Ecuador
Quito6. vuosikurssin opiskelijahelmikuu 2022
Olin Baca Ortizin pediatrisessa sairaalassa pääasiassa päivystysosastolla.
Sairaala oli maan suurin julkinen pediatrinen sairaala, ja sinne keskitettiin kaikki
hankalat tai erikoiset pediatriset tapaukset. Seurasin pääasiassa tuutoriani, joka
oli päivystysklinikan ylilääkäri. Tuutorini oli tieteellisesti meritoitunut ja
kliinisesti erittäin pätevä. Hän oli kaiken lisäksi erittäin mukava. Kielitaitoni oli
suhteellisen heikko (espanja), alkeiskurssin yliopistolla olin käynyt toki.
Mukanani oli poikkeuksellisesti paikallinen lääkiskaveri tulkkaamassa joka päivä
espanjasta englantiin, mikä oli mahtavaa.
Osastolla pääasiassa olin mukana kierroilla, ja tutkin ja tutustuin tuutorin
ennalta määräämiin potilaisiin. Tein lähes joka viikko potilastapausesitelmän
jostain potilaasta klinikkameetingiin. Näitä askartelin ”työajan” jälkeen, ja tulikin
perehdyttyä aika paljon pediatriseen kirjallisuuteen. Työ oli aika samanlaista
verrattuna esim. Amanuenssin hommiin kotosuomessa, paitsi ei tarvinnut tehä
paperihommia. Olin myös lasten teholla seuraamassa joka päivä, ja sain vähän
ultratakkin. Sairaalakokemus oli antoisin kaikista kolmesta vaihdosta missä olen
ollut. Sai nähdä paljon potilaita ja englanniksi kun tulkattiin, niin ymmärsinkin
paljon. Klinikalla minuun suhtauduttiin erittäin lämpimästi, ja oli hyvä ja
tervetullut olo. Välillä klinikkapäivät peruuntuivat, kun (Julkisessa) sairaalassa oli
kauhea ruuhka (pääasiassa maanantait). Päivässä olin noin nelisen tuntia
sairaalassa ja lounasajan jälkeen lähdettiin kotiin itsenäisesti opiskelemaan.
Kielitaitoni oli rehellisesti sanottuna aika huono, mutta se ei kauheasti
haitannut. Host-perheeni opetti minulle mielellään espanjaa.
Eroja sairauksien esiintyvyydessä oli, esimerkiksi en ole suomessa nähnyt
maanvyörymien aiheuttamana osastollista monivammapotilaita,
käärmeenpuremia tai näin aliravittuja ja hitaasti kasvaneita lapsia. Lapset tuodaan myös suhteellisesti kovin myöhään sairaalaan, esimerkiksi
pneumoniapotilaita intuboidaan melkeen heti kättelyssä. Julkisessa
sairaalassa hoidossa on lähinnä yhteiskunnan vähäosaisin väestö, pääasiassa
alkuperäisasukkaisiin kuuluvaa porukkaa. Osa puhui olemattoman vähän
espanjaa, mutta muutamat hoitajat ja lääkärit puhui vähän intiaanikieltä
kitchuaa. Hoitokäytännöt olivat suhteellisen moderneja. Kansainvälisiä
linjauksia seurataan, mutta halvempina sovellutuksina. (esim. Neurokirralla
seurataan aivopainetta tt-kuvien avulla vs. kallis intrakraniaalinen
painemittari) Joskus jotkut lääkkeet olivat loppu, joten piti soveltaa. Nuoria
lääkäreitä oli suhteellisen paljon, sillä peruskoulutuksen viimeisen vuoden
”internship year” tuli suorittaa kiertämällä eri sairaaloissa. Eroavaisuus
suomalaiseen terveydenhuoltoon on myös paperisen hoitokertomuksen
käyttö, joka vaikutti erittäin työläältä. Omalla tavalla terveydenhuolto oli
suhteellisen samanlainen Suomeen verrattuna. Ehkä suurin eroavaisuus on
kokonaan ilmainen hoito köyhimmille (työssäkäyville) ja suurempi
privaattisektorin osuus (yksityiset sairaalat yms.). Yksityissairaaloissa oli
myös Elite-osastoja, jotka muistuttivat enemmän hienoa hotellia kuin
sairaalaa. Nuorilla lääkäreillä on surkea palkka ja jäätävä työmäärä (esim.
Pitää olla ottamassa labroja viideltä aamulla, että ne ehtii ennen kiertoa.
Joka neljäs päivä on 24 h vuoro…).
Potilaan ja lääkärin välinen vuorovaikutus oli ehkä hieman tylympää ja
autoritäärisempää kuin Suomessa. Jonkin verran rasismia ja
luokkaerosyrjintää oli nähtävissä. Henkilökunnan ja lääkäreiden keskinäinen
vuorovaikutus oli erittäin lämmintä. Erikoislääkärit halailivat kansliassa joka
päivä, ja olivat kuin perhe. Toisaalta töissä vietetään melkein koko
hereilläoloaika, joten sietäisikin olla hyvä työilmapiiri. Välillä lääkärit
tappelivat dramaattisen latinomaisesti, mutta sitten taas seuraavalla tauolla
halailtiin.
Olin käytännössä erikoistuvien kanssa samassa asemassa. Joka viikko pidin esitelmän klinikkamiitissä, ja osallistuin elvytyskoulutukseen.
Asuin aivan ihanassa host-perheessä aika lähellä sairaalaa. Mulla oli oma kerros,
sain silitellä perheen koiraa ja sain kaikki ruuat talosta. Kotiapulainen hoiti siivouksenkin. Melkein laitostuin. Aluksi oli tarkoitus olla tässä paikassa 1 kk, mutta perheeni sanoi, että saan viipyä pidempäänkin. Jäin sitten toiseksikin kuukaudeksi vielä. Sosiaalista ohjelmaa ei ollut kauhean paljon järjestetty lääkisläisten puolesta. Kerran käytiin viikonloppu viettämässä Mindon kylässä pilvimetsässä, ja kerran vanhassa kaupungissa. Host siskon kanssa kyllä palloiltiin aivan pitkin maita ja mantuja ja käytiin vuorivaelluksella pari kertaa.
Lisäksi tein pieniä itsenäisiä reissuja. Meitä oli 2 vaihtaria Quitossa tuohon
aikaan, joten ei ollut super paljon vaihtariseuraakaan.
Matkustin itsenäisesti aika paljon. Kävin käytännössä läpi kaikki maan
päänähtävyydet. Olin viikon rissellä Galapagossaarilla. Iso suositus, kannattaa
ostaa viimehetken Cruise Quitosta (mä ostin
https://www.dealsgalapagos.com/galapagos-last-minute-deals.html, eli Ecuador
Green Travelin kautta) Lisäksi kävin Amazonasin viidakossa kolmen yön reissulla
(järjestetty matka) ja siellä Mindossa osana sosiaalista ohjelmaa. Lisäksi tein
kaikkia itsenäisiä reissuja hostperheen kanssa ajellen, mm. Cotopaxin ”base
campissa”, Quilotoan kraaterijärvellä, Otavalon inkkarimarketilla, landella noin
yleisesti, ja kävin yöbussilla etelässä Cuencassa, joka oli tosi hieno vanha
kolonialistikaupunki. Lisäksi kävin huiputtamassa Rucu Pichincha-vuoren johon
pääsee julkisilla Quitosta. Opiskelijakavereiden kanssa käytiin myös Banosin
kylässä viettämässä karnevaalia (eli ryyppäämässä kolme päivää putkeen) Vanha
kaupunki oli lisäksi tutkimisen arvoinen. Itsekseen pimeällä liikkumista
kaupungissa ei juuri harrastettu, erityisesti vanha kaupunki on kuulemma
vaarallinen. Mutta käytiin me pari kertaa baareissa ja reiveissä opiskelijoiden
kesken.
Neuvoja: Suosittelen jäämään Ecuadoriin pidemmäksikin aikaa, mikäli
mahdollista. Espanjaa olisi hyvä osata aivan minimissä alkeet, mielellään
enemmän, sillä harva puhuu englantia. Oikeastaan kaikki luontoretkikohteet
ovat hyviä. Kasvissyöjänä pärjää hyvin, vaikka toki kaikki yrittääkin tyrkyttää
grillattua marsua sun muuta. Kannattaa ottaa oma läppäri, kun joutui noita
klinikkadiaesityksiä vääntämään. Törkeeseen uv-säteilyyn pitää myös varautua,
vuoristossa päiväntasaajalla aurinko kyllä paistaa. Helmikuussa hauskaa oli
karnevaaliaika, mutta toisaalta sää oli sateista ja pilvistä. Suosittelen
ehdottomasti Galapakossaarilla käymistä, mutta toki reissu on aika kallis. Tämä oli ensimmäinen reissuni Etelä-Amerikkaan, ja rakastuin kyllä täysillä (paitsi latinomiehiin.. :D) Kannattaa ehkä etukäteen hieman tutustua kulttuurieroihin.
Musiikkia kannattaa käydä klubeilla fiilistelemässä, kyllä joku aina opettaa
salsan alkeet!! Kovasti varoiteltiin, ettei kannata guayagilissä käydä
rikollisuuden vuoksi, joten en siellä käynyt. Duolingo on erittäin hyödyllinen ja
uberin käyttö. Mukana voi viedä vaikka salmaria, se oli paikallisten suosiossa.
Ecuadorilaiset ovat tosi sosiaalisia ja ihania, vuorien asukit eivät ole myöskään
liian päällekäyviä.
Sain vaihtoon Turun yliopiston yleisen apurahan ulkomaan harjoitteluun,
kokoluokkaa 500€ Lennot ostin 2 vkoa etukäteen, sillä CA tuli latinotyyliin aika
myöhässä. Hintaa tuli 900€. Käytännössä itse vaihdon aikana rahaa ei mennyt
muuhun kun muutamiin kaljoihin ja ubermatkoihin, sekä muutama kymppi
mindon reissuun, mutta Galapakoksen risseen, Amazonin reissuun ja muuhun
itsenäiseen matkustamiseen toisen kuukauden aikana yms. Meni yhteensä ehkä
3000€, (josta galapakos n. 2000€) Viisumia en suomalaisena tarvinnut. PCR testi vaadittiin ja koronarokotteet.
Vaihto oli kaikenkaikkiaan ehkä paras näihin mennessä olleista!! Suosittelen!
Todennäköisesti kannattaa mieluiten mennä kesäkuukausina (?) kun on muitakin
vaihtareita ja paljon sosiaalista ohjelmaa.
Cuenca
4. vuosikurssin opiskelijakesäkuu 2022
Tein harjoitteluni Hospital de especialidades Jose Carrasco Arteaga -sairaalassa
Cuencassa. Vietin kuukauden kardiologian erikoisalalla ja pääsin tutustumaan kyseisen
erikoisalan toimintaan. Pääosan ajasta vietin kargiologien seurassa, mutta muutamaan
otteeseen pääsin seuraamaan myös sydänkirurgien toimintaa. Oma ohjaava lääkärini
oli erikoistunut elektrofysiologiaan joten pääsin tutustumaan siihen aiheeseen
erityisen hyvin ja opinkin paljon uutta aiheeseen liittyen. Suurimman osan ajasta
seurasin lääkäreitä kierrolla ja klinikkojen vastaanotolla. Jonkun verran myös
osallistuin potilaiden tutkimiseen ja opiskelin EKG, keuhkokuvien ym tulkintaa
lääkärien ohjauksessa. Pääsin myös seuraamaan useampia toimenpiteitä etenkin
tahdistimen asetuksia ja elektrofysiologisia tutkimuksia. Myös ECHO ja ergometria
tulivat tutuiksi kuukauden aikana. Viikossa kävin sairaalalla viitenä päivänä viikossa 6-
8 tuntia mikäli tilanne salli.
Olin hieman yllättynyt siitä miten paljon loppujen lopuksi vain seurasin
lääkärien toimintaa. Ajattelin että olisin enemmän päässyt myös osallistumaan ja
tekemään itse käytännön asioita. Osallistuin huomattavasti vähemmän potilaan
tutkimusiin ja -haastatteluihin kuin Suomessa. Toisaalta en myöskään tiedä kuinka
hyvin loppujen lopuksi olisi onnistunut anamneesin ottaminen espanjan kielellä.
Toisaalta jälkikäteen mietittynä ei kyseisellä klinikalla olisi ollut paljoa sopivaa
tekemistä tämän vaiheen opiskelijalle. Pääsin kuitenkin oppimaan teoria puolta ja
perusasioita, mikä on varmasti hyödyksi tulevaisuudessa.
Yksi parhaista asioista koko vaihdossa oli ehdottomasti klinikan
henkilökunta. Tiesin jo etukäteen, että usein latinomaissa vaihto-oppilaat otetaan
vastaan avosylein, eikä tämä ollut mitenkään poikkeus. Kaikki lääkärit ja hoitajat
olivat erittäin ystävällisiä ja kyselivät innoissaan kaikkea Suomesta ja lääketieteen
harjoittamisesta täällä meillä. He myös opettivat mielellään ajan kanssa kaikki asiat
mitä klinikassa tuli vastaan ja vinkkasivat myös etukäteen mitä asioita voisin kerrata
tulevia päiviä varten. Minulle järjestettiin myös mahdollisuuksia päästä seuraamaan
kirurgiaa ja muuta mukavaan, jos vain niin halusin.
Espanjan kieli palautui mieleen yllättävän nopeasti heti vaihdon alussa,
eikä minulla ollut minkäänlaisia ongelmia ymmärtää lääkärien, potilaiden ja muun
henkilökunnan puhetta. Omakin kommunikaatio sujui sulavasti ja paikan päällä oltiin
oikein tyytyväisiä, kun puhuin espanjaa jo entuudestaan. Alun perin jännitin hieman
miten hallitsen lääketieteellisen sanaston espanjaksi, mutta onneksi monet sanat
muistuttavat englanninkielisiä vastinparejaan ja opin ymmärtämään asiat nopeasti.
Ecuadorissa pääsin näkemään monia sairauksia, joita ei ole vielä Suomessa
tullut vastaan. Etenkin infektioperäisiä sydänsairauksia oli yllättävän paljon ja näin
monia nuoriakin potilaita, joille oli jouduttu asettamaan tekoläppiä endokardiitin
takia. Vastaan tuli myös eräs herra, jolla oli mitraalistenoosi. Tämä soitti heti kelloja,
sillä muistin kuinka luennoilla meille saarnattiin kuinka Suomessa ei enää pahemmin
mitraalistenoosiin törmää. Etenkin poliklinikka vastaanotoilla tuli vastaan myös monia
sairauksia, joita täällä Suomessakin päivittäin hoidetaan. Verenpainetauti ja
sepelvaltimotauti ovat yhtä lailla yleisiä sielläkin. Itse en huomannut suuria eroja
potilaiden hoidossa ja itse asiassa hämmästyin miten paljon yhtäläisyyksiä Ecuadorin
hoitolinjoissa oli Suomen vastaaviin.
Ecuadorin ja Suomen terveydenhuollossa on yllättävän paljon
yhtäläisyyksiä, mutta kuten odottaa saattaa, Ecuadorissa tullaan hieman jäljessä
monessa asiassa. Potilastietojärjestelmät, laitteisto ja tilat eivät ole yhtä kehittyneitä
kuin meillä täällä Suomessa. Kuitenkin sain sellaisen kuvan, että hoitolinjoissa on
paljon samaa ja terveydenhuoltojärjestelmän rakenne on samankaltainen kuin meillä
Suomessa. Oli myös hauska huomata kulttuurilliset erot maidemme välillä.
Ecuadorissa potilaat kunnioittavat lääkäriä huomattavasti enemmän kuin Suomessa.
Harvemmin potilaat lähtivät kyseenalaistamaan lääkärin sanomisia ja ottivat kaikki
ohjeet kuuliaisesti vastaan. Ainakin omalla ohjaavalla lääkärilläni oli myös hieman
napakampi ote potilaita puhutellessa, kun välillä tuntuu että Suomessa pelätään
sanoa asioita potilaalle suoraan ettei vaan kenenkään tunteita satuteta.
Lääketieteen opetus klinikassa oli hyvin samantyyppistä kuin meillä
Suomessa. Toki vaihto-oppilaana sain paljon henkilökohtaisempaa opetusta eikä
minulta vaadittu palautettavia tehtäviä tai vastaavaa. Lääketieteen koulutuksen
rakenne kuitenkin poikkeaa melko paljonkin suomalaisesta järjestelmästä. Sain
vaikutelman että opetus on jo alusta alkaen paljon käytännön läheisempää. Myös
opiskeltavaa on paljon ja tentit järjestetään jaksoittain, joten noin viikon aikana on
useampi tentti ja esim. host-veljeni ei tuona aikana paljoa poistunut huoneestaan
kirjojen ääreltä.
Asuin koko kuukauden paikallisessa perheessä. Host-perhe järjesti myös
kaikki ruokailut. Sosiaalista ohjelmaa ei vaihtojärjestön puolesta ollut järjestetty, joten
reissasin vaihdon aikana omatoimisesti. Myös host-perheeni järjesti monenlaista
ohjelmaa.
Matkustin Ecuadoriin lentäen ja joudun tekemään kaksi välilaskua
matkalla Cuencaan. Lennot olivat melko kalliit, noin 1500€. Jouduin myös maksamaan
pari sataa lisää, kun aikaistin lentoja maan epävakaan tilanteen takia. Puolessa välissä
vaihtoani maassa puhkesi mellakat ja jouduin perumaan matkasuunnitelmani ja
aikaistamaan Suomeen paluuta.
Hain muutamaa apurahaa vaihtoa varten, mutta en valitettavasti saanut
apurahoja. Tuleville vaihtareille suosittelen hakemaan johonkin Euroopan maahan,
mikäli ei ole niin paljon rahaa laittaa lentoihin. Itse sain apua raha-asioissa
vanhemmiltani muuten vaihdon rahoittaminen olisi ollut hankalaa.
Saan vaihdosta 4 opintopistettä osaksi valinnaisia opintojani.