Olin sisätaudeilla Soba University Hospitalissa, muutamia kilometrejä keskustasta. Khartoumissa on myös oikea trooppisten tautien sairaala, mutta se ei ole yliopistosairaala, joten pääsijoitukseni ei ollut siellä. Käytännössä sisätaudeilla suuri osa ongelmista oli trooppisia tauteja, tai yleismaailmallisten tautien ”trooppisia (köyhyyden provosoimia) manifestaatioita”. Osastolla oli mm. malariaa, sirppisoluanemiaa, hepatiittia, skistosomiaasia, GI-tubia, you name it. 

Vaihtotyöskentely vastasi ehkä meikäläistä juonneopetusta. Seurailin erikoistuvia osastolla, olin kierroilla, statustin potilaita. Jonkin verran mua laitettiin seuraamaan paikallisten lääkisopiskelijoiden opetusta. Opetuskieli on englanti/arabia aikalailla 50/50. Jos on sitkeä niin voi aktiivisena osallistujana saada keskustelun pysymään englantipainotteisena. Suurimman osan asioista ymmärtää kyllä pelkällä englanninkielen taidolla. Kaikki lääkärit puhuvat käytännössä englantia, iso osa on ollut töissä jenkeissä tai briteissä. Minuun suhtauduttiin positiivisesti kaikkialla, vaikka yksittäinen opiskelija seuraamassa lääkäreitä oli epätavallista (johti välillä siihen ettei tiedetty ”mitä mun  kanssa tehdä”) , mutta tätä paikkasi yleis-sudanilainen äärimmäinen ystävällisyys. 

Aikataulut ovat sairaalassakin afrikkalaiseen tyyliin hyvin epämääräisiä. Työtahti ei ole kovin ripeä, ja välillä joutuu taistelemaan saadakseen 5 h täyteen. Sairaalalla täytyy olla oma-aloitteinen ja ehdottaa mitä haluaisi nähdä. Itse pyysin saada kierrosta labraan, apteekkiin, yms. Ja tämä toteutettiin mulle innokkaasti. 5h keräämiseen ei toistaalta tarvitse tuntea kauheita paineita, meininki on yleisesti rento. Vaihtarikaverini oli malariatutkimusprojektissa joka on hyvin vakiintunut vaihtareiden sijoituspaikka. Hän tykkäsi siitä ja sai paljon irti. Tätä voi suositella vähemmän oma-aloitteiselle ja strukturoidummasta vaihto-sisällöstä pitävälle opiskelijalle. Sairaalahygienia on suoraan sanottuna olemattomat ja olosuhteet sairaalassa muutenkin äärimmäisen vaatimattomat. Eksoottista!

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, sisätautiosastolla aika erilaista potilasmassaa kotimaahan verrattuna. Tartuntatauteja on P A L J O N, ja esim. Alkoholiperäisiä sairauksia vähemmän (muslimimaa selittää osan, vaikka maalla taatelipontikkaa juodaankin (suos. Koht. maistamaan)). Köyhyyden aiheuttamat ongelmat näkyvät (julkisessa) terveydenhuollossa hyvin. Sairaalaan tullaan vasta pakon sanelemana. Potilaiden omaiset toteuttivat potilaan perushoidon ja yöpyivät sairaalan pihalla / potilaan kanssa samassa sängyssä. Potilaat kävivät kierron jälkeen ostamassa sairaala-apteekista tarvittavat lääkkeet ja toimenpidevälineet sekä esim. Suonensisäiset nesteet. Ruoka tuli sairaalan puolesta, mutta silti omaiset pääosin ruokkivat potilaat. Käsidesiä näin koko sairaalassa ehkä 3 paikkaa. Muuten käsienpesumahdollisuudet huonot, edes kirurgien vessassa leikkurien vieressä ei ollut toimivaa käsienpesupistettä… Evalit kantoivat saippuapalaa käsilaukussaan.. 

Toisaalta Sudanissa valtio takaa jonkinlaisen ”sairausvakuutuksen” ja köyhilläkin on mahdollisuus jonkinlaiseen sairaalahoitoon. Joskus lääkärit keräsivät rahaa köyhien potilaiden lääkkeisiin. 

Potilaan (ja koko suvun) sekä lääkärin välinen vuorovaikutus on aika saman tyyppistä kuin Suomessa. Pikkasen kylmää, välillä inttämistä, välillä lämmintä. Joskus lääkkeiden tarpeellisuutta sai vääntää rautalangasta omaisille. Talouspuoli oli monelle ongelma liittyen lääkehoitoon sitoutumiseen. Sairaalamaailma heijasteli ympäröivän konservatiivisen yhteiskunnan patriarkaalista luonnetta. Tosin suurin osa lääkisopiskelijoista taitaa jo olla naispuolisia. Meritoituneita naislääkäreitä kunnioitettiin, mutta miehiä joskus suosittiin. Sairaalassa ylläpidettiin toisinaan jopa konservatiivisempaa fasadia kaupunkielämään verrattuna (kaikilla naisilla huivi päässä, peittävät vaatteet ym.) Toisaalta samankaltainen ilmiö on aistittavissa Suomessakin.. Muuten esim. Mieslääkärit hoitivat naispotilaita ja vice versa, ihan samalla tavalla kuin kotimaassakin. 

Opintojen sisältö on samanlaista kuin kotonakin. Toki trooppisia tauteja painotetaan enemmän. Kirjatiedon merkitys korostuu, kun Terveysporttia (tai ylipäätänsä tietokoneita) ei ole sairaalassa. Tentit ja medisiininen vaatimustaso on korkeampi. Käytännöntaidot ovat opiskelijoilla huonohkot. 

Asuin kolmiossa kahden muun vaihtari(tytön) kanssa. Tilaa oli reilusti, ja fasiliteetit luksusmaiset paikalliseen tasoon nähden. Asunto sijaitsi keskeisessä kaupunginosassa, jossa oli paljon ravintoloita ja kauppoja. Sähkökatkoksia oli joka päivä, joten ilmastointi on epäluotettava. Sairaalassa oli ruokala, mutta käytännössä sudanilaiset eivät syö lounasta, vaan aamiaisen nro 2. keskipäivällä, joka syödään puun alla tee-leidin penkillä/ tai sairaalan kahviossa. Kustannus oli noin 0,3-1 €/ ateria. Vaihtarit saivat n. 30€ taskurahaa. Iltapäivällä ruuat laitettiin itse kämpillä, tai käytiin ulkona syömässä. Kuten muslimimaissa yleensä, lihaa syödään p a l j o n. Tämä hieman hankaloittaa kasvissyöjän elämää. Ei jäänyt yhteen kertaan kun meille vieraille teurastettiin vuohi esim.

Sairaalalle kyydit järjesty takseilla, joita ei tarvinnut vaihtareiden maksaa. 

Sosiaalista ohjelmaa oli monta kertaa viikossa. Suurempi retki pyramideille oli ainoa järjestetty retki khartumin ulkopuolelle. Tämä maksoi 100 USD. Lisäksi oli paljon ilmaisia pikkuretkiä/ ravintolareissuja/ basaarilla käymistä monta kertaa viikossa. Sudanilaiset todella panostivat meidän viihdyttämiseemme, vaikka tenttiviikolla jäimme kyllä hengailemaan aikalailla keskenämme. Meidät kutsuttiin opiskelijoiden perheisiin syömään/yöpymään juhla-aikoina. 

Sain tiedon lähdöstä verrattain myöhään koronapandemian vuoksi. Viisumin saamisessa oli sen suhteen ongelmia, ja lopulta lähdin diplomaattiviisumilla, minkä paikalliset opiskelijat saivat minulle hankittua. Ostin lennot n. 1 kk etukäteen (Istanbulin kautta), maksoivat tonnin peruutusturvan kanssa. Viisumi 100 USD. Elin Sudanissa herroiksi, söin ulkona, shoppailin paljon, sekä kuljin paikallisella uberilla joka paikkaan. Rahaa paloi n. 900 USD / 6 vkoa. Lisäksi piti maksaa 100 USD pyramidimatkasta osana sosiaalista ohjelmaa. 

En muistanut hakea apurahaa, Turun yliopisto on ainakin aikaisempia matkojani sponsoroinut 600 €/matka. Ilmeisesti viimeisten vuosien lääkisopiskelijat saa liikaa kesätyörahaa, kun tämmöset unohtuu. 

Neuvoja: Lähde Sudaniin!!! Tapaat maailman ystävällisimpiä ihmisiä (oikeasti), käyt jossain aivan todella ei-länsimaisessa paikassa (jonne on muuten vaikea päästä), ja elät aivan eri todellisuudessa kuin kotona. Afrikkalaiseen tyyliin kuuluu tietty leppoisuus aikatauluja ja suunnitelmia kohtaan, mutta kun tähän asennoituu, niin voikin antautua rentoon elämäntyyliin. Trooppiset taudit ovat tietty lisäksi erittäin mielenkiintoisia nähdä, eikä tieteellinen ohjelma liiaksi rasita päivän aikataulua, jos sen voi näin sanoa.

Mukaan: Malarialääkkeet, ripulilääkkeet ja buranaa (+ trooppisten tautien käsikirja oman tiedekunnan kirjastosta (+ Sudan matkaopas)), VPN LADATTUNA KÄNNYKKÄÄN (Sudan on ainakin 2021 vielä jenkkien ym. Pakotteiden alla ja monet apit eivät muuten toimi (ainakaan iPhoneissa). KÄTEISTÄ RAHAA (2021 ei ainakaan ak:n pankkikortit toimineet missään, muutosta oli ilmeisesti tulossa), olinkin kaukaa viisaana nostanut reilun tonnin USD rinkkaan mukaan ja hikoillut vainoharhoissa matkalla kämpille. Western Union toimii hätätilanteessa. LIAN KESTÄVÄT KENGÄT (hiekkaa ja mutaa kaikkialla, itse menin koko vaihdon muovisissa birkenstockeissa). KEVYET VAATTEET (kesällä > 45 astetta, vaihtoehtoisesti matkusta joululoma-aikaan, ilmasto on paljon miellyttävämpi) HUIVI naisille (esim moskeija / maaseutuvisiittiä varten) Kaikille sukupuolille peittävät vaatteet (kyynärpäät ja polvet piiloon, Kartumissa on liberaalimpaa). Kaikesta mukaan otettavasta kannattaa vielä kysyä omalta sudanilaiselta kummilta.  50+ AURINKORASVAA: Sudan on Saharan laidalla. Tätä ei tarvitse varmaan enempää avata. MIELELLÄÄN ETUKÄTEEN PRINTATTU VAIHTO HANDBOOK JA MILJOONA VÄRILLISTÄ PASSIKOPIOTA JA AINAKIN 3 PASSIKUVAA. (Khartoumin ulkopuolelle matkustaessa tarvitsee poliisilta matkustusluvat ym. byrokratiaa) JA VEDENPUHDISTUSTABLETTEJA just in case. 

Lisäksi suosittelen oman kummin/kenen tahansa muun lääkisopiskelijan kanssa suunnitelemaan oma maaseutumatka kyliin. Itse olin vajaan viikon vaihtarikaverin kanssa Kurdufanin läänissä Baran kylässä jonkun opiskelijan tädin luona. Tämä oli yks reissun hienoimmista kokemuksista. Juoda taatelipontikkaa maatilalla uskomattoman tähtitaivaan alla perinteisissä asuissa hengailevien farmari/paimenmiesten kanssa joka ilta. Lisäksi Port Sudanissa on hyvät snorklailumestat (punaisen meren parhaat) jos rannikolle mielii. Näihin aktiviteetteihin kannattaa varata 1-2 vkoa vaihdon lisäksi (itel oli kai 9 pv) Suosittelen lisäksi ajoittamaan vaihdon jonkun suuren juhlan aikaan (esim Eid Al Adha), jolloin näkee perinteiset juhlat, jotka kestää monta päivää. Lisäksi suosittelen häissä kuokkimista (ak.n saldo 4 häät, tämä on normaalia). Arabian kielen alkeellisimmat alkeet kannattaa opetella (tyyliin moi, minun nimi on xx etc. Ihmiset ilahtuvat kovasti, ja on sitä jostain basaarihinnoistakin tingitty elekielellä ja surkealla suomi-arabialla)

Saan hyväksyttyä vaihdon osaksi opintojani tittelillä ”FiMSIC-vaihto” (ehkä sisätautien alle?) ja sain reissuun KELAn korotetun opintotuen+ lainan+ asumistuen (?). Vaihdon laajuus tulee olemaan ehkä 3 op (en ollut sairaalalla kauhean paljoa, op:t menee tuntien mukaan) 

Sudan-sopimus kannattaa omasta mielestäni pitää FiMSICin valikoimassa. Paikallisten opiskelijoiden tiimi oli jkv. Kokematon, johtuen melkeen parin vuoden katkoksesta vaihtotoiminnasta koronan & vallankumouksen takia. Mutta seuraavan kuun vaihtareilla oli asiat jo paljon järjestellymmin hoidettu. Sudan kokemuksena oli erittäin turvallisen tuntuinen, paikalliset opiskelijat todella pitivät siitä huolen. Rikollisuus (varkaudet/väkivalta) on harvinaista. Lisäksi Sudan on jatkuvasti muuttumassa liberaalimpaan suuntaan diktaattorin syrjäyttämisen jälkeen (2019) ja avautumassa maailmalle. 

Tsemppiä ja avointa seikkailumieltä!