heinäkuu 20244. vuosikurssin opiskelijaSCORE
Olin tutkimusvaihdossa Brysselin Universite de Libre Bruxelles -yliopistossa. Osallistuin tyypin 2 diabetesta iPSC (induced pluripotent stem cells) -metodilla tutkivaan projektiin. Seurasin projektissa projektitutkijana työskentelevää professoria. Seurailin tekemistä labrassa, sillä en saanut itse koskea arvokkaisiin kantasoluihin. Pääsin kuitenkin itse tekemään mm. kuvia fluorosenssimikroskoopilla ja pienempiä asioita itse pipetoiden. Antoisaa oli myös tieteelliset keskustelut ohjaajani kanssa kahvin tai laboratorion inkubointitaukojen aikana. Työaikani vaihteli aamupäivästä yhdeksän tunnin päiviin, ollen keskimäärin noin 5 h. Menin yliopistolle kotikatuni boulangerien kautta noin klo 9 ja lähdin, kun enempää mielekästä tekemistä ei löytynyt. Sain halutessa vapaapäiviä projektista, ja käytinkin 3 arkipäivää matkusteluun.
Projekti vastasi pääosin odotuksiani. Olin projektin kuvauksen perusteella odottanut enemmän itsenäistä laboratoriotyötä. Pääsin kuitenkin seuraamaan monipuolisesti eri menetelmiä ja erityisesti keskustelemaan niistä. Lisäksi olen Suomessa työskennellyt laboratoriossa, joten peruspipetointitaidot olivat jo hallussa. Tutkimusprojektissa minuun suhtauduttiin todella positiivisesti. Kävinkin muun muassa kävin syömässä ja lounaan jälkeen kävelyillä post doc-tutkijoiden kanssa. Lounasta varten sain 80 € taskurahan.
Tutkimusryhmän toiminta oli yllättävän samankaltaista kuin suomessa, mutta ryhmän ja laboratorion koko oli paljon suurempi. Oli mukavaa huomata, että labrassa välineet olivat pääosin samoja kuin Suomessa. Viikottain oli labrapalaveri, jossa käytiin läpi ajankohtaisia asioita ja esitelmiä. Vuorovaikutus tutkijoiden välillä oli rentoa.
Kielitaitoni oli tutkimusprojektiin oikein sopiva, sillä tutkimusprojektissa ohjaajani puhuivat englantia. Tutkimusryhmän yleinen työkieli oli englanti. Olin kevään aikana opiskellut ranskaa, mikä auttoi välillä pienissä kahviloissa tai ravintoloissa. Pääosin Belgiassa englannin kielen taito oli hyvä, mutta vähintäänkin huonolla kohteliaalla ranskalla ja käsieleillä selvisi.
Olin vaihtopiirini ainut vaihto-oppilas, joten oma piirini ei järjestänyt sosiaalista ohjelmaa. Brysselin toisessa vaihtopiirissä oli noin 10 vaihtaria, ja osallistuinkin heidän aktiiviseen sosiaaliseen ohjelmaansa. Lähes joka päivälle olisi löytynyt tekemistä. Osallistuin suurimpiin tapahtumiin, ja välillä tutustuin itsenäisesti Brysseliin tai junalla Belgiaan. Kävimme myös yhdessä Amsterdamissa.
Asuin parin metropysäkin päässä yliopistostani Anderlechtissä yhdessä viiden muun opiskelijan kautta. Kyseessä oli yksityisen vuokranantajan kautta vuokrattu soluhuone.
Asunto oli kodikas ja muut kämppäkaverini sopivan suomalaisen sosiaalisia. Lisäksi ullakon kanssaopiskelijalla oli hyvin suloinen kissa, joka eksyi välillä huoneeseeni. Ainut negatiivinen puoli järjestelyssä oli, että muiden vaihtareiden yliopisto ja asuntolat olivat toisella puolella kaupunkia tunnin metromatkan päässä.
Viikonloppuisin matkailin itsekseni ja suomesta vierailleen kaverini kanssa. Ensi vuoden lähtijöille annan vinkiksi Belgian alle 25-vuotiaiden kesäajan junakortin. 35 euron hintaisella junakortilla pääsee kuukauden ajan liikkumaan rajattomasti Belgian sisällä junalla. Belgia on juuri sopivan kokoinen päiväreissuille. Lisäksi kävin Luxemburgissa, jonne rajalta menevä menopaluu junalippu maksoi vain 5 €.
Matkustin Belgiaan lentäen, ja lentoliput maksoivat lähemmäs 400 euroa. Kansainvälinen opiskelijakortti oli paras säästökeinoni Belgiassa: esimerkiksi monet museoliput olivat sillä vain muutama euroa. En saanut apurahaa vaihtoa varten. Saan hyväksyttyä vaihdon kieliopintoihini, yhteensä 2 opintopistettä. Suosittelen vaihtoon lähtöä kaikille siitä vähänkään kiinnostuneille: kuukaudesta saa helposti omannäköisen upean kokemuksen.
heinäkuu 20223. vuosikurssin opiskelija
Olin klinikkavaihdossa anestesiologialla KU Leuvenin yliopistollisessa sairaalassa. Työaikani oli päivässä keskimäärin noin 6 h, menin sairaalalle aamulla klo 7.15–7.30 aikaan, ja lähdin yleensä iltapäivällä päivästä riippuen keskimäärin noin klo 13–14, kun minulle mielenkiintoista seurattavaa ei enää löytynyt.
Seurasin sairaalassa erikoistuvien anestesiologien mukana heidän työtään, ja sain heiltä opetusta anestesiologian perusteista, fysiologiasta ja farmakologiasta. Käytännön taidoista pääsin itse harjoittelemaan maskiventilaatiota, larynxmaskin laittoa, perifeeristen laskimokanyylien laittoa ja intubaatiota. Autoin anestesiologeja myös lääkkeiden valmisteluissa sekä monitoroinnissa. Pääsin näkemään mm. yleisanestesiaa, hermoblokkeja, sedaatiota, pediatrista anestesiaa, epiduraali- ja spinaalipuudutuksia synnytyksen yhteydessä, keskuslaskimo- ja arteriakatetrien laittoa, TEE:n käyttöä, sekä yhden keuhkon ventilaatiota keuhko- ja sydänleikkauksissa. Harjoittelun tekeminen anestesiologialla osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, sillä pääsin anestesiologian lisäksi näkemään monia erilaisia leikkauksia tavallisista pienemmistä operaatioista haasteellisempiin leikkauksiin.
Työskentely vastasi muuten odotuksiani, mutta olisin toivonut enemmän ohjausta ja selkeämpää suunnitelmaa oman sairaalassa olemiseni osalta. Koin, että sain olla aika oma-aloitteinen. Minut oli alun perin merkitty sydän- ja rintaelinkirurgialle seuraamaan, mutta työskentelin lopulta kaksi ja puoli viikkoa päiväkirurgian osastolla, ja loput puolitoista viikkoa rintaelinkirurgian leikkaussaleissa seuraten. Päiväkirurgialla pääsin rauhallisemman työtahdin ja erikoistuvien vähemmän stressaavan työnkuvan ansiosta osallistumaan enemmän. Luulen, että pelkissä sydän- ja rintaelinkirurgian leikkaussaleissa työskentely olisi minulle tarkoittanut enemmän odottelua ja istuskelua, ja vähemmän omaa osallistumista. Työskentelyn vertaaminen Suomeen on haastavaa, sillä en anestesiologialla ole Suomessa ollut harjoittelussa. Kuitenkin aikaisempaan amanuenssuurikokemukseeni verrattuna pääsin tekemään itse myös paljon.
Minulla oli hieman epäselvyyksiä ohjaavan lääkärini osalta vaihdossa. Alun perin minulle merkityn professorin sijaan ensimmäisenä päivänä minua ohjasi yksi anestesiologian erikoislääkäreistä (supervisor), ja hän kertoi, että voisi toimia ohjaavana lääkärinäni. Tämä oli hämmentävää, mutta koska asiat järjestyivät hyvin, ja sain häneltä tavoitteita vaihdolleni, en jäänyt miettimään tätä enää sen enenpää vaihdon alussa. Jälkikäteen jäin miettimään, oliko tämän tarkoitus mennä näin, vai tapahtuiko asiassa jokin sekaannus. Koin kuitenkin, että loppujen lopuksi asiat menivät hyvin oman oppimiseni kannalta.
Englannin kielen taitoni koin vaihtoon lähtiessäni hyväksi. Kuitenkin kieli aiheutti pieniä väärinymmärryksiä ja epäselvyyksiä. Aina eivät kaikki viestit menneet täysin perille puolin ja toisin. Belgiassa ihmiset puhuivat
keskimäärin hyvin englantia, ainoastaan joiltain vanhemmilta lääkäreiltä sain vastauksia hollanniksi vielä senkin jälkeen, kun oli tullut ilmi, että puhun vain englantia.
Sairaala ja terveys kohdemaassa
En huomannut eroja sairauksien esiintyvyydessä kohdemaassa verrattuna Suomeen. Pieniä eroja leikkaussalityöskentelyssä huomasin. Esimerkiksi leikkaussaleissa ihmiset käyttivät omia kenkiään, ja omat leikkaussalimyssyt olivat sallittuja. Myös välineissä ja teknologioissa oli eroja. Esim. sairaalassa käytetyt kanyylit olivat erilaisia.
Isoja eroja Belgian ja Suomen terveydenhuollon välillä en havainnut. Leuvenissa sairaala oli tosin teknologian ja varusteluiden osalta Suomen tasoon verrattuna hieno. Lääkäreiden työpäivät olivat myös huomattavan pitkiä. Erikoistuvien työvuoro oli noin klo 7.30–17, monesti pidempäänkin. Belgialaiset olivat pääasiassa hyvin ystävällisiä, ja tämä näkyi myös potilaiden kohtelussa. Suurin osa varsinkin nuoremmista lääkäreistä kohteli potilaita hyvin lämpimästi ja potilaan lääkärin vuorovaikutus oli toimivaa.
Lääketieteen opetus
Belgiassa prekliiniset opinnot kestävät Suomeen verrattuna kauemmin. Viimeinen vuosi heillä on harjoitteluja, tätä ennen teoreettista opetusta. Myöskään työskentely kandina ei Belgiassa ole mahdollista ennen valmistumista. Suurin osa ilmeisesti käyttää lomat lomailuun lääkisaikana, jotkut saattavat työskennellä vapaaehtoisina sairaalassa, mutta tämä ilmeisesti on lähinnä seurailua. Kolmannen vuoden jälkeen on mahdollista käydä yhden päivän ajan seuraamassa muutamaa erikoisalaa. Lääketieteen opiskelu aloitetaan yleensä suoraan lukion jälkeen, eikä välivuosien pitäminen ole tavallista. Lääkiksen jälkeen erikoistumispaikkaa haetaan yleensä heti suoraan, ja prosessissa otetaan huomioon mm. suoritetut harjoittelut kyseisellä alalla.
Sosiaaliset olot
Meille vaihtareille oli vuokrattu vaihtokuukauden ajaksi huoneet paikallisesta opiskelija-asuntolasta. Asuntola oli meille kaikille kuitenkin pieni pettymys ensimmäisenä iltana saapuessamme. Ilmeisesti Leuvenissa vuokrat ovat niin korkeita, että ainoa mahdollisuus oli tämä kaupungin halvin (ja paikallisten mielestä myös huonoin) opiskelija-asuntola. Minulla oli oma huone, jossa oli sänky, kaappi, työpöytä ja lavuaari. Meille ilmoitettiin paikallisten vaihtovirkailijoiden toimesta vasta pari päivää ennen vaihdon alkua, ettei meillä olisi asuntolassa valmiina täkkejä tai tyynyjä. Jouduin nämä siis itse hankkimaan paikan päällä. Tämän ikävän yllätyksen lisäksi asuntolan varustetaso oli puutteeliinen myös esim. siivousvälineiden ja astioiden sekä ruuantekovälineiden osalta. Lopulta päädyimme lainaamaan muiden asuntolan opiskelijoiden paistinpannuja, kattiloita ja aterimia yms. Vessat ja suihkut olivat yhteiset n. 15 huoneen kanssa.
Ruokailuihin meille annettiin 80 e suuruinen ruokaraha vaihdon ajaksi. Kävin yleensä sairaalan ravintolassa syömässä päivisin parin muun leikkaussaleissa työskennelleen vaihtarin kanssa.
Sosiaalista ohjelmaa ei meidän kaupungissamme paikallisten vaihtovirkailijoiden toimesta juuri ollut, sillä moni heistä oli itse vaihdossa tai lomalla muualla. Ensimmäisen viikon aikana meille oli yhtenä iltana järjestetty perehdytys, ja vaihdon lopussa vierailu paikallisessa Health Housessa, muuten keksimme ohjelmamme itse. Vierailu Health Houseen oli erittäin mielenkiintoinen, saimme siellä tietoa erilaisista sairaalateknologioista. Sen lisäksi, että sosiaalista ohjelmaa olisi voinut olla enemmän, olisin toivonut vaihtovirkailijoilta myös enemmän muistutusta deadlinesta ja muista vaihtoon liittyvistä asioista. Viestintä tapahtui myös heidän osaltaan usein hyvin viimetingassa. Esim. sertifikaattien saamisen kanssa oli paljon epäselvyyksiä. Lopulta suurin osa meistä sai ne vasta viimeisen viikon perjantaina, jolloin allekirjoituksen saaminen omalta tutorilta oli jo liian myöhäistä. Tuntui, että yhteyshenkiömme tekivät lopulta monesti
vaihtovirkailijoiden hommia. Yhteyshenkilöt olivatkin hyvin avuliaita ja mukavia, ja heistä oli paljon apua ongelmatilanteissa.
Matkustaminen
Matkustin Belgiaan lentäen, ja lennot maksoivat yhteensä n. 500 e. Vaihtoa varten sain apurajan yliopistolta. Lisäksi kuluja tuli paikan päällä mm. tyynyn, peiton ja ruokailuvälineiden ostosta. Ostin vaihdon ajaksi 30 e maksavan kuukauden kestävän junalipun Belgiaan, mikä osoittautui erittäin hyväksi. Teimme muiden vaihtareiden kanssa Leuvenista useita päiväreissuja arki-iltaisin ja viikonloppuisin muihin kaupunkeihin.
Ensi vuoden lähtijöille suosittelisin Leuvenin sijasta muita kaupunkeja Belgiassa, jos vaihto tapahtuu kesäaikana. Leuven oli ihana kaupunki, ja uskon, että lukuvuoden aikana se on erittäin hyvä vaihtokohde tasokkaan yliopiston ja vilkkaan opiskelijaelämän osalta, mutta heinäkuussa haasteitta tuotti niin sairaalahenkilökunnan, kuin vaihtovirkailijoidenkin lomailut. Sairaala oli myös sen verran suuri ja henkilökunnan vaihtuvuus suurta, että informaation kulku ei ilmeisesti aina toiminut optimaalisesti.
Vaihdon hyväksyminen opintoihin
Minun pitäisi saada vaihto hyväksytettyä valinnaisiin opintoihini sertifikaattia vastaan.
Ideoita vaihtotoiminnan kehittämiseksi?
Vaihtoon lähtemiseen liittyy paljon selvitettäviä ja muistettavia asioita, joiden osalta Suomessa koin saaneeni erinomaisia neuvoja Fimsicin vaihtovirkailijoilta. Myös meille järjestetystä vaihtoinfosta sai hyvät ohjeet vaihtoon lähtemiseen. Kuitenkin toisessa päässä asiat eivät enää toimineetkaan yhtä sujuvasti. Yllätyksenä tuli mm., että Logbookia varten olisi pitänyt kysyä tavoitteita vaihdolle Suomesta professorilta. Tästä en aiemmin ollut kuullut mainittavan lainkaan. Olisin toivonut, että sertifikaateista olisi tullut tietoa aiemmin paikallisten virkailijoiden osalta. Olisi myös ollut kiva, jos sairaalaan ensimmäisenä päivänä saapuessani minulle olisi annettu selkeämmät ohjeet siitä, kenen kanssa minun tulisi sairaalassa olla, ja kuka oli ohjaava lääkärini.