaminen kirurgin ommellessa, mutta muutaman kerran pääsin myös itse ompelemaan ja puuduttamaan. Sloveniassa on tehokas rintasyövän seulontaohjelma, ja suurin osa onkologian potilaista olikin rintasyöpäpotilaita. Rintasyöpäleikkausten lisäksi näin muun muassa liposarkoomaleikkauksia, jalan amputaation, kilpirauhasen poistoja sekä erilaisia laparoskooppisia toimenpiteitä.
Samalla osastolla kanssani oli neljä muuta vaihtaria, joiden kanssa vietin paljon aikaa sairaalalla. Suurin osa lääkäreistä ja hoitajista puhui hyvin englantia, ja kaikki olivat mukavia opiskelijoita kohtaan. Etenkin nuoremmat erikoistuvat juttelivat mielellään vaihtareiden kanssa. Osa kirurgeista oli hieman hiljaisempia, eivätkä juuri selittäneet meille englanniksi asioita leikkauksen aikana. Kaikki kuitenkin vastasivat mielellään kysymyksiin, ja muutamat kirurgeista olivat hauskoja ja puheliaita. Vanhemmat sairaanhoitajat eivät juuri puhuneet englantia, joten vuorovaikutus heidän kanssaan oli vähäisempää. Koska olin vain leikkaussalissa, en oikeastaan keskustellut potilaiden kanssa, joten en tiedä, kuinka hyvin kommunikaatio olisi heidän kanssaan onnistunut. Yleisesti ottaen etenkin nuoremmat ihmiset puhuvat kuitenkin hyvin englantia Sloveniassa. En puhunut sloveenia sanaakaan ennen vaihtoon lähtemistä, mutta opin siellä tärkeimmät fraasit ja tervehdykset melko nopeasti.
Slovenian terveydenhuolto on kehittynyttä ja onkologian osasto oli moderni. Merkittävin huomaamani ero sairaalalla verrattuna Suomeen oli erikoistuvien pieni vastuu. Onkologialla erikoistuvat pääasiassa avustivat kirurgeja leikkauksissa ja saattoivat lopuksi päästä sulkemaan
leikkaushaavan. Osa erikoistuvista pääsi tekemään leikkauksia kirurgin valvonnassa ja avustamana, mutta erikoistuvat eivät tehneet yksinkertaisiakaan toimenpiteitä oikeastaan koskaan itsenäisesti. Lisäksi lääkäreiden palkkataso on Sloveniassa huomattavasti alhaisempi kuin Suomessa, ja etenkin erikoistumisen alussa palkka on matala. Muutoin sairaalan arki ja hoitokäytännöt vaikuttivat melko samanlaisilta Suomeen verrattuna, ja eroavaisuuksia huomasin lähinnä joissakin pienissä asioissa.
Ljubljanassa oli heinäkuussa noin 45 vaihto-opiskelijaa. Slovenialaiset kummit ja vaihtovirkailijat huolehtivat käytännön järjestelyistä koko vaihdon ajan todella hyvin, ja kaikki ottivat vaihtarit ystävällisesti vastaan. Saapuessamme kummit veivät meidät opiskelija-asuntolaan sekä hankkimaan bussikortin ja ruokakupongit. He myös saattoivat meidät ensimmäisenä aamuna sairaalalle omalle osastolle. Kaikki vaihtarit majoittuivat samassa opiskelija-asuntolassa Rožna Dolina -nimisessä kaupunginosassa. Opiskelija-asuntolan vieressä oli valtava Tivoli Park, jossa tuli vietettyä muiden vaihtareiden kanssa monta iltapäivää. Meidän asuntolamme rakennuksessa kaikki asunnot olivat soluasuntoja, joissa oli pieni keittiö, kylpyhuone ja kaksi makuuhuonetta, joissa molemmissa majoittui kaksi vaihtaria. Huonekaverini oli mukava islantilainen vaihtari, jonka kanssa tulimme hyvin toimeen. Asunto oli tullessamme siisti, mutta rakennus oli vanha ja huoneet melko pieniä. Varustelutaso asunnon perustarvikkeiden suhteen oli aika huono, ja kävimmekin ostamassa sinne muun muassa astioita ja siivoustarvikkeita. Asuntolan kellarissa oli pesutupa, jossa sai kätevästi pestyä ja kuivattua pyykit. Vaikka asuntola ei ollutkaan viihtyisin mahdollinen paikka, pärjäsi siellä kuukauden oikein hyvin.
Opiskelija-asuntolalta oli sairaalalle noin kolme kilometriä, joten kuljimme sinne yleensä bussilla. Ljubljanassa oli myös kaupunkipyöriä, mutta ne piti pysäköidä asemille, joilla oli rajoitettu määrä paikkoja pyörille, ja sairaalan läheinen asema oli yleensä aamuisin täynnä. Tämä tuli huomattua, kun toisena sairaalapäivänä päätimme pyöräillä aamulla sairaalalle ja lopulta jouduimme viemään pyörät kauemmas toiselle asemalle ja juoksemaan sieltä kiireessä suoraan leikkaussaliin. Kaupunkipyörät olivat kuitenkin käteviä esimerkiksi kulkiessa keskustaan opiskelija-asuntolalta tai iltapäivällä sairaalalta.
Sloveniassa on käytössä boni-kupongit, joilla opiskelijat saavat ostettua ravintoloista ruokaa maksimissaan 5,14€ hintaan, usein vähän halvemmallakin. Kuponkeja annetaan opiskelijoille yksi jokaista arkipäivää kohden, ja myös me vaihtarit saimme ne käyttöömme. Kupongit toimivat puhelimeen ladattavalla sovelluksella, ja ne kävivät suurimmassa osassa tavallisista ravintoloista. Yleensä annokseen kuului pääruoka, salaatti, hedelmä ja juoma. Joissakin ravintoloissa oli opiskelijoille erillinen menu, mutta yleensä kupongilla sai ostettua ihan tavallisia annoksia alennettuun hintaan. Onkologialla lääkärit eivät pitäneet päivän aikana varsinaista ruokataukoa, joten söin tyypillisesti sairaalalla jotain pientä välipalaa leikkausten välissä ja kävin myöhäisellä lounaalla päästyäni lähtemään sairaalalta. Perjantai-iltapäivien erikoisuus oli Ljubljanassa kesäisin joka perjantai järjestettävä Open Kitchen -katuruokatapahtuma, jossa kävimme vaihtariporukalla lähes joka viikko.
Ljubljanan kattava sosiaalinen ohjelma oli ehdottomasti yksi vaihdon parhaista puolista, ja kummit järjestivät meille aktiviteetteja lähes joka päivä. Lisäksi jokaiselle viikonlopulle oli suunniteltu 1-2 päivän matka johonkin Slovenian merkittävään luonto- tai kulttuurikohteeseen. Matkoille ilmoittauduttiin etukäteen ja niistä maksettiin erikseen. Matkoilla vierailimme esimerkiksi upeassa Velika Planina -paimenkylässä Alpeilla, Bled-järvellä ja Slovenian rannikkokaupungissa Piranissa. Arkisin järjestettyyn sosiaaliseen ohjelmaan kuului muun muassa kuvasuunnistus kaupungilla, ultraääni- ja traumapotilastyöpajat, pubikierros, NFDP eli national food and drink party sekä ulkoilmaelokuva Ljubljanan linnalla. Välillä kummit ilmoittivat meille tulevista aktiviteeteista tai suunnitelmien muuttumisesta melko myöhään, mutta muuten kaikki oli hyvin järjestetty.
Tavallisesti sää Ljubljanassa on kesällä aurinkoinen, mutta heinäkuun aikana oli epätavallisen sateista. Kahden ensimmäisen viikon aikana sää oli muutamaa sadepäivää lukuun ottamatta parempi ja useana päivänä lämpötila oli lähes 35 astetta. Kahden viimeisen viikon aikana satoi ja ukkosti paljon, mutta siitä huolimatta oli 25-30 astetta lämmintä. Sateisen sään vuoksi joitakin sosiaalisen ohjelman aktiviteetteja jouduttiin perumaan ja viimeisen viikonloppumatkan suunnitelmia muuttamaan.
Matkustin Ljubljanaan suoralla lennolla Helsingistä. Oulu-Helsinki ja Helsinki-Ljubljana lentoliput maksoivat yhteensä noin 250€, ja varasin lennot 2 kuukautta ennen lähtöä. Helsingistä Ljubljanaan lipun voi saada alle 150€ hintaan ajoissa varaamalla. Ennen lentojen varaamista kannattaa kuitenkin aina varmistaa kohdemaasta, mistä päivästä lähtien he tarjoavat majoitusta, sillä esimerkiksi meillä
se oli saatavilla vasta kuukauden 3. päivästä lähtien. Paluulennot varasin myöhemmin erikseen, sillä matkustelin vielä vaihdon jälkeen ja lensin takaisin Suomeen Italiasta.
Sain vaihtoa varten Oulun yliopistolta 1200€ suuruisen apurahan. Myös jotkin säätiöt myöntävät apurahoja vaihto-opiskelua varten, joten niihin kannattaa perehtyä hyvissä ajoin ennen lähtöä. Sain vaihtojakson kokonaan hyväksiluettua kirurgian amanuenssuuriksi, ja sain vaihdosta 6 opintopistettä. Hyväksiluvusta pitää yleensä sopia etukäteen, joten myös se kannattaa selvittää yliopiston vastuuhenkilöiden kanssa hyvissä ajoin.
Vaihto oli mahtava kokemus, ja voin lämpimästi suositella Sloveniaa ja Ljubljanaa vaihtokohteeksi. Ljubljana on pieni, mutta kotoisa kaupunki, ja Sloveniassa on monia upeita luontokohteita. Ljubljanasta pääsee myös muutamassa tunnissa esimerkiksi Kroatiaan tai Italiaan, joten päivä- ja viikonloppureissujen tekeminen muualle on helppoa. Ihmiset olivat Ljubljanassa todella ystävällisiä ja avuliaita, ja vaihto oli organisoitu hyvin. Onkologiaa (eli yleiskirurgiaa) en Ljubljanassa välttämättä suosittelisi vaihdon erikoisalaksi, mikäli vaihdossa haluaa arkisin viettää vähemmän aikaa sairaalalla ja enemmän muita juttuja tehden. Jos vaihdon aikana haluaa oppia monipuolisesti kirurgiasta ja päästä avustamaan leikkauksissa, silloin onkologia on hyvä vaihtoehto. Ljubljanaan lähteviä suosittelen pakkaamaan mukaan hyvät urheilukengät, sillä sosiaalisen ohjelman aktiviteetteihin sisältyi yllättävän paljon mäkien, portaiden ja vuorenrinteiden kapuamista. Tulevat kesät eivät toivottavasti ole aivan yhtä sateisia, mutta vahva suositus myös sateenvarjon mukaan ottamiselle. Kaiken kaikkiaan suosittelen jokaista ehdottomasti hakemaan vaihtoon, mikäli se vähänkään kiinnostaa!